M
Maria
Vieras
Olen kolmekymppinen tavallinen nainen jolla on rakastava avopuoliso ja ihana pieni lapsi.Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa noin 7 vuotta ja elämä on menyt tähän asti tuttuja ja turvallisia latuja kuten varmaan suurimmalla osalla ihmisistä.Ei riidellä juuri koskaan,mutta toki erimielisyyksiä välillä on kuten kuuluu asiaan!
Ongelman ydin on se että viimeisen parin vuoden aikana tunteeni miestäni kohtaan on hiipuneet pikkuhiljaa olemattomiin,toki välitän hänestä ja on minulle tärkeä mutta en ole tuntenut aikoihin esim.seksuaalista himoa häntä kohtaan.Seksiä meillä on n.kerran viikkoon mutta minun puoleltani se on lähinnä velvollisuutta,enkä nauti siitä juuri ollenkaan.
Tästä on nyt viimeisten kuukausien aikana seurannut se että olen alkanut viestittelysuhteeseen sekä nyt myös seksisuhteeseen erään miehen kanssa jonka olen tuntenut mieheni kautta koko yhdessäoloajan.Olemme pari kertaa tavanneet seksin merkeissä ja kerran kävimme ihan oluella eikä silloin menty sen pitemmälle.
Syyllisyys painaa tämän asian takia ja olen miettinyt kertoako miehelleni vai ei..Olen mieheni kanssa pari kertaa jutellut siitä etten taida enää rakastaa ja sanonut etsiväni oman kämpän mutta hänen mielestään se ei ole riittävä peruste lähteä eri teille ja pitäisi vielä yrittää..
Tiedän että lapsen takia pitää yrittää viimeiseen asti mutta miten pystyn elämään enää normaalisti tämän jälkeen? Tiedän olevani ilkeä ja moraaliton joten tarvitse enää teiltä sitä saarnaa mutta neuvoja kaipaan!
Kiitos jo etukäteen!
Ongelman ydin on se että viimeisen parin vuoden aikana tunteeni miestäni kohtaan on hiipuneet pikkuhiljaa olemattomiin,toki välitän hänestä ja on minulle tärkeä mutta en ole tuntenut aikoihin esim.seksuaalista himoa häntä kohtaan.Seksiä meillä on n.kerran viikkoon mutta minun puoleltani se on lähinnä velvollisuutta,enkä nauti siitä juuri ollenkaan.
Tästä on nyt viimeisten kuukausien aikana seurannut se että olen alkanut viestittelysuhteeseen sekä nyt myös seksisuhteeseen erään miehen kanssa jonka olen tuntenut mieheni kautta koko yhdessäoloajan.Olemme pari kertaa tavanneet seksin merkeissä ja kerran kävimme ihan oluella eikä silloin menty sen pitemmälle.
Syyllisyys painaa tämän asian takia ja olen miettinyt kertoako miehelleni vai ei..Olen mieheni kanssa pari kertaa jutellut siitä etten taida enää rakastaa ja sanonut etsiväni oman kämpän mutta hänen mielestään se ei ole riittävä peruste lähteä eri teille ja pitäisi vielä yrittää..
Tiedän että lapsen takia pitää yrittää viimeiseen asti mutta miten pystyn elämään enää normaalisti tämän jälkeen? Tiedän olevani ilkeä ja moraaliton joten tarvitse enää teiltä sitä saarnaa mutta neuvoja kaipaan!
Kiitos jo etukäteen!