elämä on liian hankalaa. Milloin oikea aika vauvalle.

["mymmeli"]

Olen ollut pitkään työelämästä pois vaikean sairauden takia. Nyt sitten olen siinä tilanteessa viimein että voin alkaa uudelleen kouluttautumaan. Siihen menisi vähintään kolme-neljä vuotta ja opinnot alkaisi aikaisintaan ensi syksynä, siis vuoden päästä. Jos sillon pääsee edes kouluun.

ikää on nyt 28. Tuloni ovat pelkästään pieni työkyvyttömyyseläke, samat tulot sitten ku opiskelee. Mies huonopalkkaisessa työssä, työ vakituinen eikä uskalla tilanteeni vuoksi lähteä työpaikasta ainakaan tällä hetkellä.

Asumme vuokralla. Ei mahdollisuutta vaihtaa isompaan.

Vauvakuume on kova ja pelottaa että tulee ikä vastaan kohta. Lisäksi sairauteni on fyysinen joten en haluaisi tietentahtoen jättää perheen perustamista kovin myöhään.

Olen niin ahdistunut.. Mitä tällaisessa tilanteessa on edes järkevää tehdä? jättää perheenperustaminen lopullisesti

 

[Rieputarallaa]

No mut sullahan on kuitenkin vielä 10 - 15 vuotta "lapsentekoaikaa". Toivu rauhassa sairaudesta, hanki ammatti jne. ensin.

 

[lasten kanssa]

jos aioitte tehdä (lapsia ei kyllä tehdä vaan saadaan ) olisi syytä aloittaa heti. Ettei käy niin ,että jäävät saamatta. Oikeaa aikaa ei ole. Kouluttautua ehdit myöhemmin. Yritä saada joku työpaikka ennen raskautta 1/2 vuotta enne äitiyslomaa saatu palkka vaikuttaa äitiysrahan suuruuteen.Joten jos löydät jonkun väliaikaistyön niin saat sit parempaa äitiysrahaa.

 

["a.p"]

No mut sullahan on kuitenkin vielä 10 - 15 vuotta "lapsentekoaikaa". Toivu rauhassa sairaudesta, hanki ammatti jne. ensin.

Pelkään et mun kroppa ei kestä raskautta jos odotan vielä useita vuosia

ärsyttää niin paljon että mulla on ammatti jossa riittäisi töitä vaikka miten mutta olen siihen lopullisesti työkyvytön..

 

["a.p"]

jos aioitte tehdä (lapsia ei kyllä tehdä vaan saadaan ) olisi syytä aloittaa heti. Ettei käy niin ,että jäävät saamatta. Oikeaa aikaa ei ole. Kouluttautua ehdit myöhemmin. Yritä saada joku työpaikka ennen raskautta 1/2 vuotta enne äitiyslomaa saatu palkka vaikuttaa äitiysrahan suuruuteen.Joten jos löydät jonkun väliaikaistyön niin saat sit parempaa äitiysrahaa.

Mä olen työkyvyttömyyseläkkeellä vielä ensi vuoden loppuun. Ja ensi keväänä pitää hakea jo kouluun että olisi edes mahdollisuus päästä opiskelemaan syksyllä. Keväisin ei ala koulutuksia johon sopisin.

Mun terveydentila on sellainen että rajaa paljon pois erilaisia ammatteja ja töitä.

 

["Minä"]

Tein ensimmäisen 28-vuotiaana. Takana erinäisiä kouluja/opintoja, ei vielä kuitenkaaan sitä oikeaa ammattia, eikä töitä. Hyvin olemme pärjänneet Lapsi tuli juuri oikeaan aikaan meille, jälkeenpäin mietittynä. En osaa sanoa, mikä olisi oikea aika kellekkin. Vaatimukset ja taustat vaihtelevat. Sen vain tuntee tai se kumpuaa jostain... kuten sinulla nyt taitaa???

 

["a.p"]

[QUOTE="Minä";24729315]Tein ensimmäisen 28-vuotiaana. Takana erinäisiä kouluja/opintoja, ei vielä kuitenkaaan sitä oikeaa ammattia, eikä töitä. Hyvin olemme pärjänneet Lapsi tuli juuri oikeaan aikaan meille, jälkeenpäin mietittynä. En osaa sanoa, mikä olisi oikea aika kellekkin. Vaatimukset ja taustat vaihtelevat. Sen vain tuntee tai se kumpuaa jostain... kuten sinulla nyt taitaa???[/QUOTE]

Sulla vissiin miniäitiyspäivä raha sitten? niinkuin tulisi olemaan itselläki.. Miten pärjäätte? Onko miehesi isotuloinen?

