Ekalla ja tokalla pieni ikäero, mites kolmas?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "A.p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"A.p"

Vieras
Noista ikäeroista taas... Jos teillä on kahdella ekalla pieni ikäero, niin millainen ikäero on kolmanteen? Jatkuiko pienellä ikäerolla vai tuliko toiselle ja kolmannelle suurempi ikäero? Meillä muksuilla on vuosi ikäeroa ja kolmannesta haaveillaan jossain vaiheessa. Mietin tuota ikäeroa.. Kuinka teillä on sujunu jos se kolmas on ollu suuremmalla ikäerolla?
 
Meillä neljä vanhinta tuli suhteellisen pienillä ikäeroilla: 1,5-2 v.
Se oli ilman muuta meillä paras malli ja samaan tahtiin olisimme jatkaneetkin , mikäli emme olisi yllättäin saaneet kotiimme myös neljää "bonuslasta".
Kun talossa oli 8 alle kouluikäistä tuntui fiksuimmalta ottaa muutaman vuoden tauko vauvantekoon.
:D
 
Meillä neljä vanhinta tuli suhteellisen pienillä ikäeroilla: 1,5-2 v.
Se oli ilman muuta meillä paras malli ja samaan tahtiin olisimme jatkaneetkin , mikäli emme olisi yllättäin saaneet kotiimme myös neljää "bonuslasta".
Kun talossa oli 8 alle kouluikäistä tuntui fiksuimmalta ottaa muutaman vuoden tauko vauvantekoon.
:D

Mistä sait nämä "bonuslapset" ja jäivätkö he pysyvästi teille?
 
3 lasta jokaisessa välissä ikäero 1,5v. Hyvä näin, kaikki kerralla pieniä ja ovat suunnilleen samassa vaiheessa yhtä aikaa. Ei tarvi pienintä viedä erikseeen muumimaailmaan, jos se isompia ei enää kiinnostas.
 
Meillä ekan ja tokan välissa 1v1kk, kolmas sitten "vähän" isommalla erolla, eli sisarukset oli 11- ja 12-vuotiaat, kun iltatähti syntyi. :)

Kolmas oli kyllä jo pitkään haaveissa, ei kylläkään ihan heti tuohon putkeen. Ja aikaisemmin olisi ehkä kannattanut tehdä..
 
[QUOTE="Lila";22825860]Mistä sait nämä "bonuslapset" ja jäivätkö he pysyvästi teille?[/QUOTE]

Ystäväni sairastui vakavasti ja hänen lapsensa muuttivat meille.
Noin puolitoista vuotta olivat ja sitten äidin tervehtyessä ja kuntoutuessa pikkuhiljaa palasivat äidilleen; ensin viikonlopuiksi ja sitten kokonaan.
Aikuisia ovat jo kaikki - upeita nuoria.

Noista vuosista, jotka jo ihan terveellä järjellä ajatellenkin, olisi pitänyt jäädä kaaottisia muistoja. Minulla kun oli niihin aikoihin vielä oma yrityskin.

Jotenkin ajattelin siis mieleni vain "siivonneen" asioita, kun en muistanut juurikaan pahaa oloa , väsymystä tai muuta vastaavaa. Ajattelin siis että olen tiedostamattani päättänyt muistaa vain hyviä hetkiä ja unohtanut uupumuksen tms.

Nyt sitten taannoin sattumalta löysin paperiversiot niinä vuosina kirjoittamistani runoista ja päiväkirjoista ja myönnän, että jäin lukemaan monttu auki:
Kiitosrunoja minä silloin kirjoitin ja muistumia ihanista, onnellisista, hassuista sattumista!
Eli ehkä se ei lopulta ollutkaan niin "kamalaa" kuin näin jälkiviisastellen kuvittelee?

