Eka synnytys ilman puudutteita?

Odotan ensimmäistäni enkä haluaisi ottaa synnytyksessä epiduraalia, tai muitakaan vahvoja lääkkeitä (ilokaasu, aquarakkulat yms. ok). Missään ei kuitenkaan kannusteta, varsinkaan ensisynnyttäjää moiseen. Joka paikassa ylistetään puudutteita ja eräskin väitöskirja sanoi suurinpiirtein niin, että suurimmalle osalle naisia epiduraali olisi annettava, jotteivät kokisi synnytystään traumaattisena.

Tämä ilmapiiri on alkanut vähän tympiä. Haluaisin oikeasti pyrkiä synnyttämään ilman vahvaa lääkitystä ja valmistautua siihen mahdollisimman hyvin etukäteen.

Löytyykö täältä samanmielistä porukkaa tai luomusynnytyksen kokeneita äitejä? Näyttää siltä, että varsinkin ensimmäisen ja toisenkin lapsen syntymän kohdalta puudutusta käytetään melkein rutiinijuttuna.

Olisi kiva jakaa mielipiteitä, kuulla kokemuksia jne.

 

Niin miekin ajattelin kun ensimmäistä odottelin
Mutta synnytys jumittui 5cm,eikä lähtenyt etenemään,ennen kun sain epiduraalin!
Kokeilin ammeita yms. luonnon menetelmiä,mutta en pystynyt rentoutumaan.
Lapsikin oli tosin iso,ensi synnyttäjälle 4140g ja 54cm.
Ei kannata liikaa suunnitella etukäteen, ja itse ainakin jouduin kärsimään ylimääräistä tämän luomu päätöseni takia,mikä ei sitten toteutunutkaan!
Synnytys kesti 16h,ponnistusaika 45min.

Toisen sain melkein luomuna,eli sain epiduraalin ja rupesin ponnistamaan heti piikin annon jälkeen,eli puudutteesta ei hyötyä.
Toinen synnytys kesti 2h ja ponnistus 2min.

 

Olen synnyttänyt ilman puudutuksia, tilanteen pakosta. Synnytys käynnistettiin, enkä ehtinyt saada epiduraalia, vaikka kahdesssa aikaisemmassa synnytyksessä olen ne saanut. Synnyttäessä tuntu, ettei kipua kestä, mutta oli pakko kestää, koska lääkäriä ei just silloin ollut saatavillla puudutusta laittamaan. Jos vielä joskus synnytän, saattaa pelottaa, että taas sama toistuu. Oli sen verran inhottava kokemus. Puudutteet on onneksi olemassa, mutta jos niitä ei halua, kyllä hengissä selvii ilmankin.

 

Ite olin eka synnyttäjä enkä tarvinnut synnytys kipujen helpottamiseksi kuin ilokaasua ja kohdunkaulapuudutuksen. Omalla kohdallani synnytys eteni, alku vaikeuksien jälkeen, aika vauhdilla joten muuta kivunlievitystä ei edes harkittu. Kun kohdunkaulapuudutus lakkasi tepsimästä niin kotvasen kuluttua ponnistettiin jo lasta maaailmaan! Joten tsemppiä tulevaan koitokseen. Täytyy tietysti muistaa että jokainen ihminen kokee kivun eri tavalla, joten ei muuta kun avoimin mielin synnyttämään...

Toivottelee yks ilman epiduraalia yms. synnyttänyt

 

Ei kannata oikeastaan etukäteen miettiä vaan ihan tilanteen mukaan miltä tuntuu. Voi olla että et kaipaa kivunlievitystä, mutta voi myös olla niin kovat kivut että suorastaan kerjäät sitä. Ekassa synnytyksessä oli epiduraali ja se kyllä helpotti oloa jonkun verran. Periaatteen vuoksi kivunlievityksestä ei mielestäni kannata kieltäytyä koska eihän kärsiminen ole itsetarkoitus.

