Elämä solmussa:(

[onko ulospääsyä]

tiivistettynä yritän kertoa..
oma masennus; on lääkitys sekä terapia
-avioliitto-ongelmat
-lapsia kiusataan koulussa;heillä pelkoja ja univaikeuksia
-yksinäisyys,jopa jonkinlainen syrjäytyminen
-lasten saaminen tukiperheelle tauolla (määrittelemätön aika)
-itsellä totaalinen uupumus ja voimattomuus,epätoivo yms. , mies myös aikalailla uupunut (vetäytyy pelin maailmaan "pakoon")
-omien lähisukulaisten suuret ongelmat ja sairaudet kuormittavat minun mieltäni, suuri huoli heistä

tuon kaiken lisäksi se että kotona on kauhea sotku jatkuvasti, imuri odottaa lattialla odottamassa.. kodin sotkuisuus on jotenkin vaan piste iin päälle, en edes kotia kykene/osaa pitää siistinä
mä en enää osaa nähdä tän kaiken yli,mihin tää kaikki johtaa.. pelottaa ja ahdistaa

Ja se tunne että ei oikein ole ketään keltä pyytää apua.epätoivo kalvaa mieltä:/

 

["Naatti"]

Mitä teet päivisin?

 

[onko ulospääsyä]

[QUOTE="Naatti";25836753]Mitä teet päivisin?[/QUOTE]

yritän pitää huolta lapsista.käyn terapiassa kahdesti vkossa sekä kuntouttavassa työssä kahdesti viikossa.
voimat ei riitä enempään.

 

[nyks]

Olisi tosi hienoa, jos joku voisi tulla teille tekemään suursiivousta kanssasi, niin että saisitte paikat kuntoon. Kaikken mieliala paranisi varmasti, jos saisitte edes ulkoisesti järjestystä elämään. Voisitko soittaa vaikka seurakunnan diakoniatyöhön ja kysyä onko heillä mitään apua tarjolla?

 

["vieras"]

Kerrotko sä siellä terapiassa koko totuuden? Onko tuosta lääkityksestä sinulle apua? Jospa sitä pitäisi hieman rukata. Toisaalta nuo monet ovat sellaisia ongelmia jotka tulevat ns. ulkoapäin (koulukiusaaminen, muiden ongelmien pohtiminen, sotkuinen koti) ja jotka masentavat, mikä on täysin normaalia. Joten niiden järjestämiseen sun pitäis saada ihan konkreettista apua.
Jospa nyt puhut sille terapeutille et järjestäisitte vaikka kodinhoitoapua hetkeksi. Luulisi sen olevan mahdollista.

Jos on avioliitossa ongelmia niin perheneuvolaan.
Jaksamiseen ulkoilua ja ruokavalion tarkistamista.
Muiden ongelmien siirtäminen pois omalta listalta!
Pelikone pois saatavilta.

 

["Naatti"]

yritän pitää huolta lapsista.käyn terapiassa kahdesti vkossa sekä kuntouttavassa työssä kahdesti viikossa.
voimat ei riitä enempään.

Kuulostaa hyvältä. Toivottavasti olet terapiassa rehellinen ja avoin.

 

["vieras"]

Parisuhdeongelmien takia kannattaa hakeutua vaikka perheneuvolaan. Jos mieskin on uupunut, hän tarvitsisi varmaan myös ainakin keskusteluapua (voisiko hänelläkin olla masennusta?). Onko teidän kaupungissa mahdollista saada perhetyöntekijää kotiin? Täällä saa perhetyöntekijän joka tulee muutamaksi tunniksi hoitamaan lapsia, laittaa ruokaa jne.

Onko sulla yhtään ystävää tai tuttavaa, jota voisit pyytää kylään? Voisitte vaikka siivota yhdessä, tai pitäkää miehen kanssa yhteinen siivouspäivä. Onko sun sukulaisilla sun lisäksesi ketään, joilta he voisivat saada tukea, ettei kaikki kaadu sinun niskaasi?

 

[onko ulospääsyä]

[QUOTE="vieras";25836904]Parisuhdeongelmien takia kannattaa hakeutua vaikka perheneuvolaan. Jos mieskin on uupunut, hän tarvitsisi varmaan myös ainakin keskusteluapua (voisiko hänelläkin olla masennusta?). Onko teidän kaupungissa mahdollista saada perhetyöntekijää kotiin? Täällä saa perhetyöntekijän joka tulee muutamaksi tunniksi hoitamaan lapsia, laittaa ruokaa jne.

