~Elokuiset 2020~

@MonaLisa33 Minä en kyllä ole ollut miettimässä kohonnutta triosomia riskiä. Siihen vaikuttaa äidin ikä,elämäntavat,sikiön nt,papp- ja beeta hcg ja näistä tarkemmin laskettu mom arvo mitkä lasketaan sitten ihan siihen tarkoitetulla tietokone ohjelmalla riskiluku.
 
Iltapäiviä:)

Huomenna pärähtää 10 viikko käyntiin, viime viikolla oltiin moikkaamassa kaveria ja hän voi oikein hyvin :love:
Oireet on lieventyneet paljon, hieman rintojen arkuutta ja silloin tällöin etovaa oloa. Tsemppiä pahoinvoiville! Muutaman viikon kuluttua olisi np-ultra ja jännittää
Muuten ihan normaalia eloa, töitä ja perheen pyöritystä, lapsille ei olla vielä kerrottu odotetaan vielä muutamia viikkoja, eikä kyllä vielä näykkään joten ei kiirettä

Pinja
 
Kävin omakannassa, mutta ei ollut vielä tuloksia siellä.

Mulla ei ole ollut mitään erityistä tyttö- tai poikaoloa. Kaikki raskaudet olleet erilaisia - ja silti omalla tavallaan samanlaisia. Itse asiassa emme ole koskaan halunneet tietää vauvan sukupuolta etukäteen emmekä halua nytkään. Jännitys säilyköön loppuun asti . ;) Vaikka kyllähän sitä tulee mietittyä, esim. kuopuksen hankintoja pohtiessa. Mutta... reilun puolen vuoden päästähän tuon jo näkee!
 
@Marenkinen Ai kauhee, miten voi kaveri sanoa tuolla lailla? :cautious: Tulee ihan mieleen esikoisen odotusaika, kun pelkäsin listeriatartuntaa, niin kaveri sanoi jotain, että jos menee kesken ni väliäkö sillä, sit uutta pullaa uuniin vaan. o_O Olin kyllä pitkään vihainen, että miten voi olla niin epäsensitiivinen toisen tunteita kohtaan...

Mä en niinkään oo pelkoja, mutta tätä pahaa oloa ja tylsyyttä yrittänyt helpottaa lukemalla kaikkia hauskoja juttuja netistä ja kattomalla hyvänmielen sarjoja. Liikuntaa en oo päässyt pahoinvoinnin ja huimauksen takia harrastamaan, mutta kunhan tästä olo normalisoituu, niin selvittelen Pilates-harrastuksen jatkomahdollisuuksia. Pitkistä kävelylenkeistä oon myös nauttinu, niin niitäkin varmaan tulee sit harrastettua jaksamisen mukaan.
 
Tänään oli ensimmäinen neuvola ja sydänääniä ei saatu kuulumaan. :( Toisaalta huolettaa, toisaalta tajuaa, et on normaalia, ettei ne vielä kuulu.. Varhaisultrassa on sydän nähty jumputtavan :love:

Menkkojen mukaan tänään olis 9+1, varhaisultran mukaan 9+4
 
@Marenkinen, samaa mieltä kuin edelliset, järkyttävä kommentti! Mä en ole kertonut raskaudesta kuin yhdelle ainoalle kaverille. Hänelle siksi, että tiedän 100%, että hän ei missään tapauksessa ole kateellinen, pahantahtoinen tai mitään muutakaan vastaavaa ikävää. Eikä myöskään mikään ennenaikainen hössöttäjä, ja hän ymmärtää täydellisesti alkuraskauden (ja myöhemmänkin) epävarmuuden. Kellekään muulle ulkopuoliselle ei olla kerrottu, ei edes omille vanhemmille.

Kahdessa edellisessä raskaudessa on ylipäätään kerrottu tosi myöhään, mutta nyt kerrotaan varmaan pian nt-ultran jälkeen. Sisaruksille on pakko kertoa heti, kun jotain varmistuu, koska käyn niin puolitehoilla aina iltapäivästä alkaen, enkä jaksaisi enkä kestäisi yhtään mitään. Ehkä he sitten hoitavat kertomisen eteenpäin...
 
Huhheijaa, ollut pari päivää ihan karmea olo. Varsinki illalla on oksu tosi herkässä. Kai tää on sit se pahin viikko, kun nyt olis 9+3. Mä jo ehdin viime viikolla tuudittautua semmoseen, että kyllä tää tästä, kun vaan syö säännöllisesti. Mä niin toivon, että tää alkais helpottaa viikon sisään. Mieluusti tiistaihin mennessä, kun silloin pitäis jotenki selvitä neuvolaan...
 
