Ekaluokkalainen terrorisoi koko perhettä

[itkevä äiti]

Millaisia on teidän ekaluokkalaiset/eskarit?
Meillä on asunut pari vuotta täällä erittäin kiukkuinen, vihamielinen, ylimielinen mutta kuitenkin hellyyttä kaipaava ja herkkä 7v poika.
Kotielämä on yhtä h*lvettiä. Joka asiaan laitetaan vastaan, intetään, uhotaan vastaan, ylimielisesti letkautellaan mitä sitten tai ei kiinkosta. sä oot ihan tyhmä, mulla ei oo sitä tätä tota...Sovituista asioista ei pidetä kiinni. Läksyjen teossa vänkää vastaan, vaikka siis osaa tehdä tehtävänsä. Pitää koko ajan jonkinlaist ääntä, napsutellaan suuta, vihelletään tms. Tää alkaa amuisin viikonloppuna yleensä klo 7 ja loppuu vasta kun päivä päättyy. Tänä iltana en kertakaikkiaan edes halunnuy lukea iltasatua, koska olin sata kertaa sanonut, että älä syö vaatteita, ota sormet pois suusta, älä syö sitä kaukosäädintä. Kerroin tänäänkin (kuten joka päivä aiemmin) ettei koululaisten enää kuulu laittaa tavaroita suuhunsa. Vauvat tekevät niin.
Tänään sitten lauloin tuutulaulun hänelle, kun sanoin, että näin vauvoille tehdään. Mä en jumankauta enään jaksa, en yhtään. Mä en ymmärrä, kun on ollut niin kiva ihana pieni poika, jota rakastin ja pusuttelin. Nyt ei edes halaa, enkä tiedä haluankokaan halata. Pyytelen viereen, mutta vänkää siinä ees taas pysymättä paikallaan. Onko tolla joku adhd (muotidiagnoosi jota inhoan) vai mitä tässä pitäisi tehdä? Meillä on kaikki pahalla tuulella heti aamusta, kun jumalattomat vaateet alkavat heti kun herää ja ensimmäinen sana, jota joutuu sanomaan on tyyliin älä tee sitä, voitko lopettaa....Ääh...
Epätoivoinen olo.

 

[Echo harmaana]

Siis onko aina laittanut kaikkea suuhunsa vai onko se nyt lisääntynyt?

Eskari-ikäisillä on oma uhmansa ja koululaiset ovat väsyneitä koulun jälkeen. Mutta onko mahdollista semmoinenkin että pojalla olisi jotain kriisiä koulussa, kuten porukasta pois jäämistä tms?

 

[Echo harmaana]

Ja tuossa lapsen "olet tyhmä"-lauseen käyttämisessä on myös rajansa. Jos lapsi sanoo tuon harvoin, oikeasti tuskastuen kun ei ymmärrä äitiään niin ok, mutta jos se on semmoista toistuvaa mäkätystä niin tekisin siitä lopun, eli sanktioita tulisi silloin.

 

["vieras"]

Googleta eskariuhma niin saat vertaistukea sadoista tarinoista. Tsemppiä arkeen!

 

["ketjun aloittaja"]

Siis on ollut kausittaista tämä suuhun laittaminen, mutta nyt iän myötä lisääntunyt. Olen ollut opattajaan yhteydessä sekä ilttisaikuisiin ja mitään hälyytävää koulussa ei ole. Ainoa on mikä on, niin on tosi herkkä koulussakin ja saattaa ruveta itkemään, jos vaikka ei josatin syystä tiedä mitä pitää tehdä. Ja ei malta kuunnella koulussa vaan ajattelee helposti omiaan. Näin ollen ei pysy perillä mitä pitää tehdä. Vilkas on kyllä ja kavereita on koulussa ja vapaa-ajalla. Harrastus on pari kertaa viikossa, joten ei ole liikaa sekään.

 

["ketjun aloittaja"]

Googletankin tuon eskariuhma, kiitti vinkistä.
Meillä jaellaan sanktioita nurkkajäähyä, kotiarestia, kaverikieltoa, ei namia...Poika vaan nauraa, että mitä sitte. Ei paljoo haittaa, hän voi sitten olla nurkassa ja sitten voi olla ilman kavereita...huoh.

 

[hmmmm]

meillä juuri samanlainen vänkyrä, laittaa kaiken suuhunkin. Meillä tosin myös 1v josta katsoo mallia ja tekee kaikki konnuudet perästä/yllyttää pikkuista kiellettyihin juttuihin. Osin varmaan meillä mustasukkaisuutta. Suurin syy vänkäämiseen on kuitenkin se, että koulunkäynti on hänelle todella vaikeaa, käy tukiopetuksessa ja yrittää kaikkensa ja silti tuntuu ettei riitä. On siis väsynyt ja stressaantunut. Meillä helpotti opettajan kanssa keskustelun jälkeen kun varmistui ettei ole mukana kiusaamista tms. ja opettajakin päästää nyt vähän helpommalla kun tietää kuinka paljon stressiä oli.

