M
murhe on taas....
Vieras
jouduin hakemaan hänet kesken koulupäivän pois ja otin hänet sitten työpaikalleni mukaan muutamaksi tunniksi. Noh viimeinen tunti otti lujille lapselle ja sitten onneksi pääsimme lähtemään kotiin.
Opettaja kun soitti ja kertoi lapsen levottomasta menosta, hän sanoi, että uhkaus on joskus pistettävä toteen. Hän kun on jo aiemminkin sanonut lapselle, että jos et ole täällä kiltisti, niin sinut pitää hakea sitten kotiin.
Toisaalta taas minusta tämän päiväinen juttu ei ollut kovin kekseliäs idea opelta siksi, että lapsi saattaa alkaa käyttää tätä tilannetta hyväkseen, että kun on oikein tuhmasti ja tyhmästi, niin pääsee koulusta pois.
Ja kun en enää tämän päivän jälkeen voi lasta hakea, ei kieltämäti töistäni tule yhtään mitään, kun pitää vähän väliä kytätä ja katsoa, että mitä lapsi tekee tai minne hän on livahtanut. Soitin myös miehellekin tästä tilanteesta, eikä hänkään kovin mielellään pysty lasta kesken työpäivänsä hakemaan pois koulusta. Joten en tiedä sitten mitä ihmettä sitä jatkossa keksisi? Kun en voi yks'kaks töistäkään kesken päivää lähteä kotiin lapsen takia. Ei siitä taatusti työnantaja pitemmän päälle tykkäisi yhtään hyvää.
Toinen ikävä ylläri myös paljastui tänään, että lapsi ei ole aina kovin kiltisti iltapäiväkerhossakaan. Hän on mm; aukaissut pakastimen ja hyvä etteivät pakasteet ole sulaneet. Tai hän on laittanut paprua lavuaarin ja laittanut hanan päälle, hyvä ettei lattiat ole vedestä lainehtineet.
Tuostakin mietin, että mitä jos lapsi sitten tulisi iltapäivisin kävellen kotiin ja olisi täällä kotona sitten yksikseen kunnes tulemme töistä kotiin. Mutta ei sitä kyllä "hengenrauhaa" töissäkään saisi, kun koko ajan pitäisi iltapäivällä huolehtia ja murehtia, että mitä metkuja lapsi täällä kotona mahdollisesti saa aikaan. Ei hän tosin ole aikoihin mitään isompia kepposia täällä tehnyt, mutta ei sitä tiedä mitä hänen päähänsä pälkähtää kun hän täällä yksinään "mesoisi".
Inhottavaa ylipäätään tämä, että ei mennyt tämä koulun aloitus niinkuin piti, vaan hiljalleen alkaa taas murhe ja huoli hiipimään mieleen. Ja se taas tekee minut kiukkuiselle tuulelle. Miksi helv.... lapsi ei vieläkään osaa olla kunnolla ns. julkisilla paikoilla? Vaan aina pitää olla ihan mahdoton riiviö.
Opettaja kun soitti ja kertoi lapsen levottomasta menosta, hän sanoi, että uhkaus on joskus pistettävä toteen. Hän kun on jo aiemminkin sanonut lapselle, että jos et ole täällä kiltisti, niin sinut pitää hakea sitten kotiin.
Toisaalta taas minusta tämän päiväinen juttu ei ollut kovin kekseliäs idea opelta siksi, että lapsi saattaa alkaa käyttää tätä tilannetta hyväkseen, että kun on oikein tuhmasti ja tyhmästi, niin pääsee koulusta pois.
Ja kun en enää tämän päivän jälkeen voi lasta hakea, ei kieltämäti töistäni tule yhtään mitään, kun pitää vähän väliä kytätä ja katsoa, että mitä lapsi tekee tai minne hän on livahtanut. Soitin myös miehellekin tästä tilanteesta, eikä hänkään kovin mielellään pysty lasta kesken työpäivänsä hakemaan pois koulusta. Joten en tiedä sitten mitä ihmettä sitä jatkossa keksisi? Kun en voi yks'kaks töistäkään kesken päivää lähteä kotiin lapsen takia. Ei siitä taatusti työnantaja pitemmän päälle tykkäisi yhtään hyvää.
Toinen ikävä ylläri myös paljastui tänään, että lapsi ei ole aina kovin kiltisti iltapäiväkerhossakaan. Hän on mm; aukaissut pakastimen ja hyvä etteivät pakasteet ole sulaneet. Tai hän on laittanut paprua lavuaarin ja laittanut hanan päälle, hyvä ettei lattiat ole vedestä lainehtineet.
Tuostakin mietin, että mitä jos lapsi sitten tulisi iltapäivisin kävellen kotiin ja olisi täällä kotona sitten yksikseen kunnes tulemme töistä kotiin. Mutta ei sitä kyllä "hengenrauhaa" töissäkään saisi, kun koko ajan pitäisi iltapäivällä huolehtia ja murehtia, että mitä metkuja lapsi täällä kotona mahdollisesti saa aikaan. Ei hän tosin ole aikoihin mitään isompia kepposia täällä tehnyt, mutta ei sitä tiedä mitä hänen päähänsä pälkähtää kun hän täällä yksinään "mesoisi".
Inhottavaa ylipäätään tämä, että ei mennyt tämä koulun aloitus niinkuin piti, vaan hiljalleen alkaa taas murhe ja huoli hiipimään mieleen. Ja se taas tekee minut kiukkuiselle tuulelle. Miksi helv.... lapsi ei vieläkään osaa olla kunnolla ns. julkisilla paikoilla? Vaan aina pitää olla ihan mahdoton riiviö.
Onko tämä jokin jäli-istunnon hienostuneempi muoto =)
