nnnn
mä olen valmistunut kauppakorkeasta vähän ennen esikoisen syntymää. Opiskeluaikana tein töitä ja ajattelin olevani uraihminen, joka pääsee vielä pitkälle.
Nyt tuossa pyörii jaloissa kaksi lasta ja olen ollut siis kotona yhteensä 3,5v. Nyt olen menossa töihin (mulle tarjottiin viimeisimmän äitiyslomani aikana vakipaikka), mutta kun koko ajatusmaaila on niin erilainen, kuin silloin valovuosia sitten.
Taloushallinnon työt tuntuu turhilta paperinkääntelyiltä ja mä tunnen itseni ihan luuseriksi viedessäni lapset hoitoon, koska musta tuntuu, että mun elämäntehtäväni on kasvattaa heitä.
Toisaalta taas pelkään heittäväni korkean koulutuksen hukkaan, jos en pian menen töihin, eikä sitä rahaakaan liikaa ole.
Onko muilla töihin palaavilla tällaisia tunteita?
Nyt tuossa pyörii jaloissa kaksi lasta ja olen ollut siis kotona yhteensä 3,5v. Nyt olen menossa töihin (mulle tarjottiin viimeisimmän äitiyslomani aikana vakipaikka), mutta kun koko ajatusmaaila on niin erilainen, kuin silloin valovuosia sitten.
Taloushallinnon työt tuntuu turhilta paperinkääntelyiltä ja mä tunnen itseni ihan luuseriksi viedessäni lapset hoitoon, koska musta tuntuu, että mun elämäntehtäväni on kasvattaa heitä.
Toisaalta taas pelkään heittäväni korkean koulutuksen hukkaan, jos en pian menen töihin, eikä sitä rahaakaan liikaa ole.
Onko muilla töihin palaavilla tällaisia tunteita?