Toggle sidebar

elämänhallinnan puute, mistä apua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vähän hukassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vähän hukassa

Vieras
Monesti tälläkin palstalla todetaan, ettei joku hallitse elämäänsä. Kukaan ystävä / sukulainen ei varmasti sanoisi minusta tuota, mutta itse koen olevani useimmiten aika hukassa. Elämä tuntuu usein melkoiselta kaaokselta. Taistelen jatkuvasti masennusta vastaan, olen tehnyt sitä jo vuosia. Ulkoisesti kaikki on siis kunnossa, olen ollut esimiesasemassa töissä, nyt olen menestyksekkäästi yrittäjänä, pitkä parisuhde miehen kanssa, kiva koti, kolme ihanaa lasta.
Usein koti on kuitenkin kaaoksessa, pyykit ja tiskit lojuu, laskut jää maksamatta, en jaksa pitää ulkonäöstäni huolta (ylipainoa on reilusti, tukka miten sattuu, naamassa finnejä). Usein en jaksaisi tehdä lasten kanssa mitään, ulos saan usein pakottaa itseni. Välillä, kun on puhti päällä, teen vaikka mitä, harrastan, siivoan jne. Tämä puoli on se, mikä näkyy kaikille tutuille.
Päässäni on jatkuva kaaos tekemättömistä töistä, en vaan saa niitä tehtyä. Olisiko vinkkejä millä saisin elämääni jotain järjestystä? Kyse ei ole osaamattomuudesta vaan jonkinlaisesta laiskuudesta/"sekavuudesta" päässä. Kadehdin ihmisiä jotka pystyvät pitämään ajatuksensa selkeinä jatkuvasti.
 
Täällä toinen, et ole yksin! Ihan kuin mun kynästä tuo teksti. Samat asiat lojuvat meilläkin, kämppä on kuin hävityksen kauhistus kun pöydillä on kaikenlaista sälää ja eteinen on täynnä muovikasseja joissa ostoksia (ruoat sentään löytää tiensä jääkaappiin). Saa laittaa yv:tä jos kiinnostaa pohdiskella yhdessä tätä ongelmaa :)
 
Pystyyköhän kukaan pitämään ajatuksensa selkeinä jatkuvasti? Tuskinpa. Mitä jos yrittäisit hyväksyä että elämä kolmen lapsen kanssa on yleensä aika kaaosta?

"Usein koti on kuitenkin kaaoksessa, pyykit ja tiskit lojuu, laskut jää maksamatta, en jaksa pitää ulkonäöstäni huolta (ylipainoa on reilusti, tukka miten sattuu, naamassa finnejä). Usein en jaksaisi tehdä lasten kanssa mitään, ulos saan usein pakottaa itseni. Välillä, kun on puhti päällä, teen vaikka mitä, harrastan, siivoan jne" Kuulostaa tosi normaalilta;)

Aina on tekemättömiä töitä, sellaista hetkeä ei tule että kaikki hommat olisi tehtynä. Se pitäisi vaan pystyä hyväksymään;)
 
Täällä kolmas joka kuuluu tähän samaan kastiin. Välillä tosiaan koti ku pommin jäljiltä, pyykit lojuu narulla tai korissa viikkoja kun en vaan saa aikaseksi laittaa niitä kaappeihin, tiskit tiskipöydällä, lattia ei ole nähnyt imuria viikkoihin jne.... Sit kun joskus saan siivottua niin kämppä on hetkessä taas sen näkönen ettei ois vähään aikaa siivottu. Ts. hetkessä ns. sotkeentuu. Itelläkin välillä saattaa mennä päiviä (jos olen vapalla) etten käy suihkussa, hampaat vaan pesen. Välillä mullakin jäänyt laskuja hoitamatta vaikka ei ole ollut siitä kiinni etteikö rahaa olisi ollut. Välillä on kausia ettei edes kunnon ruokaa jaksa laittaa. Saatan käydä kaupassa mutta ruuat kerkiävät mennä huonoksi ennen kuin saan niistä mitään laitettua. Monesti esim salaatille on näin käynyt.
Töissä minäkin käyn ja siellä ihan asiallisesti hommani hoidan.
Jotenkin alkanut pelottamaan että minkälaisen mallin opetan lapsilleni. Joskus tuntuu että onko tää masennusta vaiko ihan vaan silkkaa laiskuutta/epäkäytännöllistä elämänhallintaa. En tiedä mutta mulle on jotenkin nuo kaikki kotityöt aivan ku tikkua työntäisi kynnen alle.
 
se on normaalia jos ei aina jaksa...mutta jos koet ettei se ole "sinua", niin varmasti kannattaa jutella jonkun kanssa....oletko taipuvainen masennukseen?

itse tiedän, että kun aikataulut elämässä ovat hallisemattomia kärsin sen takia. Koska haluan myös itselleni aikaa, en tee kaikkia kotitöitä jotka haluaisin tehdä. Tulee oravanpyörä... joten.. Kyllä kannattaa pohtia mikä saa sinut kokemaan ettet hallitse elämääsi, uskon että oman elämän hallitsemisen kokeminen pitää onnellisena.
 
Kiitos kommenteista, onneksi tässäkään en tunnu olevan yksin :) Tuo ruokajuttu on minullakin, osa jää vaan kaappiin pilaantumaan.
Olen tosiaan masennukseen taipuvainen, mutta en suostu siihen enää, vaan taistelen vastaan. Pakotan itseni kävelylle tai tekemään jotain.
Haalin itselleni myös kaikenlaista tekemistä, ja jossain vaiheessa ei sitten enää jaksa. Toisaalta jos ylimääräistä tekemistä ei ole, niin en saa kyllä pieniä pakollisiakaan hommia tehtyä. Säännöllinen rytmi olisi itselleni tärkeä, mutta se ei vaan ole mahdollista :( Yritän Sammeli jossain vaiheessa laittaa viestiä.
 
[QUOTE="a p";23710303]ADD:tä olen joskus itse miettinyt. Kannattaako tuota lähteä selvittämään? Onko siitä siis jotain apua johonkin?[/QUOTE]

Mulle oli apua diagnoosista. Jo tieto asiasta saa muuttamaan omia käytäntöjä. Lääkitys auttaa keskittymään jopa avokonttorissa.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa