Tyttö 7v on pelännyt ihan pienestä pitäen ötököitä. 1v iässä kirkui muurahaisia ja pahempaan suuntaan mun mielestä menee. Välillä hieman helpottaa, nyt ei enää kilju kun näkee muurahaisia (jos kotona lattialla kävelee yksi, niin saattaa sitä seurailla ihan ok-fiiliksellä ) mutta pitää kyllä huolta siitä ettei se koske häneen.
Jos asunnossamme on yksikin lentävä ötökkä (yhden kärpäsen vielä kestää jotenkuten), niin lapsi koko ajan katsoo missä se ötökkä on, eikä voi olla sen kanssa samassa huoneessa.
Edellisaamu lapselta lirahti jopa hieman pissaa housuun kun huomasi pesuhuoneeseen mennessään että siellä onkin ötökkä, eikä hän näinollen voinut sinne mennä pissalle...onneksi meillä on toinenkin vessa jonne sitten meni.
Hän ei voi mennä lähellekään roskakatostamme (tai postilaatikoita jotka ovat katsoksen yhteydessä ) koska se on täynnä kärpäsiä. Hän sekoaa pystyyn jos yrittääkin mennä sinne, eli hän menee ihan oikeasti paniikkiin.
Tänään mentiin käymään siellä yhdessä, mutta lapsi ei voinut olla siellä kuin 2 sekuntia. Hän järkyttyi ja kiljui sekavana, silmät suurena, korvistaan kiinni pitäen (ei kestä sitä surinaääntä yhtään) ja samalla valtoimenaan huitoen.
Hän alkaa kiljumaan hysteerisenä jos leikkii ulkona ja siellä on ötökkä. Ääni on vastaavankuuloista, kuin että olisi OIKEASTI hätä...ja niinhän tytöllä pomasta mielestään onkin.
Hän pelkää että ötökät pistää ja puree vaikka ollaan sen sata kertaa puhuttu siitä, ettei kärpäset esim tee mitään.
Tänäänkin näytin tytölle, miten me voitiin vauvan kanssa olla roskiskatoksessa, eikä kärpäset tee meille mitään. Tyttö ymmärtää tämän, mutta käytännönelämää se ei valitettavasti helpota. Hän ei kykene olemaan siis kesällä aina edes ulkona koska siellä on ötököitä.
Saas nähdä uskaltaako kohta enää edes kulkea etuovesta ulos, sillä siinä pörrää jatkuvasti pari ampiaista
Mitä ihmettä tässä voi tehdä?
Puhuttu on miljoona kertaa ja olen tosiaan näyttänyt etten minä niitä pelkää, kun ei tarvitse. Ollaan yritetty yhdessä olla ötököiden lähellä jne. Mutta ei auta. Mulla on keinot loppu.
Jos asunnossamme on yksikin lentävä ötökkä (yhden kärpäsen vielä kestää jotenkuten), niin lapsi koko ajan katsoo missä se ötökkä on, eikä voi olla sen kanssa samassa huoneessa.
Edellisaamu lapselta lirahti jopa hieman pissaa housuun kun huomasi pesuhuoneeseen mennessään että siellä onkin ötökkä, eikä hän näinollen voinut sinne mennä pissalle...onneksi meillä on toinenkin vessa jonne sitten meni.
Hän ei voi mennä lähellekään roskakatostamme (tai postilaatikoita jotka ovat katsoksen yhteydessä ) koska se on täynnä kärpäsiä. Hän sekoaa pystyyn jos yrittääkin mennä sinne, eli hän menee ihan oikeasti paniikkiin.
Tänään mentiin käymään siellä yhdessä, mutta lapsi ei voinut olla siellä kuin 2 sekuntia. Hän järkyttyi ja kiljui sekavana, silmät suurena, korvistaan kiinni pitäen (ei kestä sitä surinaääntä yhtään) ja samalla valtoimenaan huitoen.
Hän alkaa kiljumaan hysteerisenä jos leikkii ulkona ja siellä on ötökkä. Ääni on vastaavankuuloista, kuin että olisi OIKEASTI hätä...ja niinhän tytöllä pomasta mielestään onkin.
Hän pelkää että ötökät pistää ja puree vaikka ollaan sen sata kertaa puhuttu siitä, ettei kärpäset esim tee mitään.
Tänäänkin näytin tytölle, miten me voitiin vauvan kanssa olla roskiskatoksessa, eikä kärpäset tee meille mitään. Tyttö ymmärtää tämän, mutta käytännönelämää se ei valitettavasti helpota. Hän ei kykene olemaan siis kesällä aina edes ulkona koska siellä on ötököitä.
Saas nähdä uskaltaako kohta enää edes kulkea etuovesta ulos, sillä siinä pörrää jatkuvasti pari ampiaista
Mitä ihmettä tässä voi tehdä?
Puhuttu on miljoona kertaa ja olen tosiaan näyttänyt etten minä niitä pelkää, kun ei tarvitse. Ollaan yritetty yhdessä olla ötököiden lähellä jne. Mutta ei auta. Mulla on keinot loppu.