Elimistön stressireaktio, totaalinen uupuminen

[uupunut]

Tällainen mulla diagnoosina. Kaipaisin muita saman kokeneita. Miten siitä selvisitte, kuinka kauan parantuminen kesti, miten se eteni, tuliko takapakkia.....
Itsellä oli tosi rankka syksy ja talvi, monta eri stressitekijää. Nyt kun jälkeepäin ajattelee, niin ei ole ihme, että näin kävi. En silloin syksyllä sitä tajunnut, että olin silloin jo täysin uupunut.

Lopulta meni vointi nolliin. Verenpaineet pilvissä, syke kova, hengästytti, fyysiset voimat katosi täysin. Jaksoin enää vaivoin vessaan kävellä. Makaaminenkin oli jo tosi rankkaa.

Nyt ollut jo kaksi viikkoa parempaa, kohta kolme viikkoa. Vointi on menossa parempaan suuntaan, mutta hirvittää, jos takapakkia tulee. Lääkäri määräsi kuukauden täys lepoa. Sen jälkee pitää aloittaa hiljaa kunnon kohennus, kävellä pieni pätkä ensin ja pikku hiljaa pidentää matkaa.

 

[mietin]

MIten tollasen diagnoosin voi saada? Siis mitä kokeita tekevät että tuollaisen voi todistaa?
Eikö siinä pitäs tehdä sata koetta että pystyy varmasti todistaa kaiken johtuvan stressistä?

 

[mimmu]

Ei sama diagnoosi, "vain" uupumus ja sen toteamisesta on kohta kolme vuotta ja edelleen olen toipumassa. Pitää opetella elämään uusiksi (ainakin minun) eikä se suorittajalle ole aina niin helppoa. Jaksua ja tsemppiä. Sanoisin, että tämä on kuitenkin mahdollisuus - niin sinulle kuin minullekin oppia elämään ja kohtelemaan itseä paremmin.

 

[hohhoijaa]

MIten tollasen diagnoosin voi saada? Siis mitä kokeita tekevät että tuollaisen voi todistaa?
Eikö siinä pitäs tehdä sata koetta että pystyy varmasti todistaa kaiken johtuvan stressistä?

ai sä olet niitä ihmisiä, joiden mielestä kyseessä ei ole oikea sairaus jos sitä ei pystytä kokeilla todentamaan. Psyykkiset sairaudet harvemmin todetaan kokeilla, lääkäri arvioi useimmissa tapauksissa potilaan tilan vain hänen kertomansa perusteella, eillei fyysisiä oireita ole.

 

[Metso]

Minulla todettiin taas burnout, enkä fyysisesti ollut kyllä ihan noin loppu. Mutta tasaisen uupunut, voimaton ja lötkö kuin ylikypsä makarooni. Verenpaine oli kanssa aika korkea, että puhuivat jo lääkityksestä.

Omalla kohdalla ei auttanut kuin pakkolepo. Jatkuva syyllisyys ja morkkikset lepäämisestä menivät ohi vasta 2 viikon jälkeen, jolloin rupesin pikkuhiljaa nauttimaan levosta ja tein rauhallisia kävelylenkkejä ympäristöön. Joinakin päivinä jumahdin naapurin kaskipellolle makaamaan ketarat oikosenaan kirjan kanssa. Siinä samalla korjasin ruokavaliota ja verensokeri pysyi tasaisempana.

 

[mietin]

No en ole "niitä ihmisiä", vaan tarkoitan nimenomaan mitä kirjoitin. Kun yleensä lääkärit ensin sulkee pois kaikki muut syyt, ennenkun aletaan itse sairautta hoitamaan. Siksi mietin että mitä kokeita ovat tehneet ensin ennenku sai selville että on uupumus. Lääkäri ei kirjoita uupumusta papereihin noin vaan ennenku ottavat sata koetta, sata verikoetta, sata testiä jne jne.. Nimimerkillä kokemusta on. siksi kysyn.

 

[kk]

olen oman empiirisen "kokeeni" tulos. aloitin opintovapaan n. puolitoista vuotta sitten. päätin vaihtaa alaa, koska olin henkisesti, mutta myös fyysisesti väsynyt työhöni. noin kahdeksan kuukauden kuluttua vapaan aloittamisesta hormoonitoimintani meni aivan sekaisin. en enää juossut "tuli hännän alla" joka suuntaan, vaan elin rauhallista opiskelijaelämää. elimistö kaiketi alkoikin tasaantumaan, vaikka se tuntui ennemmin häiriöltä.

nyt toiset kahdeksan kuukautta takana ja voin mainiosti. uskon, että kuukauden lepotauko on vain alku ja tarvitset pidemmän ajan toipuaksesi. voimia sinulle!

 

[uupunut]

Kiitos vastauksista. Mulle on tehty paljon tutkimuksia, verikokeita otettu yms. Tutkittiin sydän, pää kuvattiin pariin kertaan, kävin korvapolilla, maha ultrattiin... Rr-lääkitys on aamuin illoin yms.
Lääkäri sanoi, että ainakin koko kevät menee toipumisessa.
Tällä hetkellä siis jaksan olla lähes koko päivän ylhäällä kotona. Kun pienin nukkuu päikkärit, niin itse levähdän/otan unet noin kaksi tuntia. On pakko, että jaksan loppu päivän. Silti noin puoli 7 aikaan illalla iskee armoton väsy ja voimattomuus, jolloin taas lepäilen 1-1,5 tuntia. Syön iltapalan ja menen yöunille. Yöunet on tärkeimmät. Jos en nuku kunnolla, niin seuraava päivä on huonompi. Ei ole voimia.
Jotain pientä jaksan jo kotona tehdä. Kenties pientä ruokaa päivällä tai laittaa pyykkikoneen pyörimään. Jaksan jopa poikani syöttää ja vaipankin vaihtaa yleensä. Tämäkin oli mahdotonta vielä pari vkoa sitten.
Postilaatikolle jaksan hyvänä päivänä jo kävellä eli noin 10 metriä. Yritän joka päivä istua ulkona, siitä saa uutta virtaa, kun aurinko paistaa.
Tulee varmasti oleen pitkääkin pitempi kevät...

Mielellään luen lisää kokemuksia.

 

[uupunut]

up