Eka uneton yö, rv 35

["ellunkana"]

Nytkö nää jo alkoi... En saa unta, närästää, selkää särkee, jalat "nykii" ja muutenki huono olo. Siis henkisestikin. Epävarmuus omasta itsestä, jaksamisesta ja riittävyydestä. Mies vetää unta palloon tuossa vieressä ja esikoinen toisessa huoneessa - hyvä että nukkuvat. Huominen voi olla silti vaikea, kun mies menee töihin ja lapsi nousee aina ennen kuutta... Mitenköhän jaksan huomisen? :'(

 

[uih]

kukuta lasta puoleen yöhön, niin saat ite nukkua aamulla...
muistitko magnesiumin, auttaa ettei nykinä mene kunnon krampeiksi
onnistuuko joku puoli-istuva asento? mitä otat närästykseen?

 

[Kärsimätön odottaja]

Täällä toinen yökukkuja rv 34! Tosin oon valvoskellut jo monia satunnaisia öitä. Mulla se menee niin että herään sängyssä vähän väliä ja uudestaan on vaikia nukahtaa, mutta nukahdan kumminki..
No nyt sitten heräsin puol 6 kun mies lähti töihin, ja siinä vaiheessa kun alkaa pahin väsymys 8 maissa niin esikko pomppaa ylös.
Mainittakoon että eilen illalla renniet loppui kesken niin saattoi johtua närästyksestä uneton yö.

Mulla lapsi perätilassakin ja tunne siitä ettei tuu kääntymään oikein.. pelottaa jatkuvasti että kuolen jos joudun sektioon tai että kuolen johonkin muuhun.. Niin tuo kuolemanpelkokin valvottaa..

 

["ellunkana"]

Lapsi on kahta väsyneempi, jos yrittää laittaa nukkumaan myöhemmin, kun herää joka tapauksessa auringon sarastaessa ennen kuutta. Saadakseen riittävän yöunen lapsen on mentävä nukkumaan ennen klo.20 viimeistään.

Magnesiumia syön monivitamiinin lisäksi ja närästykseen syön Rennietä.

Mulla ei onneksi oo tuollaisia pelkotiloja kuin kärsimättömällä, mutta pelkään sitten kyllä, että mies ottaa ja jättää, kun olen niin mustasukkainen, kiukkuinen ja iso. Tästä on puhuttu miehen kanssa eikä todellakaan oo mihinkään lähdössä tai ihastunut keneenkään toiseen tms. mutta silti mulla on vaikeaa elää itseni kanssa. No, jospa nää yöt ois satunnaisia. Esikoista odottaessa aloin valvoa aina vain useampia öitä mitä pidemmälle raskaus eteni...