 

["ketjun aloittaja"]

Kiitos hmmmmmm. Meillä myös pikkusisarus, jota matkii. Voi olla että on myös mustasukkaisuutta, mutta on saanut kuitenkin vanhempien aikaa ilman pikkusisarusta jatkuvasti.
Tuntuu, että tää ei lopu koskaan. Toivon, että seuraavat 13 vuotta menis äkkiä ja muuttas huisin kuuseen.

 

[Echo harmaana]

Ajattelin että kerrankin en tarjoa adhd-diagnoosia kun usein olen sitä psykologisissa ketjuissa tarjonnut, mutta pakko kommentoida: meidän alakoululainen rupesi koulun aloitettuaan pistämään esineitä suuhun (legot, kaukosäädin), ja ope on sanonut että ei aina kuuntele tunneilla. Fiksu poika on, kavereitakin on. Add:tä on itselläni ja suvussani.

Onkohan nuo kaikki jotain reaktiota koulun kuormittavuuteen adhd/add-lapsella?

 

["vieras"]

Adhd!

 

["vieras"]

[QUOTE="ketjun aloittaja";29043716]Kiitos hmmmmmm. Meillä myös pikkusisarus, jota matkii. Voi olla että on myös mustasukkaisuutta, mutta on saanut kuitenkin vanhempien aikaa ilman pikkusisarusta jatkuvasti.
Tuntuu, että tää ei lopu koskaan. Toivon, että seuraavat 13 vuotta menis äkkiä ja muuttas huisin kuuseen.[/QUOTE]

Sun lapsellas on tod.näk. neurologinen häiriö ja sä sanot että toivot että muuttais huisin kuuseen. HYI SINUA! Lapsi todennäköisesti myös aistii että et rakasta häntä, ja hän kärsii läheisyydenkaipuusta, rakkaudettomuudesta ja koulun alkamisen stressistä. Plus että hänellä on varmasti joku häikkä aivoissa (adhd, add , asperger tms) Otappa itseäsi niskasta kiinni, hae vertaistukea ja OLE aikuinen! Tekstisi perusteella et nyt ole hyvä vanhempi.

 

["jeps"]

Minulla tuli mieleen jonkunlainen ylivilkkaus/keskittymishäiriö myös, tuollaisilla lapsilla usein häiriökäyttäytymistä ja tarvetta stimuloida aistejaan tunnustelemalla tai pureksimalla esineitä suussaan, ääntelemällä ymym.

 

[itkevä äiti]

[QUOTE="vieras";29043739]Sun lapsellas on tod.näk. neurologinen häiriö ja sä sanot että toivot että muuttais huisin kuuseen. HYI SINUA! Lapsi todennäköisesti myös aistii että et rakasta häntä, ja hän kärsii läheisyydenkaipuusta, rakkaudettomuudesta ja koulun alkamisen stressistä. Plus että hänellä on varmasti joku häikkä aivoissa (adhd, add , asperger tms) Otappa itseäsi niskasta kiinni, hae vertaistukea ja OLE aikuinen! Tekstisi perusteella et nyt ole hyvä vanhempi.[/QUOTE]

Tämä aloitus tänne on aikuisuuteni ensimmäinen askel. Ja voin tunnustaa, että olen joskus aiemminkin ajatellut että tekis mieli kuristaa kakkara, vetää miestä lättyyn, nirhata paras ystävä jms.

Kävin googlettamassa muuten eskariuhma. Siellä olikim melkolailla samaa tekstiä kun omani. Huh, siis ikään kuuluvaa, toki ei poista sitä että, että puuttua pitää, jos puututtavaa on.
Mitään adhd-juttuja ei ole väläytelty koulun taholta kertaakaan eskariaikana, olisiko se jo siellä huomattu?

