Eipä noi lapsettomat kaverit näköjään ymmärrä...

Nyt vuodatan ja kunnolla. Mulla meinaan lopahtaa suhteet ihan järjeistäin kavereihin, joilla ei lapsia. Varsinkin ex-paraskaveri hirveen itsekäs ja heti valittaa, jos lapset jotenkin johonkin vaikuttaa :headwall:

Helpompi vaan sitten olla, että ei nähdä ollenkaan. Sitten kysellään, että eikö ole hirveen ahdistavaa ja sitovaa, kun pitää olla päiväuniajat ja ruoka-ajat ja blaablaa. Että on se kyllä kiva, kun saa mennä ja bilettää rauhassa.

En jaksa vaan tota teinimeininkiä enää. Ikää kuitenkin jo ennemmin 30 kun 20.

Eipä muuta :snotty:
 
mönkijä
Teidätkö että ei niistä suurin osa sitä ymmärrä. ja he eivät voi sitäkään ymmärtää kuinka ihana se oma lapsi on.
Minulla jäi kaikki lapsettomat kaverit kun sain omat lapset. En vaan päässy heidän priskeisiin ja sitä kautta ne sit jäi.
Anna niiden olla ja etsi uusia ystäviä.
 
vieras
Sama meillä, jopa sukulaisten kesken! Tavattaessa suunnitellaan sitä ja tätä, iltamenoa ym, sitten joku tokaisee ettet sä tietenkään pääse lasten takia... tulee ihan sellanen olo ettei kukaan mua sinne haluakaan!

Ja tietysti ne tietää myös parhaat lastenkasvatus ja -hoitoniksit ;)
 
mmm
ei ne ymmärrä mutta ei niiden tarvitsekkaan ymmärtää, sillä hetkellä kun sinusta tuli äiti, astuit täysin eri maailmaan arvoiltaan, prioriteeteiltaan ja yleensä koko tarkoituksesta elää kuin ystäväsi. Sitä, mitä elämä on kun on lapsi, ei voi edes kuvitella sellainen jolla ei lasta ole.
 
älä luovuta
Mulla ei oo jäänny yksikään lapseton kaveri lapsien saamisen jälkeen. Oon käynny heidän kanssaan ulkona ja mies on hoitanut lasta olen siis myös huolehtinut ystävyys-suhteistamme eivät pelkästään he. Tuleehan heiltä välillä käsittämättömän typeriä kommentteja mutta minä yleensä jätän vastaamatta tai hymyilen vaan tyhjästi,eivät he pahaa tarkoita. Minä päätin silloin kun sain lapsen etten mammaudu ja se on ollut elämäni paras päätös. Mä olen saannut myös hyviä lastenkasvatus ja hoitoniksejä niiltä lapsettomilta,ne kun katsoo mun kasvatustani ja toimintaani ilman niitä vaaleanpunaisia laseja ja kertovat mulle kuten asiat on. Muista että se ystävyys on kaksisuuntainen katu.
 
yks vain
Mulla jäi myös lapsettomat kaverit kun tulin äidiksi.

Nyt 3 lapsen äitinä en koe että olisi mitään yhteistä lapsettomien kanssa, en edes juttele enää niille kun ei ne vaan ymmärrä.
 
Rukoilijasirkka
Kurjaa, ettei ne keksi mitään semmosta, mihin voisit ottaa osaa. Kyllä sekin aika niille koittaa. Sitten sulla on iso lapsi ja olet vapaa menemään. ;)

Mä sain lapsen aika nuorena ja otin lasta mukaan kaikkialle, eikä se kauhesti meidän menoja rajoittanut. (seurakuntapiireissä lähinnä ) Kaverit eivät montaa ajatusta uhranneet ja ihmettelivät aina kovasti, jos joskus ei päästy ja piti vähän vauvaakin ottaa huomioon. Nyt kun heillä on lapsia, ovat imetyksen vankina ja kaikki on niin hankalaa. :xmas:
 
Eihän ne voikaan täysillä ymmärtää. Ei sitä itsekään osannut lapsettomana ajatella asioita perheellisen kannalta, tietenkään.
Mullakin on useita "biletys-kavereita" tippunut matkasta. En vaan enää jaksa joka viikonloppu lähteä baareihin notkumaan, ihan tarpeeksi hoitamista tässä omassa arjessa lapsenhoidon ja töissäkäymisen kanssa.
 
tiedän tunteen
Minua ei edes pyydetty yhden kaverin, todella hyvä sellainen siihen asti, polttareihin ja häihin kun mulla on kuulemma aina niin vaikeaa se lapsenvahdin saaminen :( ja häät siis olivat sellaiset, mihin ei oltu lapsia kutsuttu, pienimuotoiset. Ja mun vikahan se sitten on, kun niitä vahteja ei meidän pihapuussa kasva. Oma äiti aina töissä, harvoin vapaata, isä kovin sairas, toinen sisko asuu puolet ajasta ulkomailla, toinen nyt ei muuten vaan viitsi nähdä vaivaa ja anoppi on ihan paras, ei vaan yksinkertaisesti viitsi ajaa koskaan meille. Matkaa huimat 50km! Ja kavereita ei juuri ole sellaisia, jotka lapsia vahtisi. Että sellasta, kurjaa ja surulista, täytyy myöntää.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja yks vain:
Mulla jäi myös lapsettomat kaverit kun tulin äidiksi.

