meillä tällainen historia: ensimmäisen lääkekuurinsa nyt 4,5-vuotias lapsi söi viime keväänä välikorvantulehdukseen, se oli yksityisen lääkärin määräämä kolmen päivän zithromax-kuuri. nyt on oltu kaks ja puol kuukautta putkeen kipeenä, ekan lääkekuurin sai lokakuun puolivälissä välikorvantulehdukseen, se oli zeclaria, olin maininnu lääkärille että zithromax autto aiemmin niin se kirjotti zeclaria. en tajua miksi koska niissä on eri vaikuttava aine vaikka kuuluukin samaan antibioottiryhmään. no, niinhän siinä kävi että lapsi ehti syömään sitä antibioottia kolme päivää kun sai aistiharhoja, näki kauheita unia eikä tienny onko valveilla vaiko unessa. lopetin lääkkeen antamisen neuvolalääkärin suosituksesta heti. meni viikko ja oireet palasi joten eikun taas lääkäriin. tällä kertaa ei ollu korvissa mitään mutta lääkäri varmuuden vuoksi ultrasi poskiontelot joista löytyikin sitten tulehdus (ja kyllä, vaikka lääkärit tykkää kovasti väittää vastaan, jopa alle 5- vuotiailla ne poskiontelot saattaa oikeesti ollakin, me kun kehitytään niin eri tahtia. asia, jonka sanoin viimeisille lekurillekin joka nähtiin tässä viikko sitten) ja määräsi amorionin (500 mg) siihen. viikko mentiin sillä ja oireet rauhottu. meni noin kolme päivää kuurin loppumisesta niin oireet palas ja tällä kertaa menin yksityiselle, sain saman amorionin sieltä viikoksi mutta 375 mg. kuuri on nyt ollu viikon verran ohitse, oireet on palanneet ja nyt lapsella sattuu molemmat korvat. ei olla nukuttu viimeyönä ja tässä odottelen että pääsen lekuriaikaa varaamaan. tällä kertaa en suostu amorionia ottamaan, se on zithromax ja kolmen päivän hevoskuuri, sillä tämä paska meni viimeksikin ohitse. kun minua ei ekalla kerralla uskottu niin lapsi on kohta kolme kuukautta saanu kärsiä.
hieman vituttaa.
ja joo, syy siihen miksi lääkärit kirjottaa amorionia niin herkästi on se, että lääkevalmistaja juottaa, syöttää ja lahjoo. eiköhän tämäkin asia oo aika hyvin tiedossa julkisesti mitä se touhu on.
