V
vieras
Vieras
työskentelen päiväkodissa ryhmässä jossa 21 lasta, heistä 3 osapäiväsiä ja 3 on 2,4 lapsen paikalla ja saamme erityisopen n.2x viikossa ryhmään heidän takiaan. Ryhmässä on monia ns. normaaleja lapsia jotka on vaativia, muutamalla pohdintaa olisiko hekin e-paikkalaisia. Yksi ryhmän lapsista vaatisi jatkuvasti yhden aikuisen, mutta käytännössä se ei ole mahdollista. Aikuisia ryhmässä on 3, eli 2 lastenhoitajaa ja 1 lastentarhanopettaja.
Niin ja mitä tällä nyt haluan kertoa, niin ihan vain sen, että ei tarvitse ihmetellä, jos lapsilla ja nuorilla menee huonosti. Päiväkodissa parhaamme teemme, mutta kun meitä aikuisia ei ole riittävästi. Jos yrittää ottaa huomioon ns. normaalit niin e-lapset häviää samantein ties minne, jos taas ottaa huomioon e-lapset niin muut on oman onnensa varassa. Käytäntössähän paikalla on aamu 8 alken 2 hoitajaa ja klo n.10 eteenpäin (jolloin lapset jo pihalla) on kolme n. klo 14 asti. Eli jos haluaa edes yrittää toteuttaa päivähoidon tavoitteita niin aina on joku ryhmä joka putoaa näillä hoitajamäärillä.
Niin että turhaa nyt kenenkään ottaa itseensä tästä jutusta ja lähinnä tarkoitan e-lasten vanhempia, en tätä pahalla kirjoita. Olen surullinen tilanteesta ja ahdistunut, kun en enempään pysty mitä päivän aikana teen. Joudun katsomaan sormien läpi monia asioita, sydämeen sattuu, mietin mitä lapsista tulee näillä eväillä? Selviääkö he kovassa maailmassa isona?
Itse uskon varhaiseen puuttumiseen ja tukemiseen, mutta kun reursseja ei ole niin tilanne on aika toivoton. Rakkauskaan lapsiin ja työhön ei riitä yksistään. Pelottaa, että palan loppuun.. mutta enemmän pelottaa mitä lapsille tässä tehdään. Itseni osaan kyllä hoitaa ja apua hakea, mutta nyt on kyseessä lapset jotka ei osaa eikä tiedä vaatia apua!
Niin ja mitä tällä nyt haluan kertoa, niin ihan vain sen, että ei tarvitse ihmetellä, jos lapsilla ja nuorilla menee huonosti. Päiväkodissa parhaamme teemme, mutta kun meitä aikuisia ei ole riittävästi. Jos yrittää ottaa huomioon ns. normaalit niin e-lapset häviää samantein ties minne, jos taas ottaa huomioon e-lapset niin muut on oman onnensa varassa. Käytäntössähän paikalla on aamu 8 alken 2 hoitajaa ja klo n.10 eteenpäin (jolloin lapset jo pihalla) on kolme n. klo 14 asti. Eli jos haluaa edes yrittää toteuttaa päivähoidon tavoitteita niin aina on joku ryhmä joka putoaa näillä hoitajamäärillä.
Niin että turhaa nyt kenenkään ottaa itseensä tästä jutusta ja lähinnä tarkoitan e-lasten vanhempia, en tätä pahalla kirjoita. Olen surullinen tilanteesta ja ahdistunut, kun en enempään pysty mitä päivän aikana teen. Joudun katsomaan sormien läpi monia asioita, sydämeen sattuu, mietin mitä lapsista tulee näillä eväillä? Selviääkö he kovassa maailmassa isona?
Itse uskon varhaiseen puuttumiseen ja tukemiseen, mutta kun reursseja ei ole niin tilanne on aika toivoton. Rakkauskaan lapsiin ja työhön ei riitä yksistään. Pelottaa, että palan loppuun.. mutta enemmän pelottaa mitä lapsille tässä tehdään. Itseni osaan kyllä hoitaa ja apua hakea, mutta nyt on kyseessä lapset jotka ei osaa eikä tiedä vaatia apua!
Niin ja pääkaupunkiseudulla asutaan.