Noin puolitoista vuotta mun elämäni on ollut sitä, että jokaisella ostosreissulla kaupassa tai kahdessa on alkanut hälyttimet soida. Ei siis joka kaupassa, mutta melkein joka kerta kun olen shoppailemaan mennyt. Siinä sitten olen kaivellut siihen astisia ostoksiani esiin ja kokeillut yksitellen mikä niistä piippaisi, palaillut kauppoihin tarkistuttamaan tuotteita ja ylipäänsä ollut aivan järkyttävän nolo ja joskus itkunkin partaalla. Äina kun kävelen kauppaan sisään olen pidättänyt hengitystäni ja jännittänyt harteitani. Aloin olla jo varma, että mun naamani tunnetaan useimmissa kaupoissa enkä ole oikeasti nauttinut kauppojen kiertelystä enää pitkään aikaan. En ole mennyt uudestaan kauppaan jossa hälyttimet ovat kerran lauenneet, joten ostosmahdollisuudet ovat kaventuneet aika paljon.
Viikko sitten menin Lindexille ja eikö vaan taas sama homma. En ollut ehtinyt käydä kuin apteekissa eikä mulla ollut mitään uutta tai ihmeellistä muutenkaan mukana, joten sain kai pienimuotoisen hermoromahduksen. Siinä oli nuori myyjä juuri sopivasti ja aloin hänen kanssaan heilutella koko omaisuuttani yksitellen niiden hälyttimien välissä. Ja arvatkaa mikä se oli: mun Timexin almanakka, nyt toista vuotta käytössä. Menin hämmästyksestä ihan toimintakyvyttömäksi, mutta onneksi se myyjä tiesi, että joskus niihin voi jäädä johonkin korttitaskuun paperinen hälytin. Ja todellakin, sellanen sieltä löytyi.
Oikeesti, tekis mieli haastaa joku oikeuteen, on mulla sellaset traumat. Koskakohan uskallan seuraavan kerran mennä kauppaan ilman että hengitys katkeaa ja lihakset kiristyvät oviaukossa? Mutta näinkin siis voi käydä :/
Viikko sitten menin Lindexille ja eikö vaan taas sama homma. En ollut ehtinyt käydä kuin apteekissa eikä mulla ollut mitään uutta tai ihmeellistä muutenkaan mukana, joten sain kai pienimuotoisen hermoromahduksen. Siinä oli nuori myyjä juuri sopivasti ja aloin hänen kanssaan heilutella koko omaisuuttani yksitellen niiden hälyttimien välissä. Ja arvatkaa mikä se oli: mun Timexin almanakka, nyt toista vuotta käytössä. Menin hämmästyksestä ihan toimintakyvyttömäksi, mutta onneksi se myyjä tiesi, että joskus niihin voi jäädä johonkin korttitaskuun paperinen hälytin. Ja todellakin, sellanen sieltä löytyi.
Oikeesti, tekis mieli haastaa joku oikeuteen, on mulla sellaset traumat. Koskakohan uskallan seuraavan kerran mennä kauppaan ilman että hengitys katkeaa ja lihakset kiristyvät oviaukossa? Mutta näinkin siis voi käydä :/