Muksut ainakin muistavat hyvällä.
:D
 
[QUOTE="Maris";22825933]Meillä ekan ja tokan välissa 1v1kk, kolmas sitten "vähän" isommalla erolla, eli sisarukset oli 11- ja 12-vuotiaat, kun iltatähti syntyi. :)

Kolmas oli kyllä jo pitkään haaveissa, ei kylläkään ihan heti tuohon putkeen. Ja aikaisemmin olisi ehkä kannattanut tehdä..[/QUOTE]

No meilläki on ajatuksena ettei ihan heti putkeen, haluan olla jonkun aikaa töissäkin.. Miks olis kannattanu aikasemmin tehdä?
 
No meilläki on ajatuksena ettei ihan heti putkeen, haluan olla jonkun aikaa töissäkin.. Miks olis kannattanu aikasemmin tehdä?

Välillä vaan tulee sellaisia ajatuksia, kun nuo isommat on jo niin isoja, että miten paljon helpommalla sitä pääsisi.. Oma mukavuudenhalu nostaa päätään. Vaikka eihän tämä pikkulapsiaika kovin pitkä ole. Yöheräämiset ja vaipparumba on meillä jo takana, mutta nämä hoitoonviemisrumbat, uhmiksen kiukut yms. vie jotenkin enemmän mehuja, kun silloin kun oli itse nuorempi.

Toisaalta sisaruksista on paljon apua pikkuisen hoidossa ja ovat kyllä täysin pienimmän pauloissa. :)
 
Ystäväni sairastui vakavasti ja hänen lapsensa muuttivat meille.
Noin puolitoista vuotta olivat ja sitten äidin tervehtyessä ja kuntoutuessa pikkuhiljaa palasivat äidilleen; ensin viikonlopuiksi ja sitten kokonaan.
Aikuisia ovat jo kaikki - upeita nuoria.

Noista vuosista, jotka jo ihan terveellä järjellä ajatellenkin, olisi pitänyt jäädä kaaottisia muistoja. Minulla kun oli niihin aikoihin vielä oma yrityskin.

Jotenkin ajattelin siis mieleni vain "siivonneen" asioita, kun en muistanut juurikaan pahaa oloa , väsymystä tai muuta vastaavaa. Ajattelin siis että olen tiedostamattani päättänyt muistaa vain hyviä hetkiä ja unohtanut uupumuksen tms.

Nyt sitten taannoin sattumalta löysin paperiversiot niinä vuosina kirjoittamistani runoista ja päiväkirjoista ja myönnän, että jäin lukemaan monttu auki:
Kiitosrunoja minä silloin kirjoitin ja muistumia ihanista, onnellisista, hassuista sattumista!
Eli ehkä se ei lopulta ollutkaan niin "kamalaa" kuin näin jälkiviisastellen kuvittelee?

Muksut ainakin muistavat hyvällä.
:D

Sinulla on suuri sydän. Ehkä juuri sen takia jaksatkin niin paljon. :heart:
 
Meillä jokaisen mukelon välillä ikäeroa aika tarkalleen 2v2kk. Tosi hyvä ikäero. :) Minä haaveilen neljännestä samalla ikäerolla, mutta mieheni on sitä mieltä, että nyt riittää.

Lasten välissä olen käynyt pyörähtämässä töissä vajaan vuoden. Esikko oli pph:lla ja tokalla kerralla äidilläni oli tilaisuus hoitaa lapsia kotona.
 
Meil on ekan ja tokan 1v5kk ja tokan ja kolmannen 1v9kk.

Jännä miten monet suoraan sanoivat kuinka hulluja me ollaan ja kuinka rankkaa tulee olemaan. Ei kuulemma ole aikaa lapsille tai muutenkaan..
Ja höpöhöpö. Tokihan se oma asenne ratkasee, mutta meidän elämä on vallan ihanaa :) En todellakaan muuhun vaihtais. Nyt vanhin on 4v toka 3v ja nuorin 1.5v ja meil on 2 hoitolasta, olen siis pph.
 
eka ja toka ikäeroa 1v1kk ja toisella jä kolmannella 2v7kk ei olis tullut näin isoikäero jos kaikki ois mennyt kolmannessa raskaudessa hyvin.Toisaalta hyvä ikäero ois sekin et sais olla kotona kun esikoinen menee kouluun.mut toisaalta sit isommista ei ois juuri leikkikaveria toisilleen.
 

Yhteistyössä