Elämäni kauhein päivä töissä oli eilen - se 8v. tapaus

[Niin huolissaan!]

Eilen, kun tuli tarkat tiedot 8-vuotiaan kohtalosta, niin olin aivan musertunut. Oon töissä iltapäiväkerhossa ja siellä sitten katselin niitä saman ikäisiä poikia ja tyttöjä, mietin, että kenellä on asiat huonosti, näenkö minä hoitavana tahona lapsen pahoinvoinnin, tunnistanko, kykenenkö auttamaan. Oli vain niin hirveän paha olla.

Lapset olivat tietysti koulussa kuulleet jotain tapauksesta, enkä tiedä, osasinko käsitellä asiaa oikein, kun siitä tuli puhetta. Ei oltu meille ip-ohjaajille annettu minkäänlaista ohjausta, miten pitäisi tästä näin äärimmäisen kauheasta asiasta pitäisi puhua. Yritin luovia parhaani mukaan, vaikka olin itsekin shokissa. Siitäkin on syyllinen olo, että osasinko nyt olla semmoinen turvallinen, tasapainoinen aikuinen, joka ei ainakaan lisää lapsien ahdistusta. Miten selittää lapselle noin äärimmäinen, kammottava paha?

Kotiin päästyäni itkin varmaan tunnin.

Mä jäin juuri vajaan viikon lomalle, ja kovasti nämä lapset ovat mielessäni. Ajattelin mennä moikkaamaan niitä sinne iltapäiväkerhoon vaikka tänään lomalla olenkin, vien vaikka pussillisen omenoita.

Tänään pitäisi sitten lähteä sukuloimaan ja järjestämään HÄITÄ. Tuntuu niin vaikealta juuri nyt, että miten saan tsempattua itseni iloiselle mielelle, jotta häistä tulee mukava juhla.

Onko täällä muita, joilla on tämmöiset näin kurjat fiilikset? Ei tätä pysty käsittämään, ei millään, ei haluaisi edes ajatella, mutta koko ajan se vaan pyörii ja pyörii mielessä. Itku pääsee nytkin.

 

["..."]

Kyllähän tällaiset kamalat tapahtumat pysäyttää ja ON HYVÄ kun pysäyttävät. Avaavat ihmisten silmiä, osataan huomioida paremmin epäkohtia ja yhteiskunnallisiin ongelmiin puututaan ehkä hanakammin.

Totuushan on kuitenkin, että tällaisia tapauksia tapahtuu päivittäin ympäri maailmaa. Joka päivä varmasti useampi 8-vuotias kuolee ilman mitään pätevää syytä. Toki Suomessa tapahtuva tuntuu läheisemmältä..

On kamalaa, mitä tämä pieni tyttö on joutunut kokemaan ja toivon, että tämä Touko vaimokkeeneen saisi kärsiä edes puoliksikin niin paljon kuin pieni lapsi! Elämän on kuitenkin jatkuttava näistä karmeuksista huolimatta. Mutta hyvähän on pitää silmänsä auki. Ehkä siten pystytään estämään seuraava tällainen, karmea tapaus.. !

 

[Lunatic]

Kyllä, kurjat on fiilikset kun itsellä 9v tyttö ja ajattelee sitä että jossain tuolla oli suunnilleen saman ikänen tyttö joka eli ja kuoli helvetissä. Ja että tyttöparka ei suinkaan ollut ainoa eikä viimeinen lapsi joka elää ja kuolee helvetillisellä tavalla.

Ymmärrän että työsi tuntuu tällä hetkellä raskaalta.

 

[lissukka.]

Minua ainakin tänään itkettänyt. Tuntuu pahalta, kun suutun omille lapsilleni, että onko sekään oikein. Hölmöä, mutta ajatukset laukkaa. Mietin miten ihmiset ajautuu tuollaisiin tekoihin. Omat lapset tuntuu entistä rakkaammalta. On paha mieli ollut tänään erityisesti. Tuntuu, etten pysty edes ajattelemaan tuon tytön kohtaloa, mutta silti mielessä koko ajan. Oksettavaa, järkyttävää. Ihan uskomatonta miten joku voi olla niin paha, voiko enää ihmiseksi sanoa. Olen tosi ahdistunut.

 

["mie"]

Minäkin olen tämän uutisen kohdalla ollut jotenkin erityisen järkyttynyt. Edes nuo perhesurmat sun muut eivät kosketa yhtä pahasti.

Ehkä se on juuri se teon julmuus, joka tässä tuntuu pahimmalta. Että on kidutettu pientä, puolustuskyvytöntä lasta. Ja että se on tapahtunut kerta kerran jälkeen.

Mitä onkaan sen pienen ihmisen ajatuksissa ollut?

Ja jotenkin niin julmalta tuntuu sekin, että lapsi oli jo huostaanotettu, mutta palautettu sitten vasten tahtoaan noille hirviöille. Ja että vain kaksi päivää ennen kuolemaa oli yritetty taas saada paikkaa poissa kotoa, mutta sitä ei löytynyt. Ja viranomaiset vain väittää, että ei ole kiinni resurssien vähyydestä. MISTÄ SITTEN????? Lapsen hätä ON HUOMATTU, mutta sille ei ole tehty mitään. Se tuntuu niin USKOMATTOMAN pahalta.

Ei hyvinvointi suomessa VOI tapahtua tällaista. EI SAA! Meidän on pystyttävä luomaan järjestelmä joka SUOJELEE LAPSIA. Ei hirviövanhempia.