 

[hmmmm]

Tottakai suututtaa ja turhauttaa aikuistakin jos joka ikinen asia on pelkkää vääntöä lapsen kanssa eikä otetta meinaa saada millään. On ihan ok välillä "luovuttaa" ja hengähtää ja vaikka purkaa tunteensa palstalle. Huomenna uusin voimin ja ideoin jaksaa taas

 

["ketjun aloittaja"]

Tottakai suututtaa ja turhauttaa aikuistakin jos joka ikinen asia on pelkkää vääntöä lapsen kanssa eikä otetta meinaa saada millään. On ihan ok välillä "luovuttaa" ja hengähtää ja vaikka purkaa tunteensa palstalle. Huomenna uusin voimin ja ideoin jaksaa taas

Kiitos tästäkin. <3 Tiedän myös, että kaiken tämän turhautumisen keskellä tuolla nukkuu ja tuhisee maailman ihanin poika, jota en mistään hinnasta antaisi pois. Joka ilta sanon, että huomenna on uusi päivä, vaikka tiedän senkin, että väännöllä sekin aloitetaan. On lohduttavaa lukea, että poika on ns. oppikirjatapaus, vaikka en olis koskaan kuvitellut tän tulevan jo tässä iässä. Odotin tällaista käytöstä vasta murkkuiässä.

 

["vieras"]

No höh noille sormensa heristelojöille. Kyllä on ihan normaalia, että vanhempi välillä haluaa purkaa kauheaa oloaan ja jupista (itsekseen/puolisolleen/kavereilleen),että lapsi voisi mennä sinne missä pippuri kasvaa ja palata vasta sitten takaisin kun osaa käyttäytyä. Ei tämä lapsen kanssa elo pelkkää rakkautta, halailua ja söpöstelyä ole..

Luulen, että ap:ta helpottaa jo tieto tällaisen eskariuhman olemassa olosta.. Silloin siihen lapselta tulevaan uhmailuun osaa suhtautua vähän rennommin (jeah, sure ) ikään kuuluvana juttuna. Muista ap, että vaikka lapsi sanoo, ettei häntä kiinnosta jokin rangaistus tai on välinpitämätön saamaansa rangaistusta kohtaan... Kyllä se vaan kiinnostaa ja keljuttaa se saatu rangaistus, mutta kun ei voi vaan sitä omaa pettymystään näyttää... Ja kyllä lapsi tietää, että esittämällä välinpitämätöntä, hän saa sinut kimpaantumaan enemmän. Psykologista sodan käyntiä siis..

Mutta paljon haleja ja huomio hetkiä. Voisitteko pelailla iltaisin vaikka jotain peliä tai korttia? Tai kasata palapeliä yhdessä..... Ja kärsivällisyyttä.

 

["..."]

[QUOTE="vieras";29043739]Sun lapsellas on tod.näk. neurologinen häiriö ja sä sanot että toivot että muuttais huisin kuuseen. HYI SINUA! Lapsi todennäköisesti myös aistii että et rakasta häntä, ja hän kärsii läheisyydenkaipuusta, rakkaudettomuudesta ja koulun alkamisen stressistä. Plus että hänellä on varmasti joku häikkä aivoissa (adhd, add , asperger tms) Otappa itseäsi niskasta kiinni, hae vertaistukea ja OLE aikuinen! Tekstisi perusteella et nyt ole hyvä vanhempi.[/QUOTE]

Vai oikein HYI SINUA

Aikuisella on myös oikeus väsyä tilanteeseen. Päivästä toiseen vääntäminen käy jossain vaiheessa hermoille, usko pois.

Aloittajalle tsemppiä ja toivon että tilanteenne on ohimenevää!

 

["vieras"]

Tämä aloitus tänne on aikuisuuteni ensimmäinen askel. Ja voin tunnustaa, että olen joskus aiemminkin ajatellut että tekis mieli kuristaa kakkara, vetää miestä lättyyn, nirhata paras ystävä jms.

Kävin googlettamassa muuten eskariuhma. Siellä olikim melkolailla samaa tekstiä kun omani. Huh, siis ikään kuuluvaa, toki ei poista sitä että, että puuttua pitää, jos puututtavaa on.
Mitään adhd-juttuja ei ole väläytelty koulun taholta kertaakaan eskariaikana, olisiko se jo siellä huomattu?

Voisi olla add, jos ei vaikuta siltä että on niin vilkas kuin adhd. Ota selvää add;stä. Poika kuulostaa siltä, että voisi hyvin olla add; paljon omissa ajatuksissaan ei kuule, kaikki vääntöä jne. Erityislapsen kanssa kaikki on paljon rankempaa, kuin tavallisen lapsen uhma.

 

[Pienemmän uhmiksen äiti]

Tiedän että olen vasta vanhemmuuteni alkutaipaleella. Tiedät varmasti paljon enemmän lastenkasvatuksesta kuin minä. Mutta toivotan kaikkea hyvää ja kerron lauseen, joka antaa minulle voimia silloin kun meinaa loppua sympatia omaa lasta kohtaan.

Uhma on turvattomuutta suuressa maailmassa.