Nyt 3 lapsen äitinä en koe että olisi mitään yhteistä lapsettomien kanssa, en edes juttele enää niille kun ei ne vaan ymmärrä.
Eikö sulla ole mitään muuta puhuttavaa kuin lapsiasiaa? Mun ystäväni, niin lapselliset kuin lapsettomatkin, puhuvat monista maailman asioista. Lapseton voi joskus vähän töksäyttää, mutta olenpa parikin kertaa huomannut, että ihan asiasta lopulta; olen ikään kuin palannut maan pinnalle siitä omasta pikkulapsiarjesta. Ei kaikki maailman elämä ja viisaus voi olla tiivistyneenä lapsiperheisiin. Onneksi.
 
lapseton
miten ne kaikki puheet siitä että elämässä säilyy vielä muitakin asioita, harrastuksia jne lasten jälkeen... en ymärrä sitä että miksi ei ole mitään puhuttavaa/yhteistä enää ystävien kanssa , ellei ne lapset ole sulle koko elämä.
 
Rokkivosu
Huh, onneksi mun lapsettomat ystävät on ihan yhtä paljon mun elämässä mukana ku ennen lastakin. Ehkä omissa asenteissa olis korjaamisen varaa :whistle: Ja jos ihminen ei puhu ku omista lapsistaan niin ei varmasti lapsetonta kiinnosta kovin kauaa sellanen seura.
 
vieras
Kyllä mulla on lapsettomia kavereita. Ihan yhtä hyviä ne on kuin ennenkin. Tosin rauhaisa kahvittelu on aika harvinaista herkkua nykyään ja joskus eivät tajua kaikkia asioita.. Mutta mä kuuntelen työhuolet, ne kuuntelee mun lapsijutut. Ja kummatkin siis saa purkaa ja puhua. Ihme kavereita teillä tai ihme kavereita olette itse, jos lasten takia ystävyys jää. Tosin harvemmin nähdään nykyään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rokkivosu:
Huh, onneksi mun lapsettomat ystävät on ihan yhtä paljon mun elämässä mukana ku ennen lastakin. Ehkä omissa asenteissa olis korjaamisen varaa :whistle: Ja jos ihminen ei puhu ku omista lapsistaan niin ei varmasti lapsetonta kiinnosta kovin kauaa sellanen seura.
mulla kans pysynyt samat kaverit, oli lapsia tai ei mulla tai heillä.
joskus tosiaan kannattaa myös kurkata sinne peiliinkin tässä asiassa.

ja jos tosiaan jotkut kaverit vaan jää koska eivät "ymmärrä", niin ehkäpä sitten on niin parempikin. mitäpä tuollaisilla "kavereilla" edes tekee.
 
Mie
Mulla ei oo kyl vanhat lapsettomat kaverit jääny. Yhtälailla mua edelleen kutsutaan joka paikkaan joko mä meen tai en mee. Toki semmoiset joka iltaiset kahvittelut on jääny mutta jos haluan bilettämään niin mä meen. Mies on illat kotona joten mä pääsisin ihan koska vaan jos tarve vaatis, tosin mielellään arki-illat pyhittää sille kotona ololle nykyään :) Lapsettomat kaverit myös vierailee meillä edelleen, me harvemmin muualla kun vierailusta ei paljon nauti kun pitää kahden taaperon perässä juosta. Ne lapsettomien kodit kun harvemmin on sisustettu lapsiperheitä ajatellen ;)
 
Muusio harmaana
Minulla eikä kavereillani ole lapsia, mikä ei ole yllätys sinänsä koska olemme keskimäärin 19-21-vuotiaita. Olen kuitenkin miettinyt sitä, että meneeköhän joidenkin kanssa välit kokonaan, jos joku saa lapsia. Kuitenkin silloin joskus, kun aloin seurustelemaan, niin välit viileni lähes kaikkien ystävieni kanss. Kukaan heistä ei seurustellut tuolloin. Kun yksi ystävistäni alkoi seurustelemaan hetkeä myöhemmin, välit muihginkin ystäviin lämpenivät samalla.

Outova. No, en voi kun parhaani yrittää.
 
yks vain, taas
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja yks vain:
Mulla jäi myös lapsettomat kaverit kun tulin äidiksi.

