Ekaluokkalaisen kaveriongelmat

["www"]

Asutaan kaupungissa. Lapsi kävi eskarin päiväkodissa ja aloitti koulun eri koulupiiriin kuin muut eskarilaiset ( asuinpaikan takia). On seurallinen ja aktiivinen poika, tosi iloinen ja kiltti. Harrastuksissaan on todella suosittu, kavereita siellä riittää vaikka muille jakaa, mutta kaverit ikävä kyllä asuvat kaukana meistä.

En nähnyt mitään ongelmaa tässä eri kouluun menemisessä eskarikavereiden kanssa pojan sosiaalisuuden takia, mutta nyt on koulua takana jo useampi kuukausi ja niitä kavereita ei tunnu löytyvän. Pojalla on muutama ( 5 kpl) harrastuskaveri samassa koulussa, ovat vain eri luokalla ( ja tietenkin kaikki harrastekaverit ovat samalla luokalla keskenään). Välillä poika viettää heidän kanssaan välitunteja, mutta usein aikataulut ovat erilaisia, pojalla on esim. tuplatunti ja toisilla ei, pitävät välkkiä eri aikaan. Omalta luokalta ei tunnu löytyvän kavereita mitenkään.

Olen yrittänyt kannustaa poikaa leikkimään luokkakavereiden kanssa, mutta heillä on jo kaikilla kuulemma kaverit ja mukaan pääseminen on vaikeaa. Ovat olleet samassa päiväkodissa suurin osa, lisäksi asuvat kaikki koulupiirin toisella puolella lähekkäin. Poika roikkuukin sitten harrastekavereiden perässä, kun ei oikein muutakaan keksi. Osa näistä harrastekavereista on sellaisia, etteivät oikein pojastamme välitä ja yrittävät välillä jättää hänet peleistä ja leikeistä pois. Ovat esim. pääseet välkälle aikaisemmin ja menevät johonkin piiloon leikkimään ja poika ei heitä sieltä löydä.

Pojalla on välillä todella paha mieli, kun kaveria ei tunnu löytyvän. On tottunut aina olemaan ns. suosittu ja nyt sitten onkin yhtäkkiä yksin. Ei kuitenkaan kerro minulle suoraan mitä koulussa tapahtuu, vaan huomaan sen kiukutellusta ja muusta. Kun oikein tenttaan mitä on meneillään, niin kertoo, että ei löydy kaveria, oli ollut välitunnit yksin ja oli tylsää ja kylmä. Heillä on kerran päivässä 30 minuutin välitunti, mikä on pitkä aika seisoskella yksikseen. Kuitenkin kun olen aikaisemmin kysynyt mitä teki välkillä, niin kertoo leikkineensä esim. harrastuksista tuttujen poikien kanssa, mikä ei olekkaan totta. Valehtelee ilmeisesti, ettei minulle tulisi paha mieli.

Meillä ei edes asu lähellä tuttuja tai kavereita, kaikki ystävät asuvat kaukana ja poika on vielä liian pieni sinne päivällä yksinään reissaamaan. Iltapäivät ovat siis aika yksinäisiä. Olisiko jotain vinkkejä? Tuntuu niin pahalta toisen yksinäisyys ja suru.

 

[ekaluokka]

Tuossa vaiheessa kaverisuhteet ehtivät luokassakin muuttua monta kertaa, joten ihan kauhean huolissani en vielä olisi. Jotenkin pitäisi tutustua niihin oman luokan lapsiin, vaikka sen lisäksi olisi kavereita muilta luokilta ja harrastuksista. Voisitteko pyytää jonkun luokkakaverin kyläilemään tms? Kavereita saattaisi löytyä paljonkin, kun pulman saisi jostain nurkasta auki. Ehkä luokkakaveritkaan eivät uskalla tutustua poikaan, jos tämä hakee seuraa muualta.

Meidän poika on nyt toisella luokalla ja tuon ikäiset pojat kulkevat isommissa ryhmissä, ottavat helposti uusia kavereita mukaan, eikä varsinaisia bestiksiä ole. Toki koulun jälkeen yhdessä vietetty aika on tärkeää, joten siinä voi joutua vähän auttamaan kuljettamalla yms.

 

[viera.s]

Käykö poika iltapäiväkerhossa? Siellä voisi olla parempi tilaisuus solmia kaverisuhteita kuin lyhyiden välituntien aikana. Jos taas ei käy, jotenkin muuten voisit koittaa saada pojalle iltapäiviksi luokkakavereista seuraa. Silloin kannattaisi selvittää, onko muitakin jotka ei käy iltapäiväkerhossa ja kutsua heitä kylään.

 

[AivanSama]

Pojilla voi ystävyyssuhteiden muodostaminen kestää vähän kauemmin.

Toivottavasti hän löytää pian ystäviä omalta luokaltaan. Tuntuu tosi pahalle, jos pieni ihminen tuntee olevansa yksin ja vailla ystäviä.

 

["WWW"]

Poika ei ole iltapäiväkerhossa, jäin itse tässä koulun alkaessa äitiyslomalle.

Uskon, että kavereita luokalta kyllä löytyisi, olen yrittänyt rohkaista poikaa menemään juttelemaan ja kysymään pääsisikö mukaan. Veikkaan että muillakin on vähän vaikeutta tämän koulun alun ja kaiken uuden kanssa.

Pojalta olen kysellyt asuuko kukaan täällä päin, ei koulumatkoilla ainakaan näy kuin pari tyttöä. Pojat ovat kuulemma kaikki kauempaa, me olemme koulupiirin toisesta reunasta, he kaikki sieltä vastakkaiselta reunalta. Eskarissa ja päiväkodissa oli helpompaa tuttavuuden tekeminen, kun oli kaverilistat. Nyt en tunne ketään vanhemmista , yhden tiedän ja he asuvat kuutisen kilometriä meiltä.

Open kanssa juttelin ja hän kertoi pojan tulevan hyvin juttuun luokkakavereiden kanssa tunneilla. Ei ole nähnyt ongelmia. Toisaalta tuntuu, että ehkä sitä pitää vaan odotella, että poika pääsee porukkaan mukaan pikkuhiljaa, mutta toisaalta toisella on koko ajan niin kurja, että kaverin toivoisi löytyvän heti.