 

["Minä"]

[QUOTE="a.p";24729321]Sulla vissiin miniäitiyspäivä raha sitten? niinkuin tulisi olemaan itselläki.. Miten pärjäätte? Onko miehesi isotuloinen?[/QUOTE]

Minimillä mennään. Haja-asutusalueella asutaan, joten houkutuksetkin kaukana Mies on keskituloinen, rakennusalalla. Olemme toistaiseksi tähän ihan tyytyväisiä.

 

["a.p"]

[QUOTE="Minä";24729364]Minimillä mennään. Haja-asutusalueella asutaan, joten houkutuksetkin kaukana Mies on keskituloinen, rakennusalalla. Olemme toistaiseksi tähän ihan tyytyväisiä.[/QUOTE]

onko elämässä tullut vastaan vaikeita haasteita?

olemme kyllä tottuneet tulemaan vähällä toimeen, että sinäänsä.. jotenkin vaan pelottaa tämä tilanne.

Vaikka kyllähän sitä opiskella voi vaikka lapsi olisikin..

 

["Minä"]

[QUOTE="a.p";24729381]onko elämässä tullut vastaan vaikeita haasteita?

olemme kyllä tottuneet tulemaan vähällä toimeen, että sinäänsä.. jotenkin vaan pelottaa tämä tilanne.

Vaikka kyllähän sitä opiskella voi vaikka lapsi olisikin..[/QUOTE]


Meidän onneksi lapsi on ollut terve ja me myös. Haasteitahan tulee jatkuvasti. Ystävät menee ja kuljaa samanlailla kun itse on jättäytynyt kelkasta pois. Omat harrastukset ja kulutukset ovat minimissä tai kokonaan pois. Mutta pienen ensimmäiset vuodet, varsinkin esikoisen ollessa kyseessä, vievät kyllä kaiken ajan ja on antoisaa, jos se vain riittää. Itselläni ei ole ympärillä lastenhoitajia, joten pieni kulkee matkassa joka paikkaan

Kierrätän ja käyn kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa ja varsinkin pienille lapsille ne ovat aarreaittoja.

Mies taitaa autojen korjaukset, onneksi, koska auto meillä on välttämättömyys. Asumme remontoitavassa talossa ja hitaasti, mutta varmasti etenemme. Tosin mielestäni joskus liian hitaasti :/ Mutta eihän se ole lapselta pois, jos hän näkee kuinka oma talo pikkuhiljalleen rakentuu. Ja oppiipahan pienestä pitäen, että elämässä tulee monenlaisia valintoja eteen... Näillä eväillä meillä mennään nyt, vuoden päästä tilanne saattaa olla jo toinen....

 

[Kerpele]

Mä kyllä sanoisin että ala vain yrittämään lasta. Kyllä se niin menee että aina pärjää. Lapselle riittää että on rakkautta, ruokaa ja puhtaat vaatteet

 

[ruutiukko]

Meillä on pohdittu samaa ja ollaan tultu siihen johtopäätökseen, että koulujen, työn ja uran kanalta lapsen saamiselle hetki on aina väärä. Ollaan päädytty siihen että meidän lisääntymistarpeet tulee ensin ja urat sunmuut saa luvan joustaa.

 

["a.p"]

Meillä on pohdittu samaa ja ollaan tultu siihen johtopäätökseen, että koulujen, työn ja uran kanalta lapsen saamiselle hetki on aina väärä. Ollaan päädytty siihen että meidän lisääntymistarpeet tulee ensin ja urat sunmuut saa luvan joustaa.

Ehkä pitäisi vaan osata ajatella noin.

Eihän yhteiskunta lapsiperhettä jätä pulaan?

Mä vaan niin kaipaisin jo normaaliin elämään, päästä töihin ja päästä itse ansaitsemaan rahaa. Mutta kaipaisin elämäämme myös sitä omaa lasta jo. Kun osaisi olla stressaamatta.

 

[ruutiukko]

Aatteleppa pitkällä jänteellä, sitten kun sun lapsi on jo iso ja silläkin on jo lapsia niin aika pieneltä tuntuu se yksityiskohta että mihin oloihin se lapsi on tullut tehtyä.

Lapset tarvitsee rakkautta, huolenpitoa ja perusturvaa. Kaikki muut on aikuisten tarpeita.

 

[Tuotanoin]

Meillä on pohdittu samaa ja ollaan tultu siihen johtopäätökseen, että koulujen, työn ja uran kanalta lapsen saamiselle hetki on aina väärä.