@lyrae Kyllä se karmeen paha olo loppuu viimestään sitten kun pääsee 12 viikon loppu puolelle, toki voi se jatkuakkin mutta toivotaan että sulla ei menis kerta on niin raju olo että ei pysty menemään minnekkään. ☺
Mulla olis tänään nt-ultra saas nähä kuinka käy, vaikka sykkeet on jo kuultu ja nähtykkin kaveri jo kertaalleen ruudulla mutta raskaus on aina niin epävarmaa että ei siihen osaa tuudittautua ennenko maha kasvaa ja liikkeet tuntuu että on siellä oikeesti joku.
 
@lyrae Tsemppiä pahoinvoinnin keskelle! On varmasti tosi raskasta nyt, mutta toivottavasti se ei enää kestä pitkään.

@Nappis_ Onnea ultraan!

Sain kuurin virtsarakon tulehdukseen, joka löytyi niissä labroissa, jotka kaikilta otetaan. Oireet oli niin lievät, etten osannut yhdistää tulehdukseen, mutta nyt parin tabletin jälkeen eron kyllä huomaa.

Voi että kun odotan ensi viikon nt-ultraa ja keskiraskauden virkeämpiä päiviä!
 
Tsemppiä pahoinvoinnin kanssa @lyrae! Mulla ei enää juuri yrjö lennä, kuvottava olo edelleen mutta selkeesti helpottanut.

@MonaLisa33 mulle soitti tänään neuvolasta että joo, noista sun labravastauksista.... Meinasin saada sydärin että No mitä niistä?! Niin kaikki muuten ok mut siinä pissassa oli joku pöpö ja sovittiin että vien maanantaina labraan uuden näytteen niin varmistetaan asia. Eli tulehdusta mahdollisesti oireettomana täälläkin, tosin ehkä jotain pieniä tuntemuksia saattaa ollakin(n) No, sanoi kuitenkin että jos vkl aikana oireet pahenee tai niitä ilmaantuu lisää niin päivystyksestä kuuri hakemaan. Kylläpä säikäytti toi puhelu, ku heti mietin että siellä on joku nyt ihan vinksallaan! Tosin ei kai niitä mitään arvoja edes voi tulkita ennen ultraan... Siihen vielä viikko aikaa.

KeepGoing 11+0
 
@lyrae, tsemppiä edelleen, kyllä se joskus loppuu!!!

Mulla ei ole vieläkään mitään tuloksia omakannassa, ihmettelen kyllä. Ehkä ne on sössineet mun kokeet kokonaan... (n)

Pahoinvointi tuli taas keskiviikkona ja torstaina karmeana, mutta tänään ollut parempi päivä. Sänkyynkin tulin nyt vasta ysiltä, eilen seiskalta kuten monena muunakin päivänä.

Nimiasiat pyörii mielessä joka päivä. Mies on toistaiseksi sanonut "ei" kaikkiin ehdotuksiini tytölle. Mutta jos menee kuten ennenkin, joku niistä alkaa kuitenkin vielä tuntua hänestä hyvältä. Itse hän on ehdottanut vain yhtä nimeä. Mun mielestä se on lapsiparkaa ajatellen mahdoton, vaikka teoriassa sopisi, ja on ollut suvussa. Mutta... se sukulainen ei itsekään käyttänyt kyseistä nimeä, vaan tunnettiin ap. nimeä etäästi myötäilevällä nätimmällä nimellä.

Olen yrittänyt kuulostella liikkeitä, mutta eipä niitä nyt taas ole suotu. Huomenna alkaa viikko 12, ja ultra on tiistaina.
 
@merin mä veikkaan että ne ei laita niitä ollenkaan omakantaan että ei turhaan alkais analysoida niitä, mulla viikko labrasta eikä siellä mitään näy. :) ultrassa sit varmaan käydään ne läpi tai saa sen riskiluvun.
Toivotaan sitten näin, tai että ovat vain hitaita. Olin kokeissa edellisen viikon keskiviikkona. Aika tylsää olisi, jos siellä oikeasti olisi jotain mennyt mönkään. Haluaisin tietää edes hemoglobiinin - liittyykö tämä iltapäivisin alkava tajuton väsymys siihen vai hormoneihin. Muutenkaan multa ei ole kertaakaan mitattu hemoglobiinia sen jälkeen, kun lähemmäs kolme vuotta sitten jätin eläinkunnan tuotteet kokonaan ruokavaliosta. Siksikin kiinnostaa erityisen paljon - onko se kasviperäinen rauta imeytynyt riittävästi vai ei. Toisaalta olen kyllä sekaruokavaliollakin joutunut joka raskaudessa rautakuurille.
 
