Elämää fibromyalgian kanssa

Diagnoosistani on muutama vuosi ja kaipaisin vinkkejä muilta fibroa sairastavilta, miten elää mahdollisimman ”normaalisti”? Tiedän toki liikunnan ym. hyödyt, mutta mitkä asiat te olette kokeneet tärkeimpänä toimintakyvyn ylläpidon kannalta? Rentoutus, lääkitys, joku tietty liikuntaharrastus? Kaipaisin nimenomaan positiivisia asioita ja vinkkejä.

 

Sairauden hyväksyminen, että kipua on, välillä enemmän, välillä vähemmän. Lisäksi pyrin tekemään rentoutuksen kerran päivässä, ulkoilemaan päivittäin, touhuamaan lasten kanssa. Jos unet ovat huonot, yritän nukkua iltapäivällä hiukan, yritän olla armollinen itseäni kohtaan, ennen en ollut.

 

Silloin kun oikein kolottaa, yritän ajatella että ei ole vaarallista ja että kehoni on väsynyt. Kuten edellä mainittiin, en voi fibron puhkeamiselle mitään, mutta yritän auttaa kehoani ja mieltäni jaksamaan. Tietysti välillä itkettää ja harmittaa, mutta onneksi on paljon helpottavia asioita.

 

Luulen, ja itseasiassa on ihan todettu, että fibromyalgiaa sairastavat ovat usein hyvin tunnollisia ja vaativat itseltään paljon. Tämän vuoksi mindfulness/rentoutus/meditaatio voi auttaa hieman löysäämään. Olen kokenut helpottavana mainita ihmisille sairaudesta, jos on ollut kivuliaampi kausi. Siinä huomaa että ihmiset ovat sympaattisia ja en ole maailman keskipiste, vaan esim. töitä voi jakaa. Lasten kanssa olo vie usein huomiota pois oireista, ja jos taas ei jaksa, pyydän apua. Lapsiin en halua tämän vaikuttavan negatiivisesti ja olenkin painottanut, että heidän ei tarvitse olla huolissaan. Luontopoluilla lenkkeily piristää mieltä ja hyvinvointia.

 

Sopeutumiskurssilla painotettiin sairauden hyväksymisen tärkeyttä. Se voi viedä aikaa, mikä on täysin ymmärrettävää. Ehkä siinä on kyseessä se, että hyväksyy olevansa välillä heikompi, aina ei voi olla vahva. On siis ok, että jos en ole pariin viikkoon juurikaan nukkunut, en ole töissä yhtä skarppina. Tämä on inhimillistä. Kun aina ennen pyrin töydellisyyteen kaikessa, on tämä hyväksyminen ollut vaikeaa.

Pilates sopii itselleni ja käyn hieronnassa kerran viikossa. Se maksaa, mutta sen hyödyt ovat hyvinvoinnille suuret. Jumppaan myös saamieni ohjeiden mukaan. Tsemppiä kaikille!

 

Mä syytin itteäni sairastumisesta (kun olin stressaaja ja en huomannut väsymistä ja kehon merkkejä), ja auttoi kun terapiassa ymmärsin, että ei ole mun vika, ei kenenkään. Mulla kroppa ”herkkä” ja sen mukaan pitää mennä. Suosittelen terapiaa, jos se on mitenkään mahdollista.

 

Lääkkeet

 

Kivun hyväksyminen, että keho on nyt väsynyt ja viestittää. Olen myös kertonut asiasta työkavereillekin, auttaa jo ajatus, että jos on vaikea päivä, ei tarvitse esittää ja voi vaikka tarvittaessa pyytää apua. Tottakai tuen myös muita heidän vaivoissaan ja ongelmissaan.

yleisesti auttavat myös liikunta, kavereiden näkeminen, mindfulness, akupunktio, hieronta, kulttuuri.. ne siis piristävät mieltä ja vievät huomiota kivuista.

 

Diagnoosistani on muutama vuosi ja kaipaisin vinkkejä muilta fibroa sairastavilta, miten elää mahdollisimman ”normaalisti”? Tiedän toki liikunnan ym. hyödyt, mutta mitkä asiat te olette kokeneet tärkeimpänä toimintakyvyn ylläpidon kannalta? Rentoutus, lääkitys, joku tietty liikuntaharrastus? Kaipaisin nimenomaan positiivisia asioita ja vinkkejä.

avantouinti auttaa. kokeiltu on.

 

Joo, em. avantouinti auttaa minullakin. Kannattaa kokeilla!