 

["kello"]

Meillä täällä kakkosluokkalainen uhmis, lukuunottamatta tuota esineiden suuhun laittamista. Poika on tosi kiivasluonteinen ja nopea, hermo menee aika nopeasti jos hommat ei suju. Tuskastuu myös helposti "hitaampiin" ihmisiin. Opettajan mukaan on tosi kiltti päivät koulussa ja käyttäytyy kauniisti. Ymmärrän hyvin, että kotonahan se sitten purkautuu illalla. Ymmärrän mutten tietystikään aina jaksaisi vääntää joka asiasta. Meillä yksi asia joka on auttanut, on se että istumme poitsun kanssa heti töistä ja koulusta päästyämme hetken yhdessä sohvalla (poika kainalossa) ja juttelemme päivän tapahtumista. 10- 15 minuuttia riittää.

 

["vieras"]

Vaikea sanoa mikä lasta vaivaa, mutta muutama asia kiinnitti huomion.
Olisiko lapsella mahdollisesti aistiyliherkkyyttä eli sensorisen integraation häiriötä?
Sihen sopisi esineiden suuhunlaittaminen, hakee suulla aistikokemusta koska suun tuntoaisti on poikkeava.
- Koulussa on vaikea keskittyä kun kuuloaisti on herkistynyt ja äänet ja häly "sattuvat" korviin. Samasta syystä voi mennä tietyistä äänistä pois tolaltaan.
- Onko lapsen tuntoaisti normaali?
- Tällaisella lapsella kaikki aistit toimivat joko yli tai ali ja siksi toimiminen on vaikeaa. Kokeile googlettaa ja katso löytyisikö selitys.

 

[Adhd varmaan]

Meillä samanlainen ekaluokkalainen. Muuttui kuin vieraaksi siis ajoittain, huutaa ja tekee samoja, kuin kerroit, mutta ei tunge suuhun mitään. Koulun alku muutti hänet. On fiksu ja oppivainen, mutta ei vaan sopeudu kouluun. Opettajaksi sattui harmikšeni nuori ja touhottava, joka ei osaa käsitellä yhtään tätä ylihankalaa tapausta.
Koulun ulkopuolella on söpö edelleen,mutta kova höpöttämään ja hyvin vilkas. Kouluasioista repeää täysin ja käy jopa kimppuun väkivaltaisesti. Ollaan tällä hetkellä jo melko toivottomia tuon koulun kanssa ja kotona kaikki sujuu ok, kunhan ei puhuta koulusta..(tosi helppoa, joo..) on tullut myös yliherkäksi komentamiselle ja kieltämiselle, joten muu perhe kulkee sukkasillaan, että yksi ei saa raivareita, turhauttavaa. Mitkään rangaistukset ei ole koskaan auttanut tai tehonnut: ne on "ihan sama".

 

[Miili]

Mulla on nyt kolmasluokkalainen poika ja kirjoituksesi tuntui tutulta, ainakin osittain.
Musta tuntui että mulla ei oo mitään muuta elämää kun selvitellä pojan juttuja ja yrittää saada koulujutut sujumaan. Ei keskittynyt, kiusasi koulussa jne. Toka luokalla vaihtui ope, mutta elämä ei kovin paljoa helpottanut. Nyt on kolmannella ja elämä on ihan toisenlaista, ainakin just nyt. Ei kiusaa, huolehtii läksyt jne. Käytimme poikaa muutaman kerran yksityisellä psykologilla, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Lapset vaan on erilaisia, haastavampia ja vähemmän haastavia. Jaksamisia, uskon että ajan myötä helpottaa teilläkin.

 

["Suvi"]

Kuulostaapa kauhealta, eikä todellakaan normaalilta. Kannattaisiko ottaa myös rangaistukset käyttöön huonon käytöksen kitkemiseksi.

 

[itkevä äiti]

[QUOTE="Suvi";29044083]Kuulostaapa kauhealta, eikä todellakaan normaalilta. Kannattaisiko ottaa myös rangaistukset käyttöön huonon käytöksen kitkemiseksi.[/QUOTE]

On rangaistuksia käytössä, jotka on siis ihan sama.

Kiitos tuestanne ja kannustuksesta. Miehen kanssa juuri puhuttiin, että helpompi on nyt asennoitua kun tietää, että on muitakin ja on ikäänkuuluvaa. Ainakin siis suurimmaksi osaksi.

Mä aioin poimia täältäkin tulleita vinkkejä heti huomenna käyttööni. Tottelevaisuushali ja tuo koulun jälkeen 10-15minuuttiapäivän kertaamista ennen läksyjä kuulostaisivat meidän jutuiltamme