Jos mietit sitä että "tyrkytetäänkö" kivunlievitystä niin oma kokemukseni oli, että lievitystä ehdotettiin mutta hoitohenkilökunta ei tehnyt päätöstä mun puolesta. Jos toinen synnytys menee yhtä sujuvasti kuin ensimmäinen niin voi olla että itsekään en lievitystä halua. Mutta kuten jo sanoin niin en tee päätöstä etukäteen, synnytyskivut muistaa sitten kun on taas tositoimissa ja mieli voi muuttua

 

\

Ite olin eka synnyttäjä enkä tarvinnut synnytys kipujen helpottamiseksi kuin ilokaasua ja kohdunkaulapuudutuksen. Omalla kohdallani synnytys eteni, alku vaikeuksien jälkeen, aika vauhdilla joten muuta kivunlievitystä ei edes harkittu. Kun kohdunkaulapuudutus lakkasi tepsimästä niin kotvasen kuluttua ponnistettiin jo lasta maaailmaan! Joten tsemppiä tulevaan koitokseen. Täytyy tietysti muistaa että jokainen ihminen kokee kivun eri tavalla, joten ei muuta kun avoimin mielin synnyttämään...

Toivottelee yks ilman epiduraalia yms. synnyttänyt

Onhan kohdunkaulapuudutekin kivunlievitystä..

 

\

Ei kannata liikaa suunnitella etukäteen, ja itse ainakin jouduin kärsimään ylimääräistä tämän luomu päätöseni takia,mikä ei sitten toteutunutkaan!

Niin mäkin olen ajatellut, että synnytyksessä tulisi mennä sitten kuitenkin tilanteen ehdoilla. Esim. sun tapauksessa epiduraali varmaan oli ihan paikallaan. Mutta tietääköhän sitä sitten milloin esim. epiduraali olisi todella aiheellista ottaa? Synnärillä kyllä tietävät, etten "tässä vaiheessa" ole kiinnostunut epiduraalista, mutta varmasti on paljolti kätilöstäkin kiinni kuinka helposti sitä sitten tulevat suosittelemaan. Kätilön kanssa käymässäni keskustelussa kätilö alleviivasi lääkkeellistä kivunlievitystä mielestäni todella paljon, jäi ihan harmittamaan, kun en juuri siitä puolesta ollut kovinkaan kiinnostunut.

Mutta vaikka kaikkiin mahdollisiin puudutuksiin tulisinkin sitten päätymään, pitäisi se kai hyväksyä itselleen ja olla ottamatta morkkista ns. epäonnistumisesta, kun ei kaikki mennytkään suunnitelmien mukaan. Kaipa ne omat vaikutusmahdollisuudet synnytyksen etenemiseen on kuitenkin aika rajalliset.

 

Minäkin ajattelin ennen synnytystä että en ota kivunlievitystä, pelkäsin että siitä olisi haittaa lapselle. Synnytys käynnistettiin ja oli ihan hirvittävät kivut. Nyt jälkeenpäin harmittelin etten pyytänyt kivunlievitystä sillä sain kamalan synnytyspelon. Että sellanen tapaus.

 

Ei ole pakko ottaa mitään kipulääkkeitä.Ei sitä kukaan voi määrärätä.Että otatko.Mä olen synnyttänyt kaikki lapset ilman mitään lääkkeitä ensimmäisenkin.

 

Suosittelen synnytystä ilman lääketieteellistä puuttumista. (En tuomitse ketään ,joka puudutteita tai lääkkeitä haluaa.) Luepa Michel Odentin kirja luonnonmukaisesta synnytyksestä! Synnytykseen voi suhtautua työnä, jonka tekee saadakseen vauvan, kipuja ei tarvitse pelätä eivätkä ne ilman pelkoa ja paniikkia yleensä olekaan sietämättömiä kunhan synnytys saa edetä omaan tahtiinsa. Käynnistys, oksitosiinitippa ja kalvojen puhkaisu helposti kiihdyttävät kivut luonnottoman koviksi. (Joissain tapauksissa toki nämä toimenpiteet ovat tarpeen.) Synnytyslauluun kannattaa perehtyä myös - siitä oli valtava apu 3. synnytyksessäni. Tärkeää on pysyä liikkeellä avautumisvaiheessa eikä jäädä passiivisena petiin kärsimään. Löydä oma paras asentosi! Onnea matkaan!

 

Voi olla, ettei noita puudutuksia ja muita kivunlievityksiä tuputeta ensisynnyttäjillekään sen ihmeemmin. Niistä varmaan vaan kerrotaan paljon ja esitellään eri menetelmiä, koska tosi moni ensisynnyttäjä pelkää ja jännittää niin paljon kipua ym. synnytykseen liittyvää. Onhan se hyvä tietää, että tarpeen vaatiessa, kivunlievitykseen on mahdollisuus (useimmissa tapauksissa), joten sekin jo varmaan osaltaan auttaa rentoutumaan!

