Elämä pyörii kaverin keskenmenon ympärillä, jonka sai viikolla 8. Huoh!

[nooh]

[QUOTE="kyllästynyt";26482579]No nyt olemme asian ytimessä, kiitos tästä Todellakin, ongelma ei ole suru tai tukeminen (hän saa kaiken mahdollisen tuen meiltä, mitä vain pystymme antamaan), mut juuri tuo, että muun maailman pitäisi lakata olemasta hänen keskenmenonsa takia. Minusta aikuinen ei käyttäydy niin. Se ei ole tervettä, se on myös väärin muita ihmisiä ja häntä itseään kohtaan. Maailma ei toimi niin.

Valehtelematta neljän tunnin tapaamisen aikana kolme tuntia käydään läpi hänen keskenmenoonsa liittyivä tunteita.[/QUOTE]

Nykymaailmassa on vaikea aikuistua kun ei ole vielä lapsiakaan. Jotkut ovat aikuisempia kuin toiset, ja jotkut aikuistuvat tooooosi hitaasti, jos ovat neuroottisuuteen taipuvaisia. Sellaista ihmistä voikin sitten joutua kuuntelemaan kerta kerralta enemmän, ja silloin on syytä juosta oman henkensä edestä.

Mitä jos katsoisit asiaa kylmästi aikakysymyksenä? Jos te treffaatte joka päivä, niin kolme tuntia on varmasti liikaa nopeastikin. Jos treffaatte kerran viikossa, niin voit arvioida, onko prosentit muuttumassa parempaan vai huonompaan suuntaan. Jos kuukauden päästä keskenmenosurua puhutaan enää puolet ajasta, niin muutamaa viikkoa myöhemmin tuntikin riittää kunnes asiaa tarvitsee enää sivuta silloin tällöin. Samalla teillä muilla on tilaisuus oppia paljon hyödyllisiä asioita surutyöstä ja sen tukemisesta. Ajallinen satsaus ei enää vaikutakaan niin mahdottomalta.

 

[123rfjkbvdtjvi]

[QUOTE="kyllästynyt";26482630]Näen myös asian niin, että jossain vaiheessa pitää yrittää seisoa omilla jaloillaan ja muistaa se, että elämä ei pyöri vain oman navan ympärillä. Ystävät eivät voi tekohengittää aikuista ihmistä loputtomiin. Asioiden tulee edetä.[/QUOTE]

Totta kai pitää. Mutta nyt oli kyse viikoista, ei se ole loputon aika. Ehkä hänellä ei ole muita, joiden kanssa voi asiaa purkaa.

 

["vieras"]

Keskenmenot ovat kovin yleisiä, joten omassa tuttavapiirissäkin niitä monet (itsekin) ovat kokeneet. Toiset vieläpä useita. Silti en tunne ketään, joka käyttäytyisi kuin ystäväsi. Kiva tietysti, että olette jaksaneet tukea, mutta jos tuo nyt aina vaan jatkuu ja jatkuu, niin yrittäkää vihjata, että kävisi jossain juttelemassa.

 

["madame"]

[QUOTE="kyllästynyt";26482258]Eräs kaveri tosiaan sai keskenmenon tuossa muutama viikko sitten, oli rv 8 menossa. Ikävä asia tietysti, mutta nyt alkaa ymmärrys loppua, kun sitä pitää vieläkin jauhaa kuin kyseessä olisi ollut pidemmälläkin ollut raskaus tai elävä lapsi. Lapsettomuutta ei myöskään ole taustalla, vaan ovat juuri aloittaneet yrityksen.

Aluksi jaksoimme muiden ystävien kanssa kuunnella ja lohdutella, mutta nyt alkaa hermo mennä, alkaa nimittäin olla jo viikkoja aikaa! MIstään muusta ei voi puhua ja joka väliin pitää vetää tuo oma keskenmeno, surra teatraalisesti ja hyvä ettei hautakiveä ole jo hankkimassa. Kaikki puheenaiheet pitää kääntää menetettyyn "lapseen".

Tekisi mieli jo ehdottaa terapiaa. Ei elämä voi jäädä junnaamaan tuollaiseen kolhuun, vaikka se tietty harmittaakin. Muiden ystävien kanssa juteltiin, että on jotenkin elämästä vieraantunutta touhua jäädä kiinni noin varhaiseen keskenmenoon ja visioida menetty alkio täysiaikaisena lapsena. Ei ole tervettä.

Pitääkö alkaa tylyksi, kun kukaan ei vaan jaksaisi enää?[/QUOTE]

No harvinaisen empatiakyvyttömiltä kuulostatte! Se on lapsi vaikka olisi rv 8. Kato kun ei se yhtäkkiä jollain viikolla syntyessä oo lapsi ja sitä ennen jotain ihan muuta... sama kaveri se on koko ajan... muttaa vaan matkalla muotoa. ja hei mä jouduin joskus synnyttä elävän sikiön rv. tasan 13... oli muuten vauva! pienine käsineen ja sormineen, vaikka pää nyt oli suhteettoman suuri,mutta ihan vauvan näköinen oli. Miten asia ois muuttunut jos vauva olisi kuollut muutaman viikon aiemmin kohtuun?

Raskauskalenteri - Raskaus - Helistin.fi sä voit tuolta käydä katsomassa miltä näyttää rv 8... tuu sit kertoo ettei oo elävä eikä vauva. Zsiisus

 

[no jo on]

Oikeinko pari viikkoa on ystävä kuormittanut teitä merheillaan, voi teitä raukkoja. Ette te mitään ystäviä ole, sanon vaan.