Nyt 3 lapsen äitinä en koe että olisi mitään yhteistä lapsettomien kanssa, en edes juttele enää niille kun ei ne vaan ymmärrä.
Eikö sulla ole mitään muuta puhuttavaa kuin lapsiasiaa? Mun ystäväni, niin lapselliset kuin lapsettomatkin, puhuvat monista maailman asioista. Lapseton voi joskus vähän töksäyttää, mutta olenpa parikin kertaa huomannut, että ihan asiasta lopulta; olen ikään kuin palannut maan pinnalle siitä omasta pikkulapsiarjesta. Ei kaikki maailman elämä ja viisaus voi olla tiivistyneenä lapsiperheisiin. Onneksi.
No ei mulla kyllä muuta elämää ole kuin lapset, yrittäjä olen ja asiakkaat mammoja ja vauvoja että olen todella syvässä siellä mammojen maailmassa, kestovaipat, kantoliinat, lastenvaatteet yms. on suurin puheenaiheeni :D

Varmaan osasyy sekin että olen 24v, arvatkaas mitä muut sen ikäiset tekee vapaa-ajalla ;) Ja mua kun ei ne baarit kiinnosta, eikä se iänikuinen opiskelusta jauhaminen, anteeksi vain.
 
vieras
Mun paras kaveri, myös tyttäreni kummi, on lapseton, eikä tulisi mieleenikään hyljätä häntä, koska hän ei voi lasta saada. Tietenkään hän ei voi ihan kaikkea lapsiin liittyvää ymmärtää, koska ei voi saada asioita kokea itse, mutta on meillä paljon muutakin puhumista ja tekemistä kun minun lapset. Jossain taapero-vaiheessa kävimme heillä ehkä hieman hervemmin, koska heillä on hieno ja koristeellinen koti ja meillä taas lapsiperheen koti, niin vierailut tapahtui useimmin meillä. Nyt kun lapset jo koulussa, kuljetaan asuntovaunulla ja mökkeillään heidän kanssaan paljon, eikä heidän lapsettomuus haittaa meitä sen enempää, kun meidän lapset heitä.
 
f
Alkuperäinen kirjoittaja yks vain:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja yks vain:
Mulla jäi myös lapsettomat kaverit kun tulin äidiksi.

Nyt 3 lapsen äitinä en koe että olisi mitään yhteistä lapsettomien kanssa, en edes juttele enää niille kun ei ne vaan ymmärrä.
Eikö sulla ole mitään muuta puhuttavaa kuin lapsiasiaa? Mun ystäväni, niin lapselliset kuin lapsettomatkin, puhuvat monista maailman asioista. Lapseton voi joskus vähän töksäyttää, mutta olenpa parikin kertaa huomannut, että ihan asiasta lopulta; olen ikään kuin palannut maan pinnalle siitä omasta pikkulapsiarjesta. Ei kaikki maailman elämä ja viisaus voi olla tiivistyneenä lapsiperheisiin. Onneksi.
No ei mulla kyllä muuta elämää ole kuin lapset, yrittäjä olen ja asiakkaat mammoja ja vauvoja että olen todella syvässä siellä mammojen maailmassa, kestovaipat, kantoliinat, lastenvaatteet yms. on suurin puheenaiheeni :D

Varmaan osasyy sekin että olen 24v, arvatkaas mitä muut sen ikäiset tekee vapaa-ajalla ;) Ja mua kun ei ne baarit kiinnosta, eikä se iänikuinen opiskelusta jauhaminen, anteeksi vain.
Kuka puhui baarista mitään? Tai opiskeluista? Maailmassa on näet muitakin asioita: Maailmassa tapahtuu ja sitä rataa.. On elokuvia, kirjoja, kulttuuria, ilmiöitä jos jonkunlaisia..
 
Varmaan on itsessäkin vikaa tai lähinnä olen ollut ajattelematon, kun olen ajatellut lapsia "liikaa" kai sitten.

Puhun ehdottoman mielelläni muusta kuin lapsista. Se on itseasiassa kivaa, kun saa puhua ja ajatella ihan muita juttuja.

Varsinkin parhaimpien kavereiden kanssa oltiin ennen tosi tiiviisti tekemisissä ja olin aina valmis meneen ja tuleen ja kuunteleen huolia vaikka keskellä yötä ym. Nykyään se ei onnistu enää.

 
Höhöö
Kyllä mä olen kyllästynyt lapsellisiin kavereihini! Heti kun alkoi se lapsien tekeminen, laitoin välit poikki. En jaksa aina niitä ihmettelyjä, miten meillä on mahdollisuus ja varaa matkustaa, lähteä tuosta vaan leffaan, teatteriin ja miten kauhistellaan, jos mennään baariin. Tosi raivostuttavaa! Ja ne kommentit meidän lapsettomien elämästä: "ettekö kauemmas enää reissuun päässeet? Onhan teillä helppo mennä! Niin teillä varmaan rahaa onkin", kun ei jaksa kuunnella.