Mä oon aina halunnut epiduraalin (siis odotan nyt esikoista rv 35) joten halu perustuu käsityksiin, ei kokemukseen. Nyt viime viikkoina oon ajatellut kuitenkin, että taidan mennä toimintaan mukaan ihan "puhtain odotuksin". Jos kipu käy sietämättömäksi, olen valmis lievityksiin, mutta jos vähänkään tuntuu, että kestän kyllä, en välttämättä vaadi mitään. Sehän on niin tapaus- ja yksilökohtaista.

Sillä, käyttääkö lievityksiä vai ei, ei kuitenkaan ole mitään tekemistä hyvän synnytyksen kanssa. Pääasia, että tiedät, että helpotusta on tarjolla, mutta ilmankin säilyy elossa!

 

Olen itse synnyttänyt molemat lapset ilman lääkkeitä. Tosin molemmat synnytysket ovat olleet nopeita. Esikosta kävin suihkussa ja kävelin paljon. Pysyin koko ajan liikkeessä se auttoi. Toisesta en ehtinyt suihkuunkaan. Kävelin ja liikuin. Mainittakoon että toisesta oli vajaa 3 cm auki sairaalaan tullessa ja siitä vajaan tunnin päästä oli lapsi sylissä, joten nopeaa oli toiminta.

Tyksissä kyllä järjestetään luomusynnytys valmennusta. Siellä on myös kätilöitä jotka osaavat nauvoa ja auttaa ilman lääkkeitäkin.

Jokainen kokee synnytyksen eritavoin, muttta mitä rennompi äiti on sitä helpompaa se on. Hengittely, liikkuminen ja muihin juttuihin keskittyminen auttaa. Jokainen supistus on yksi supistus vähemmän.

Mulla itellä menee pääkoppa ihan sekaisin jopa hammaspuudutteesta, niin minulla ei ollut edes vaihtohtona lääkkeet. Joten oli alusta asti asennoiduttavat pärjäämään ilman.

 

niin onhan se kohdunkaulanpuudutuskin kivunlievitystä mutta ei varmaan yhtä hyvä kun epiduraali,ite oon synnyttäny kaikki 3 lasta ilman epiduraalia ku en oo eri syistä sitä saanu vaikka totisesti oisin halunnu.ja se on varmasti totta että paniikki ja pelko lisää kipua mut kun en vaan voi sille mitään!!kolmosesta kävin pelko polilla ja miehenki kanssa puhuttiin paljon jne.psyykkasin itteeni että sattuuhan se mut loppuu sitten ku vauveli maailmas ym.mut synnytyksessä ku kivut oli kovat niin menin ihan paniikkiin,miehestä oli jonku verran apua et sai mut välillä rauhottuun mut sitten ku ponnistusvaihe alko niin olin kyl taas ihan hysteerinen..se vaan sattui niin helvatusti :/ kauhulla odotan ens kertaa..mun mielestä synnytys on kamalaa mut olen kuullu paljon hyviä kokemuksiakin että onhan se tosi yksilöllistä..enpä tiä kuinka käy seuraavassa synnytyksessä,toivottavasti pystyisin sillon hallitteen itteni paremmin :ashamed:

 

Mulla oli sen verran nopea toimitus ettei kätilö pysynyt perässä eli sain jonkin kipulääkkeen piikkinä persauksille ja siinä se. Tosin mulla aukes sentistä kokonaan tunnissa ja kätilöä ei olisi tarvittu kyllä laisinkaan jos kalvot olisi repeytyneet ilman apuja. Tai sittenkin tarvittiin.

Eli menin tarkkailusta synnytyssaliin ja osastolle puolentunnin sisään. Kyllä se avautumisvaihe oli aika tuskaa muttei mulle ainakaan ylivoimaista, en ainakaan muista että tämä itse synnytys olisi sen kummemmin sattunut, toki väliliha sitten leikattiin kun sydänäänet katosi että lapsi saatiin ulos yhdellä ponnistuksella. Sydänäänien katoamiseen kätilö sanoi syyksi nopean avautumisen. Eli äänet kuului vain kun olin konttausasennossa, eli siitä selälleen ja lapsi ulos, ei siinä kipuja ehtinyt ajattelemaan, oli tärkeintä tehdä niinkuin kätilö sanoo.

