Elämä jumissa

Onko muilla samoja ongelmia? Mulla kun on taas alkanu tää yhteiselämä tökkiä. Kaipaan niitä ihania vasta rakastuneen aikoja, jotka esim. Finlandersin uusi kappale "mitä sulle kuuluu tänään" herättää. Tuntuu että mikään ei enää kiinnosta tossa ukossa. Toisaalta ei jaksakaan kiinnostaa sohvalla kalsareissa makaava äijä. Ite kun tykkään kotonakin olla vähän paremmissa pukeissa, en paljon liiku verkkareissa, niin olisi kiva kattoa että toinenkin vähän yrittäisi myös kotona.
Toinen pointti on sitten tuo lepäily mikä mua närästää. Kun töistä tullaan ni mä haen lapset, käyn kaupassa, laitan ruuat, siivoan pöydät ja sitten alan touhuta muita kotihommia. Mies menee ne rakkaat kalsarit jalassa nukkuun sohvalle ja herää just sopivasti syömään. Paljon yksin siivoankin meidän kodin.
Olen yrittänyt sanoa mutta kun kalsareissa on niin hyvä liikkua ja jos patistan laittamaan ruokaa niin hakee kaupasta maksalaatikkoa, eli aika ykstoikkoset olis antimet.
Kaikki nää edellä mainitut seikat siis närästää, vinkkinä myös miehille jos tätä luette että älkää sortuko edellä maittuihin haukutuksiin.

 

Mikset sinäkin joku päivä vain hakisi kaupasta maksalaatikkoa, löisi sitä pöytään ja sanoisi että itsepalvelu, ja sitten menisit sohvalle kuorsaamaan teepaitasillasi ja lököttävät verkkarit jalassa?

Tai sitten ihan suoraan sanot miehelle, että olet väsynyt tekemään kaiken sillä välin kun toinen vain löhöää. Miehet eivät tunnetusti tajua, jos heille yrittää vähän vihjata - pitää sanoa suoraan, vaikka se miten tuntuisi vaikealta. Vältä kuitenkin syyllistämistä, sillä se saa miehen vain puolustuskannalle. Älä siis sano: "Mikset sinä koskaan..." vaan ennemminkin "minua väsyttää", "minua suututtaa se, että...", "minusta tuntuu"... jne.

 

Kiitos Althaea kommenteista. En vain voi heitttäytyä herroiksi kun on kuitenkin 2 lasta tässä mukana, kysy vaan montako kertaa on mieli tehnyt. Jos yritän levätä niin siihen se menee että mies ärjyy lapsille jostain pikkusyystä tai lapset vaan hakeutuu mun huomaan syystä tai toisesta. Jos lapseton olisin niin olisin ajat sitten hakenut toista kaksilahkeista vaikka ihan vaihtelun vuoksi mutta ristini on tämä ja kai se on vaan kannettava.
Mielelläni kuulisin kyllä myös muiden kokemuksia arjen kolhimasta päivästä jos vaikka voisi toinen toiselta jotain oppia tai edes vinkkejä saada miten jaksaa.
Tietty se salarakas voisi tuoda hetken piristystä mutta ne taistelut sen piristyksen jälkeen..

 

Juu melko tutulta kuulostaa. Minäkin kaipaan sitä vastarakstumisen tunnetta, sitä kun se riittää että saa olla toisen kanssa ja lähellä ja millään muulla ei ole väliä. Edes muutaman tunnin joskus.
Nyt kun lapset on ollut mummolassa viikonlopun, odotin että oltaisiin voitu viettää sitä "laatuaikaa" mihin ei yleensä ole aikaa. Eilen aamullaehdotin,että ollaan pitkään sängyssä; makoillaan, hellitään, rakastellaan... Ehkä en sitten ilmaissut itseäni tarpeeksi selväksi, kun miehen mielestä oli tärkeämpi lähteä ostamaan poranteriä. :\| Illalla sitten piti päästä kavereitten kanssa baariin ja aamulla lähti taas jotain jonnekin tekemään. Käytiin kyllä eilen ravintolassa syömässä siinä tärkeiden asioiden lomassa, jotain kuitenkin yrittää. Mutta kun on niin levoton luonteeltaan,koko ajan pitäisi olla menossa. Minä haluaisin edes joskus rauhoitua ja keskittyä vaan toisiimme. Arki kyllä toimii meillä yleensä ihan hyvin, nykyisin, mutta parisuhtten kanssa ollaan vähän hukassa ja ehkä turhan erilaisia persoonia.