Elämä muuttui kertaheitolla

Moikka.
Ajattelin tuossa n.kk sitten alkaa pikkuhiljaa etsiskellä töitä/hoitopaikkaa tytölle (s.16.6.05)Viime lauantaina törmäsin vanhaan pomooni,joka pyys töihin.Kävin sitten Ti hänen luonaan haastellussa ym.ja aloitin työt Keskiviiikkona!!!Siinä ei paljoa mietitty!Teen muutamaa tuntia päivässä ja lähinnä aamupäivisin,neitimme sai heti hoitopaikan läheisestä kivasta päiväkodista,jossa olimme sitten heti To tutustumassa ja Pe neiti oli siellä isänsä kanssa,(jäi 2 tunniksi yksin)samanlailla huomenna menee.

Tiistaina jää jo itsekseen klo 8-14.Hoitajien mukaan tosi reipas ja sopeutuvainen tyttö.

Onhan tää vähän outoo ja mulla itku pääs ekana aamuna kun töihin piti lähtee,mutta kyllä se siitä.Kova on kiire kyllä töistä neidin luo :heart: :heart: :heart:

 

Tosi kivasti on sulla käynyt ja varmaan kiva että voit aloitella vähän kevyemmällä tahdilla.
Ja mitä lapsen hoitoon jäämisestä niin ei kaikilla tosiaankaan tule itkuja tms. tai jos tulee niin on parissa viikossa ohi...joten älä sinäkään suotta itkeskele

 

hei joo tuo on tuttu tunne vein tyttöni ensimmäistä kertaa hoitoon 9kuisena ja se oli enemmänkin äidille kova pala kun tytölle nyt tyttö 1v9kk ja oikein hienosti on mennyt koko ajan hoidossa

 

Meilläkin tyttö meni 10kk iässä hoitoon ja hyvin on mennyt, nyt 1v 6kk ja pian jää äidin ja pikku siskon kanssa kotiin.

 

minä en kyllä malttaisi viedä hoitoon, siinähän jää vaikka mitä ihania metkuja ja kehitysaskeleita näkemättä... lapsi täyttää kohta 2v ja olen kotona niin kauan ku mahdollista, ainaki sinne 3v asti. Käydään avoimes päiväkodis ja äitilapsipiiris, se riittää. Musta on ihanaa olla kotona lapsen kanssa kun näkee kaikki kehitysaskeleet ja joka päivään mahtuu monenlaista ihanaa.