Ekaluokkalainen yksin liikenteessä

[äiti]

Olen ekaluokkalaisen äiti. Asumme Tampereella, lähes keskustassa. Liikeenekulttuuri täällä on surullisen piittaamatonta pieniä kulkijoita ajatellen. Emme uskalla päästää lastamme vielä yksin koulumatkalle (isoja teiden ylityksiä) emmekä kavereille. Saattelemme ja homma on toiminut hyvin.
Muutama lapsemme luokkakaveri kulkee jo pitkiäkin matkoja yksin illallakin pimeässä. Se, miten lapsi tuolla liikenteessä pärjää on varmasti kovin yksilökohtaista.
Miten teillä on menetelty? Missä vaiheessa lapset ovat itsenäisesti halunneet ja saaneet liikkua kaupunkiympäristössä? Voiko jotain yleisohjetta antaa? Miettiikö joku toinen samoja asioita?

 

[Noviisi]

Hei! Meidän esikoinen saatettiin ensimmäinen vuosi kouluun siitä syystä, että koulumatkalla oli pari todella vilkkaan tien ylitystä. Nyt pari vuotta myöhemmin toiseksi vanhimman kohdalla tilanne oli toinen, koska olemme muuttaneet pienemmälle paikkakunnalle. Toppumme saatettiin ensimmäisen luokan syksy ja keväällä sai alkaa kulkemaan itsekseen, Nyt koulumatka on paljon turvallisempi kuin esikoisella. Kaikki koululaisten vanhemmat pohtivat koulumatkan sujuvuutta ja vanhempainilloissa se on yksi vakkariaiheista. Lasten koulumatkan turvallisuutta tuleekin pohtia, koska kyseessä on todella tärkeä asia.