Elänkö väärässä suhteessa?

[Rakkausasiat sekaisin]

Onko kenenkään elämä mennyt niin, että joku toinen on se jota rakastat ja olet aina rakastanut ja elät kuitenkin toisen kanssa?

Tilanne on se, että tapasin 10v sitten miehen, jonka kanssa rakastuimme. Elämäntilanteemme olivat sen verran mahdottomat (hän teki avioeroa) että suhde kariutui. Sittemmin, muutama vuosi tämän jälkeen aloitin uuden suhteen koska ajattelin iänkin painavan päälle esim. lastenhankintaa ajatellen. Löysin kaikin puolin kivan miehen, joka on hyvä isä ja huomioiva puoliso. Hänet tavatessani kerroin hänelle, että tunteet ovat edelleen olemassa tätä entistä miesystävää kohtaan..

Kaikki nämä vuodet olemmet soitelleet, viikottain joskus päivittäinkin tämän rakastamani miehen kanssa. Hän on ollut mukana elämäni koukeroissa ja seurannut sivusta useamman lapseni odotusajat ja syntymät. Olemme tavanneet kahdesti, ihan tässä lähiaikoina.

Rakastan häntä edelleen.

Tuntuu, etten jaksa enää elää tässä elämässä mihin olen mennyt. Miehessäni ei sinällään ole mitään vikaa, eikä varmasti kukaan ymmärrä eroa jos sellainen tulee..

Mietin, lähdenkö, uskallanko ottaa riskin ja kokeilenko mitä elämästä tämän rakastettuni kanssa tulisi.

Vai jäänkö. Tuttuun, turvalliseen, ei niin tunnepitoiseen avioliittoon.

Älkää tuomitko minua täysin. Kertokaa kokemuksianne.

 

["muua"]

Kylla ma oon sita mielta, etta parisuhteessa kuuluu olla rakastamansa henkilon kanssa.

 

[Riskipeliä]

Miksi ette silloin 10 v sitten olleet yhdessä?

 

[rakkausasiat sekaisin]

Me oltiin yhdessä vajaa vuosi. Hän ei ollut täysin vapaa silloin, asiat meni niinkuin ne meni ja suhteemme kaatui ulkopuolelta tuleviin asioihin. Koskaan en ole ollut niin onnellinen kuin silloin. Ja niin surullinen kun "erosimme".

 

[rakkausasiat sekaisin]

Se on niin vahva tunne. Kun toista rakastaa. Kun hänen äänensä kuulen tai tapaan, tuntuu kuin olisin kotona. Ajattelen häntä päivittäin, silloinkin kun olemme yrittäneet pitää "välimatkaa" toisiimme.

 

[riskipeliä]

Se on niin vahva tunne. Kun toista rakastaa. Kun hänen äänensä kuulen tai tapaan, tuntuu kuin olisin kotona. Ajattelen häntä päivittäin, silloinkin kun olemme yrittäneet pitää "välimatkaa" toisiimme.

Mää neuvoisin sinua, että puhu tämän rakastettusi kanssa asiat halki ja puhki ja kysy, voisiko teidän homma toimia. Jos hän haluaa ja teillä voisi olla toivoa ja hän tuntee samoin, niin ota ja lähde tämän miehen mukaan.

Kyllä elämä on lyhyt, ei sitä kannata pilata.

 

[rakkausasiat sekaisin]

Olemme me puhuneet. Ja haaveilleet. Kyllä ja miettineet käytännön toteutustakin.

Lapset tietysti kärsii tilanteesta jos eroan nykyisestäni. Ovat pieniä, pienin alle kouluikäinen.

Milloin on aika omaan napaan katsomiselle.. Sitä tässä mietin.

 

[riskipeliä]

Olemme me puhuneet. Ja haaveilleet. Kyllä ja miettineet käytännön toteutustakin.

Lapset tietysti kärsii tilanteesta jos eroan nykyisestäni. Ovat pieniä, pienin alle kouluikäinen.

Milloin on aika omaan napaan katsomiselle.. Sitä tässä mietin.

Onko miehellä parisuhdetta?

Menkää yhteen. Aika omalle navalle on nyt. Olet tehnyt jokatapauksessa väärin miestäsi kohtaan, kun olet kaikki nämä ajat haaveillut toisesta.

 

[Rakkausasiat sekaisin]

Ei hänellä ole parisuhdetta eikä perhettä. Sekin arvelluttaa. Useampi lapsi tulisi kaupanpäällisinä minulta mukaan tähän suhteeseen. Hän on tosin lapsirakas ja haluaa omiakin.. Silti.. Ei ole asiat niin helposti päätetty.

 

["Mää"]

No voi kun tuli surku sun miehesi puolesta. Tietää tän kaiken ja kestää? Ehkä hänet olisi syytä päästää vapaaksi.

 

[Rakkausasiat sekaisin]

Ei tietenkään oma mies tiedä asiasta. Tietää eksästä ja suurpiirteisesti yhteydenpidosta. Ei muuta tiedä.

 

[Orion-]

Tunteiden mukaan valitsisin. Kumppani on kuitenki niin tärkeä osa elämää.

 

[fik]

Mie säälin sun miestä. Todella. Mun mielestä toi on hirveen epäreilua sun miestäsi kohtaan. Niin epäreilua, että pahaa tekee. Miehesi koko parisuhde on valhetta, vuosikausia heittänyt hukkaan sun kanssasi, kun olisi voinut löytää myös sellaisen ihmisen, joka rakastaa häntä ihan oikeasti, eikä vain esitä rakastavansa käytännön syistä. Oksettavaa.

 

["Elämä on"]

Olen itsekin ollut erittäin ihastunut/rakastunutkin toiseen mieheen yli 20v:n ajan. Luulen molempien tuntevan samoin, asioita ei ole koskaan puhuttu halki, hän on kysynyt voisinko harkita suhdetta hänen kanssaan, vastaukseni oli etten ainakaan tilapäissuhdetta, vaan haluaisin "oikean" parisuhteen. Molemmat olemme ollet n.20v naimisissa tahoillamme, molemmilla lapsia, aikuisia tai murrosikäisiä. Rakastan miestäni, hänen avioliittonsa on ymmärtääkseni hajoamispisteessä. Silti mietin joskus tehdäkö liike vai ei, tiedän hänen haluavan suhdetta kanssani. Mieheni on kaikinpuolin ihana mies ja isä, en voisi tehdä sitä hänelle. Jos olet varma että hän on elämäsi rakkaus anna mennä, muistathan että tod.näköisesti sinulla ei ole paluuta vanhaan suhteeseen jos uusi onni ei olekaan niin auvoinen. Mieti siis tarkoin.