Täällä 13+1 ja päivittäin tulee oksennus yleensä kerran, max kaksi. Mutta yleinen etominen on vähentynyt roimasti joten en ihan niin surkeana ole enää kun muistelee alkuviikkoja :LOL: Sais silti jo noi oksentelutki loppua!

Mies vähän vetkuttelee bonuslapsen äidille kertomisessa :cautious: Eihän tässä nyt mikään hurja kiire olisi mut kyllä vähän stressaa miten hän reagoi niin haluisin saada sen pois päiväjärjestyksestä. Ehkä koitan rohkaista sitä huomenna kertomaan ku exänsä tuo pojan tänne :whistle:
 
Mullakaan ei ole Kannassa mitään tuloksia noista verikokeista. Luulen, että ne laittaa ne vasta ultran jälkeen.

Ehkä vähän on pahin pahoinvointi laantunut viikon takaisesta, kun enää ei joka aamu/aamuyö ala oksentamisella. Tämä väsymys on vaan kamalaa. Miten te, joilla on lapsia, selviätte tästä? Siis arjen pyörittämisestä ja lasten/lapsen hoidosta? Meillä mies on nyt tosi paljon töissä ja paljon öitä kotoa pois eikä mitään apukäsiä ole saatavilla. Myös muutaman viikon päästä siintävä muutto ahdistaa, kun ei millään jaksaisi alkaa pakkaamaan eikä myöskään jättää sitä pakkaamista viimeiselle viikolle.
 
Tämä väsymys on vaan kamalaa. Miten te, joilla on lapsia, selviätte tästä? Siis arjen pyörittämisestä ja lasten/lapsen hoidosta? Meillä mies on nyt tosi paljon töissä ja paljon öitä kotoa pois eikä mitään apukäsiä ole saatavilla. Myös muutaman viikon päästä siintävä muutto ahdistaa, kun ei millään jaksaisi alkaa pakkaamaan eikä myöskään jättää sitä pakkaamista viimeiselle viikolle.
Mä en kyllä mitenkään selviäisikään ilman miestäni. Suorastaan ihmettelen, miten ihmeestä hän jaksaa, kun joutuu nyt tekemään yksin niin paljon enemmän kuin yleensä. Silloin, kun en ole aamupäivällä töissä, yritän panostaa kotihommiin, koska todennäköisyys siihen, että saisin iltapäivällä ja illalla mitään aikaan, on hyvin pieni.

Toinen helpottava tekijä on, että myös lapset hoitavat soveltuvalla tasolla osansa kotitöistä. Meillä ollut niissä sellainen päivittäinen pistejärjestelmä käytössä jo vuosia. Esikoinen esim. hoitaa automaattisesti kaiken kissoihin liittyvän. Pienempien bravuuri on järjestää tavaroita paikoilleen (10 tavaraa paikoilleen = 1 piste). Kummasti siististiytyi olohuone eilen, kun keskimmäinen järjesti 40 tavaraa paikoilleen saadakseen sen jälkeen ruutuaikaa...

Mutta voisiko tuohon muuttoon jotenkin saada apua? Jos ei isovanhempia tai muita vastaavia apukäsiä löydy, niin pystyisikö siihen vaikka palkkaamaan apuja?
 
  • Tykkää
Reactions: SwanDeSol
Mullakin mies on kyllä taivaan lahja, silloin kun on kotona. Yleensä hän vain on kotona silloin kun minä olen töissä. Varsinkin nämä yksinäiset viikonloput on kamalia, kun joutuu kaiken hoitamaan aamusta iltaan yksin. Arkena lapsi sentään on päiväkodissa ja saa siellä viihdykettä mutta nämä viikonloput. Tänään koitan kerätä voimaa ja lähteä heti nyt päivän valjettua leikkipuistoon. Ehkä siitä ulkoilusta saa lisää virtaa.

Esikoinen kyllä hoitelee kotihommia, mitä nyt tuollainen vajaa 3v. kykenee tekemään. On kuitenkin vielä siinä iässä, että vaatii viihdyttämistä ja valvontaa jatkuvasti.

Muuttoapua on vähän niukasti saatavilla, kun isovanhemmat on töissä ja asuvat satojen kilometrien päässä. Toki varsinaiselle muuttoviikolle on onneksi tulossa apukäsiä, mutta siihen asti on pärjättävä omillaan.

Toisaalta koitan ajatella, että kaikki tämä väsymys ja pärjääminen valmentaa siihen, kun vauva syntyy ja valvottujen öiden jälkeen pitäisi jaksaa hoitaa kahta lasta ja kotia. Nostan kyllä isosti hattua kaikille yksinhuoltajille!
 