(Että laitettiinpas toisinpäin tämäkin asia)
 
Hisu
Mulla on sekä lapsettomia kavereita että niitä joilla on lapsia. Jotkut on jääneet lasten tulon myötä. Erityisesti yksi kaveri joka ei voinut hyväksyä että lapsi vaikutti mihinkään mitenkään. Esimerkiksi kun ekat 9 kk imetin, vauva ei hyväksynyt pulloa, niin raivosi mulle että imetykset ja koliikit on vaan tekosyitä kun en enää lähtenyt mihinkään hänen kanssaan. Just joo... oma nuppi muutenkin kovilla koliikkivauvan kanssa niin tuollaista en enää siihen päälle jaksanut. :(
 
yks vain, taas
Alkuperäinen kirjoittaja f:
Alkuperäinen kirjoittaja yks vain:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja yks vain:
Mulla jäi myös lapsettomat kaverit kun tulin äidiksi.

Nyt 3 lapsen äitinä en koe että olisi mitään yhteistä lapsettomien kanssa, en edes juttele enää niille kun ei ne vaan ymmärrä.
Eikö sulla ole mitään muuta puhuttavaa kuin lapsiasiaa? Mun ystäväni, niin lapselliset kuin lapsettomatkin, puhuvat monista maailman asioista. Lapseton voi joskus vähän töksäyttää, mutta olenpa parikin kertaa huomannut, että ihan asiasta lopulta; olen ikään kuin palannut maan pinnalle siitä omasta pikkulapsiarjesta. Ei kaikki maailman elämä ja viisaus voi olla tiivistyneenä lapsiperheisiin. Onneksi.
No ei mulla kyllä muuta elämää ole kuin lapset, yrittäjä olen ja asiakkaat mammoja ja vauvoja että olen todella syvässä siellä mammojen maailmassa, kestovaipat, kantoliinat, lastenvaatteet yms. on suurin puheenaiheeni :D

Varmaan osasyy sekin että olen 24v, arvatkaas mitä muut sen ikäiset tekee vapaa-ajalla ;) Ja mua kun ei ne baarit kiinnosta, eikä se iänikuinen opiskelusta jauhaminen, anteeksi vain.
Kuka puhui baarista mitään? Tai opiskeluista? Maailmassa on näet muitakin asioita: Maailmassa tapahtuu ja sitä rataa.. On elokuvia, kirjoja, kulttuuria, ilmiöitä jos jonkunlaisia..
Keskutelen kyllä näistä asioista... mammakavereideni kanssa ;)
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja yks vain:
Alkuperäinen kirjoittaja f:
Alkuperäinen kirjoittaja yks vain:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja yks vain:
Mulla jäi myös lapsettomat kaverit kun tulin äidiksi.

Nyt 3 lapsen äitinä en koe että olisi mitään yhteistä lapsettomien kanssa, en edes juttele enää niille kun ei ne vaan ymmärrä.
Eikö sulla ole mitään muuta puhuttavaa kuin lapsiasiaa? Mun ystäväni, niin lapselliset kuin lapsettomatkin, puhuvat monista maailman asioista. Lapseton voi joskus vähän töksäyttää, mutta olenpa parikin kertaa huomannut, että ihan asiasta lopulta; olen ikään kuin palannut maan pinnalle siitä omasta pikkulapsiarjesta. Ei kaikki maailman elämä ja viisaus voi olla tiivistyneenä lapsiperheisiin. Onneksi.
No ei mulla kyllä muuta elämää ole kuin lapset, yrittäjä olen ja asiakkaat mammoja ja vauvoja että olen todella syvässä siellä mammojen maailmassa, kestovaipat, kantoliinat, lastenvaatteet yms. on suurin puheenaiheeni :D

Varmaan osasyy sekin että olen 24v, arvatkaas mitä muut sen ikäiset tekee vapaa-ajalla ;) Ja mua kun ei ne baarit kiinnosta, eikä se iänikuinen opiskelusta jauhaminen, anteeksi vain.
Kuka puhui baarista mitään? Tai opiskeluista? Maailmassa on näet muitakin asioita: Maailmassa tapahtuu ja sitä rataa.. On elokuvia, kirjoja, kulttuuria, ilmiöitä jos jonkunlaisia..
Keskutelen kyllä näistä asioista... mammakavereideni kanssa ;)

Sääliksi käy..taitaa olla vikaa korvien välissä. Entäs sitten kun lapset kasvaa isoiksi?
 

Yhteistyössä