En ajatellut synnytyksen näin tapahtuvan, ammekin jäi testaamatta.

 

täällä yksi, kun sairaalaan pääsin oli kohdunkaula kokonaan auennut, suureksi yllätykseksi, joten ei siinä enään kerenny ja olisin todella halunnut epiduraalin..luulin että pahimmat on vielä edessä vaikka näin ei ollutkaan..kun ponnistaa pääsi...kovien selkäkipujen avuksi laitettiin agua rakkuloita joiden laittaminen sattui pirusti mutta auttoi vaivaan...tosi hyvin meni, eikä ollut mitään jälki seuraussiakaan sitten...seuraavaa toivoisin synnyttää veteen..

 

Minulla on neljä synnytystä takana ja kaikki ilman kivunlievitystä. Myös ensimmäinen. En kokenut sitä tarvitsevan ja kätilöille oon sanonut, että pyydän sitten, jos siltä tuntuu. Mitään ei ole tuputettu näin ollen.
Mitään traumoja ei ole jäänyt mistään synnytyksestä, toivon mukaan ei tästä tulevastakaan.

 

Olisin halunnut epiduraalin,mutta sitä ei ehditty antaa.Kokemus oli pitkään ahdistava,en kyllä valitettavasti voi kenellekään suositella synnytystä ilman mitään puudutteita,ainakin minulle ne oli kauhun hetkiä vielä jälkeenpäinkin.Mutta jokainen tavallaan.

 

epiduraalin lievityksellä ensimmäisen synnytin ja toinen syntyi nopeasti ettei puudutusta ehditty antamaan. Supistukset niin rajuja ettei siinä mihinkään sängystä noustu kävelemään tai suihkuun lähdetty, että jos kolmannen joskus saisin kyllä kivunlievitystä pyytäisin...

 

Olen synnyttänyt kaksi lasta ilman mitään kivunlievitystä. Minulla on todella alhainen kipukynnys, pelkään paljon kaikkia piikkejä. Mutta kummassakaan synnytyksessä en ole kokenut tarvitsevani mitään. Tosin kätilöt ovat oikein tulleet tarjoomaan mulle puudutus vaihtoehtoja. En ole edes ilokaasu koittanut.

Nyt odotan kolmatta laskettuaika on ensiviikolla. En ole ajatellut paljoa etukäteen miten tämän synnytys menee tarvitaanko jotain vain meneekö vanhan kaavan mukaan.

 

\

Suosittelen synnytystä ilman lääketieteellistä puuttumista. (En tuomitse ketään ,joka puudutteita tai lääkkeitä haluaa.) Luepa Michel Odentin kirja luonnonmukaisesta synnytyksestä! Synnytykseen voi suhtautua työnä, jonka tekee saadakseen vauvan, kipuja ei tarvitse pelätä eivätkä ne ilman pelkoa ja paniikkia yleensä olekaan sietämättömiä kunhan synnytys saa edetä omaan tahtiinsa. Käynnistys, oksitosiinitippa ja kalvojen puhkaisu helposti kiihdyttävät kivut luonnottoman koviksi. (Joissain tapauksissa toki nämä toimenpiteet ovat tarpeen.) Synnytyslauluun kannattaa perehtyä myös - siitä oli valtava apu 3. synnytyksessäni. Tärkeää on pysyä liikkeellä avautumisvaiheessa eikä jäädä passiivisena petiin kärsimään. Löydä oma paras asentosi! Onnea matkaan!

Ei kai ketään voi pakottaa ottamaan puudutteita, ellei halua. Itse olisin halunnut, mutta siihen ei ollut aikaa ja kokemus oli sitten vähemmän miellyttävä. Ilokaasu oli ainoa apu, eikä sekään auttanut rajuihin supistuksiin vaan pisti pään sekaisin. Kätilö ehdotti jossain vaiheessa, että ponnistan ilman ilokaasua, mutta se ponnistus se vasta menikin aivan harakoille.