Onko sulla yhtään ystävää tai tuttavaa, jota voisit pyytää kylään? Voisitte vaikka siivota yhdessä, tai pitäkää miehen kanssa yhteinen siivouspäivä. Onko sun sukulaisilla sun lisäksesi ketään, joilta he voisivat saada tukea, ettei kaikki kaadu sinun niskaasi?[/QUOTE]

soitin meille jokin aikaa sitten perheneuvolaan pariterapiaa,onneksi mies suostui tulemaan mutta kovin on vähäsanainen siellä.mies ei huoli itselleen omaa terapiaa,eikä mullekaan paljoa puhu.räyhää,nimittelee,syyttelee.. mua sekä lapsia.

eipä mulla oikein ole ystäviä,paras ystäväni on niin omissa ongelmissaan etten kehtaa häntä vaivata. perhetyöntekijä voisi olla hyvä vaihtoehto.

jos jollekin uskallan hiemanavautua ja puhua ongelmistamme, tulee vaan entistä pahempi mieli kun ei oteta oikein tosissaan.sanotaan tyyliin "reipastuhan nyt" tms.

 

["Hei!"]

Oletkin saanut jo hyviä neuvoja. Itse mietin vielä, ovatko lapset saaneet apua? Osa ahdistuksestasi liene kumpuaa lasten pahoinvoinnista. Onko koulukuraattori jutellut lasten kanssa?

Montako lasta teillä on? Ovatko kaikki koulussa? Neuvolaikäisten perheillä tosiaan voisi kysyä perhetyötä. Vai onko teillä jo lastensuojeluasiakkuus (tukiperheestä ajattelin näin). Jos on, niin lastensuojelusta varmastikin olisi mahdollisuus saada perhetyötä.

Tsemppiä!

 

[onko ulospääsyä]

[QUOTE="Hei!";25836977]Oletkin saanut jo hyviä neuvoja. Itse mietin vielä, ovatko lapset saaneet apua? Osa ahdistuksestasi liene kumpuaa lasten pahoinvoinnista. Onko koulukuraattori jutellut lasten kanssa?

Montako lasta teillä on? Ovatko kaikki koulussa? Neuvolaikäisten perheillä tosiaan voisi kysyä perhetyötä. Vai onko teillä jo lastensuojeluasiakkuus (tukiperheestä ajattelin näin). Jos on, niin lastensuojelusta varmastikin olisi mahdollisuus saada perhetyötä.

Tsemppiä![/QUOTE]

kiitos!
meillä on 3 lasta,1 alle kouluikäinen. on meillä ls-asiakkuus.
vanhin lapsemme käy kuraattorilla juttelemassa,sekä on pari kertaa käynyt perheneuvolassa juttusilla. myös keskimmäisellä on koulupsykologin tutkimukset kesken/käynnissä. se tietysti hiukan helpottaa kun tietää että asiat edistyy ja lapset saa apua. on vaan niin raskasta tuntea olevansa kuin yksin parisihteessa ja hoitaa/soitella asiat yksin vaikka voimat nollissa. lasten ja koko perheen takia kuitenkin kerään aina ne voiman rippeet ja yritän soittaa apua. mies ei näitä asioita hoida millään tapaa.

 

["hmm"]

Kuinka kauan tilanne on jatkunut? Muistathan, että toipumisessa voi kestää. Toipuminen tietysti helposti viivästyy, jos masennusta aiheuttaa tai ylläpitää jokin tekijä elämässä, kuten huono suhde, raskaat olosuhteet jne. Onko sinulla tällaisia toipumisen esteitä?

Kyllä se aurinko vielä alkaa paistaa, voin luvata! Ennemmin tai myöhemmin.

 

["vieras"]

kiitos!
meillä on 3 lasta,1 alle kouluikäinen. on meillä ls-asiakkuus.
vanhin lapsemme käy kuraattorilla juttelemassa,sekä on pari kertaa käynyt perheneuvolassa juttusilla. myös keskimmäisellä on koulupsykologin tutkimukset kesken/käynnissä. se tietysti hiukan helpottaa kun tietää että asiat edistyy ja lapset saa apua. on vaan niin raskasta tuntea olevansa kuin yksin parisihteessa ja hoitaa/soitella asiat yksin vaikka voimat nollissa. lasten ja koko perheen takia kuitenkin kerään aina ne voiman rippeet ja yritän soittaa apua. mies ei näitä asioita hoida millään tapaa.

Eli mies on rasite. Mitäs jos kokeilisitte eroa. Kuulostaa tylyltä mutta kun tuota lukee niin aika voimakkaasti tulee sille teidän huono suhde. Jos mies ei ota mitään tosissaan, niin vapauta hänet taakasta. Tuohonkin saat tukea. Aika moni eroaa, ja jälkeenpäin kokee elämänsä paljon parantuneen.
Vatvominen pahentaa tilannetta.