Mulla näkyi kannassa nyt noi tulokset, vaikka jostain luin että tulevat näkyviin vasta ultran jälkeen varmaan just siksi että niitä ei yritettäisi tulkita itekseen.

Mun mies tekee paljon silloin kun on kotona, mutta on myös tosi paljon pois, töiden lisäksi lukuisat luottamustehtävät yms vie. Mä joudun ihan kylmästi jättämään vaan välillä joitain asioita tekemättä, jos olo on sellanen. Mä olen hoitovapaalla ja nuorin täytti just kaksi vuotta, sitä seuraava on nelivuotias joka käy muutaman kerran viikossa kerhossa ja sit eskarilainen arkisin 9-13 eskarissa. Mua rassaa kyllä ihan älyttömästi noi viemiset ja hakemiset:cautious: onneksi niissäkin mies jeesaa silloin kun pystyy.
Teinejä koitan vastuuttaa parhaani mukaan, mutta tämäkin on hankalaa kun en halua kertoa mistä tää mun jatkuva väsymys yms johtuu:whistle: vanhin poika myös lähes aina illat harrastuksessa ja lisäksi lukio vie aikaa niin ei kehtaa ihan älyttömästi vaatia... Tyttö taas on sellainen taivaanrannan maalari että tiettyjen hommien toteutumista saa odotella kauan. Koira on oikeastaan nuorison vastuulla, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys on sellainen mihin käskytän myös, välillä esim pyykin ripustaminen ja pienempien sisarusten vahtiminenkin onnistuu tarvittaessa. Nämä kaikki on kuitenkin sellaisia että vaatii useamman pyynnön/käskyn, mitään ei tapahdu muuten.

Hyvää viikonloppua!

KeepGoing 11+1
 
Se piti vielä lisätä, että meillä tuo 2v nukkuu tosi huonosti ja herättää monta kertaa yössä:confused: ja käy vielä öisinkin tissillä, katotaan koska saan aikaiseksi lopetella... Tää toki lisää sitä omaa väsymystä ja huonovointisuutta. Joskus oon miettiny et oisko sittenki helpompaa jos lapset ois päiväkodissa ja oisin töissä :ROFLMAO: pomolle tossa syksyn puolella lupailinkin että voisin tulla keikkaa tekemään aina välillä mut joo, en oo kyllä nyt kykeneväinen :censored:
 
@KeepGoing No huhhuh! Ei se helppoa ole sullakaan! Toki varmasti jokaisella ne omat haasteensa olipa lapsia tai ei ja tietty ongelmatkin näkee ja kokee jokainen omalla tavallaan.

Meillä esikoinen ei onneksi yleensä herätä öisin mutta herääkin jo viiden kuuden aikaan aamulla ja silloin tietysti pahoinvointi on itellä pahin. On myös tosi liikkuva tapaus, eli herättyä on jo heti täys tohina päällä.

@Jmilla Meillä ei ole kotona vaakaa, mutta ekassa neuvolassa paino oli sellainen, että varmaan pari kiloa on jopa lähtenyt, kun ei mitkään herkut eikä ruoka maistu. Myös vatsa on melko pieni verrattain siihen, mitä se esikoisessa tässä kohtaa oli. Ekassa kiloja tuli varmaan lähemmäs 20kg, joten toivottavasti nyt selviäisi puolet vähemmällä... Nyt rv 12+3.
 
Kiitos kaikille tsempeistä! Nyt aamulla on vähän siedettävämpi, josko taas kroppa alkais tottua nousseisiin hormonimääriin. Tosin aamut ja aamupäivät nyt muutenki mulla on helpompia.

@Jmilla Mulla on tässäkin raskaudessa paino vaan laskenut. Edellisessä kahdessa raskaudessa putos alkuun 5kg, nyt on pudonnut vaan pari, kun on ollut parempi strategia syömiseen.

Mulla onneksi nuo lapset on sen verran isompia, että ne osaa jo viihtyä itsekseenkin ja auttaa hommissa. Muistan kyllä toista odottaessa, kun piti esikoista kuitenkin hoitaa kaikki päivät. Meillä on onneksi nyt saatu järjestymään kaikki, kun en oo pystynyt viemään enkä hakemaan nuorempaa. Vanhempi lapsi kulkee kouluun itsenäisesti. Kotihommiakaan en ole saanut tehtyä nyt yli kuukauteen tai välistä ees haettua ruokaa itelle. Pitää arvostaa kyllä muuta perhettä, kun ovat huolehtineet niin hyvin. :love:
 

Yhteistyössä