Jos keskustelun aiheena on "milloin oikea aika vauvalle", joku tulee aina vuorenvarmasti sanomaan, että ei oikeaa hetkeä olekaan, joten siitä vaan sikiämään.

Meillä kyllä odotettiin sitä oikeaa hetkeä ja elämäntilannetta, sellainen löytyi, ja onneksemme vauvakin sai alkunsa ongelmitta. Niinpä sanoisin oman kokemukseni pohjalta, että mieluummin oikea hetki kuin väärä, jos valita saa.

 

[jaaps]

Mä kyllä sanoisin että ala vain yrittämään lasta. Kyllä se niin menee että aina pärjää. Lapselle riittää että on rakkautta, ruokaa ja puhtaat vaatteet

Lapsellehan se tosiaan riittää, mutta riittääkö se vanhemmille ja kuinka mukavaa se sitten on, kun elämä on selviytymistä ja kädestä suuhun. Ymmärrän, että se ei ahdista kaikkia, mutta minulle se ei riittäisi. Tietysti, jos se lapsi on se juttu, joka määrittelee elämän laadun, niin sitten toimeentulolla ei liene väliä.

Itse olisin halunnut lapsen jo joskus 27-vuotiaana, mutta silloin olivat vielä opinnot kesken. Tein opinnot loppuun ja kävin hetken aikaa töissä hakemassa kokemusta ja rahaa. 32-vuotiaana sitten saimme lapsen. Jälkeen päin ajatellen olen hyvin onnellinen, että emme yrittäneet aiemmin. Opinnot olisisvat viivästyneet, toimeentulo olisi ollut surkeaa ja olisin jäänyt minimiäitiysrahalle. ei hyvä eikä kiva.

 

[.....]

Mä hoitaisin itseäni ja odottaisin rauhassa opiskellen ja töitä tehden. Itselläni oli hieman vastaava tilanne ja suoraan sanottuna lisääntyminen olisi syössyt mut vakavaan depressioon jos se olisi tapahtunut ennen opiskeluja ja töitä. Äitiyspäiväraha oli moninkertainen kun ehdin olla töissä raskaana. Mä en yksinkertaisesti kestäisi sellaista kituuttamista. Riippuu niin ihmisestä mitä sietää ja mitä elämältään haluaa.

Niin ja esikoisen sain vasta 31 vuotiaana. Nyt haaveillaan toisesta. Mietipä sitäkin, mitä tapahtuu jos teet yhden lapsen ja menet vasta sitten opiskelemaan: opinnot voi olla rankkoja ja hankalia lapsen kanssa ja alat ehkä haaveilla sisaruksesta lapselle. Sitten mietit miten hankalaa on pitkä ikäero lapsien välillä jne. Kohta olet vain ahdistuneena kotimammana jonka terveys pettää vielä enemmän.

 

["a.p"]

Jos keskustelun aiheena on "milloin oikea aika vauvalle", joku tulee aina vuorenvarmasti sanomaan, että ei oikeaa hetkeä olekaan, joten siitä vaan sikiämään.

Meillä kyllä odotettiin sitä oikeaa hetkeä ja elämäntilannetta, sellainen löytyi, ja onneksemme vauvakin sai alkunsa ongelmitta. Niinpä sanoisin oman kokemukseni pohjalta, että mieluummin oikea hetki kuin väärä, jos valita saa.

no kyllä mä olisin halunnut ennemmin lapsen tilanteeseen jossa molemmat vanhemmat on töissä ja olisi parempi asunto.

mutta se että tuohon tilanteeseen päästäisiin, vaatii vuosia tästä eteenpäin. Mulla olis ammatti kyllä mutta sen alan töihin en enää kykene, uusi on hommattava koska haluan elämässäni vielä päästä töihin.

Ja tosiaan en tiedä miten mun terveyteni tulisi vuosien päästä kestämään raskautta.

Valitettavasti elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan..

 

[ruutiukko]

Jos keskustelun aiheena on "milloin oikea aika vauvalle", joku tulee aina vuorenvarmasti sanomaan, että ei oikeaa hetkeä olekaan, joten siitä vaan sikiämään.

Meillä kyllä odotettiin sitä oikeaa hetkeä ja elämäntilannetta, sellainen löytyi, ja onneksemme vauvakin sai alkunsa ongelmitta. Niinpä sanoisin oman kokemukseni pohjalta, että mieluummin oikea hetki kuin väärä, jos valita saa.

tusee