Yritin suhtautua avoimin mielin synnytykseen, koska aiempaa kokemusta ei ollut. Lainasin tutulta jonkun kirjankin, missä opastettiin synnyttämään ilman kivunlievitystä, mutta ei ainakaan minun synnytystilanteessa pystynyt kertakaikkiaan missään vaiheessa rentoutumaan ja keskittymään synnytykseen kovan kivun vuoksi. Sitä kun ei kannata suunnitella kovin paljon etukäteen synnytystä, koska tositilanteessa voi käydä miten vain. Minäkin olin varautunut etukäteen maratonin mittaiseen synnytykseen, koska ensimmäistä odotin, mutta tyttö tulikin sitten parissa tunnissa.

 

\

Luepa Michel Odentin kirja luonnonmukaisesta synnytyksestä!

Lämmin kiitos vinkistä! Löysin kirjan kirjastosta, kahlailen vasta ensimmäisiä sivuja, mutta se vaikuttaa juuri sellaiselta, mitä tässä tilanteessa kaipasinkin.

Kiitos myös muista jaetuista kokemuksista! Näistä kaikista koen olleen hyötyä jo nyt. Oon alkanut odottaa synnytystä paljon positiivisemmalla asenteella.

 

Myös Aktiivinen synnytys ry:n sivuilta löysin läjän mielenkiintoisia ja rohkaisevia artikkeleita. Suosittelen!

 

\

Suosittelen synnytystä ilman lääketieteellistä puuttumista. (En tuomitse ketään ,joka puudutteita tai lääkkeitä haluaa.) Luepa Michel Odentin kirja luonnonmukaisesta synnytyksestä! Synnytykseen voi suhtautua työnä, jonka tekee saadakseen vauvan, kipuja ei tarvitse pelätä eivätkä ne ilman pelkoa ja paniikkia yleensä olekaan sietämättömiä kunhan synnytys saa edetä omaan tahtiinsa. Käynnistys, oksitosiinitippa ja kalvojen puhkaisu helposti kiihdyttävät kivut luonnottoman koviksi. (Joissain tapauksissa toki nämä toimenpiteet ovat tarpeen.) Synnytyslauluun kannattaa perehtyä myös - siitä oli valtava apu 3. synnytyksessäni. Tärkeää on pysyä liikkeellä avautumisvaiheessa eikä jäädä passiivisena petiin kärsimään. Löydä oma paras asentosi! Onnea matkaan!

Kyllä varmana on. Enkä pelänny enkä ollu paniikissa.

 

Minä haluaisin suositella myös kirjaa Aktiivisynnyttämisestä. Janet Balaskas; Aktiivisynnyttäminen. Siinä on mielestäni hyvää asiaa kaikenlaisesta synnyttämisestä. Sain siitä paljon apua synnytykseen. Kirjassa on myös erilaisia harjoituksia, miten voi valmistaa itseään henkisesti ja fyysisesti synnytykseen.

Minulla oli toive luonnonmukaisesta synnytyksestä. Pitkälti kaikki menikin toiveideni mukaan. Lopussa loppui kuitenkin voimat ja päädyin ottamaan epiduraalin. Olin ollut kolme vuorokautta hereillä ja supistellut. Viimeinen sentti oli liikaa. Menetin tilanteen hallinnan. Epiduraali auttoi rentoutumaan ja pääsin sitten ponnistamaan. Pian olen menossa synnyttämään toista lastani ja toivon luonnonmukaista synnytystä. Ensimmäinen synnytys kuitenkin opetti, että tilanteen mukaan on elettävä. Toiveeni on, että kaikki menisi hyvin. Jos tarvitsen lääketiedettä niin sitten siihen turvaudun. Mahdollisimman pitkälle kuitenkin omin voimin.

Onnea sinun synnytykseen.


tervesin Tiitiäinen 36+5

 

Olen synnyttänyt kaikki kolme lasta ilman mitään lääkkeellistä kivunlievitystä ja hyvin on mennyt. Olin paljon liikkeellä ja kävin suihkussa, sekä istuin pallon päällä. Synnytykset olivat nopeita (4h käynnistetty, 2h ja 45min) enkä kokenut niitä mitenkään erityisen kivuliaina. En varsinaisesti suunnitellut mitään luomusynnytystä, toisin sanoen olin valmis ottamaan vastaan kaiken mahdollisen kivunlievityksen mutta en sitten kokenutkaan siihen tarvetta.
Kannattaa mennä tilanteen mukaan. Jos voimat alkavat olla vähissä niin ehdottomasti kannattaa ottaa epiduraalipuudutus. Kun saat itse levättyä ja rentouduttua voi kohdunsuullakin alkaa tapahtua vikkelämmin.