Eilinen uutinen syrjäytymisestä - pelottaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minä vaan"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"minä vaan"

Vieras
Olisiko paikalla ketään viisasta ihmistä, joka osaisi lohduttaa?

Eilen oli siis joku tutkimus lehdissä, jonka mukaan vanhempien epäluottamus toisiin syrjäyttää lapset.

Minua tämä asia nyt pelottaa.

Aiemmin olin tosi luottavainen ihminen. Luotin siihen, että kaikki ovat rehellisiä ja hyviä, meillä esim. usein kotona oli ovi auki, ei lukossa, vaikka kotona ei ole ketään. Luotin siihen, että suurin osa ihmisistä on ihan kivoja, päääasiassa keskittyneet omaan elämään mutta että kukaan ei toisille mitään pahaa halua kuitenkaan, ksoka eihän kukaan ehtisi, kun jokaisella on oma elämä, miten kukaan ehtisi juonia toiselle mitään pahaa. Mitä järkeä sellaisessa olisi. Eihän niin säälittävä voi olla kukaan.

Edelleen olen sillä tavalla luottavainen ihminen, että luotan siihen, että hädän tullen ihmiset auttavat. Siis ihan ventovieraat. Kuten iteskin auttaisin muita ihmisiä hädässä. Tarkoitan vaikka tilannetta, että ventovieras ihnminen olisi hädässä ja tulisi pahoinpidellyksi vaikka puolisonsa taholta, ja hän sattuisi pyytämään juuri minulta apua. Voinko autttaa. Niin auttaisin. Kaikin mahdollisin tavoin. Täysin pyyteettömästi.

Mutta olen menettänyt luottamuksen ihmisten hyvyyteen. Johtuen viime aikaisista tapahtumista, joissa minulle täysin merkityksettömät ihmiset ovat osoittaneet käsittämätöntä ilkeyttä, pahuutta ja uteliaisuutta. Koskaan ikinä en olisi voinut kuvitella että tuollaisia ihmisiä on olemassa, ja he ovat aivan menestyneitä ja erittäin hyvistä lähtökohdista. Heillä on heitä tukeva suku taustallaan, joten mitään syytä pahuuteen ei pitäisi olla.

Tuon lisäksi en myöskään luota lastemme isovanhempiin niin, että ajattelisin että he toivovat lapsillemme automaattisesti hyvää. Varsinkin anoppi on äitinsä "hylkäämä" (lainausmerkeissä, koska en tiedä hylkäsikö hän vai pakottiko suku hänet erileen lapsistaan) ja erittäin traumatisoitunut ja kokee lapset jonkinlaiseksi kilpailijaksi pojastaan. Ei esim. ole ksokaan soittanut lapsille. Jos lapsille ei kelpaa puurot ja perunat ja muu häänen tekemä halpa ruoka, pitää mieluummin nälässä jne. En koe, että voisin luottaa siihen, että hän haluaa meille automaattisesti hyvää, appiukko on talutusnuorassa. Anoppi on elänyt turvattoman ja köyhän lapsuuden ja rakastaa eniten maailmassa rahaa, joka tuo hänelle turvaa.

En ole huomannut aloituksia tästä uutisesta. Eikö sattunut silmään vai eikö teitä huoleta asia? VAi luotatteko ihmisiin ja instituutioihin?

Syrjäytänkö lapseni kun en voi luottaa enää ihmisten yleiseen hyvyyteen. On olemassa ihmisiä, joilla on vain aikaa ja halua tuhota toinen ihminen. Uskon siihen, että jos hädän hetkelläkysyn tarpeeksi monelta, hyvyttä löytyy. Yleiseen hyvyyteen en enää usko. Ja epäluottamusta koen siihen, että sukukaan haluaisi parastamme. ainakaan kaikki.
 
Palstalta olen oppinut että ei kaikki naiset äiteinä olekaan lämpimiä ja toisille hyvää ajattelevia.

Esim. kun olen kotiäiti, niin en paljoa äitikavereita ole saanut, koska joko ollaan kateellisia tai muuten vaan ilkeitä, kun ei tunnu ratkaisumme kelpaavan. Vittuilua saa aiheesta lukea tältä palstalta joka kerta jos aiheesta puhutaan.

Hyvyys on piiloutunut ihmisten sisälle, syvälle. Uskon hyvyyteen.

Aika on muuttanut ihmisiä, ihmissuhteita. Kotoa uudet opit periytyvät. Enää ei kehdata.... paljon kulissielämää. Ei kehdata puhua tuntemattomille, mikä lie kylähullu tuokin. Vanhat ihmiset kehtaavat. Niitä ei enää jaksa kiinnostaa pinta.
 
Äärimmäisen harva ihminen on vain hyvä tai paha, suurimmasta osasta löytyy molempia vaikka toinen dominoisi. Ei uskoaan koko ihmiskuntaan kannata menettää, jokainen on kuitenkin yksilö. Realiteetit on oman jaksamisen kannalta ja lapsensa turvatakseen hyvä ymmärtää. Ihmiset eivät ole kaikki auttamisenhaluisia hyväntahtoisia hyväntekijöitä, vaan joukossa on paljon vihamielisyyttä, katkeruutta, suoranaista pahaa.

Kokemukset katkeroittavat, vaikka niillä on potentiaali myös kasvattaa ja luoda kykyä nähdä asiat laajemmalti kuin vain omasta näkökulmasta. Harmillista että ap:n anopilla jälkensä jättäneet traumat ovat tehneet paljon pahaa, oli ihmisen perusluonne mikä tahansa.

Itse näen syrjäytymisen syiden ja koko ongelmavyyhdin niiden ympärillä johtuvan aivan muista asioista kuin vanhempien luotosta muihin ihmisiin. Tottakai vainoharhainen vanhempi omalla esimerkillään voi luoda lapselle kasvuympäristön jossa tämä oppii pelkäämään kaikkia ja kaikkea, tekemään ympärilleen muurin ja syrjäyttämään itsensä, mutta let's face it, siinä tilanteessa kasvattaja ei ole ollut ihan kaikin puolin tasapainoinen ihminen muutenkaan, joten kuka pystyy määrittämään mikä kaikki lapsen psyykeen kehitykseen on vaikuttanut miltäkin osin?

Jos lapsensa ottaa huomioon sellaisena kuin hän on, pyrkii tarjoamaan tälle parhaat edellytykset elämään ja omista näkemyksistään huolimatta antaa lapselle tilaa kasvaa sellaiseksi kuin itse kokee oikeaksi ja luonnolliseksi itselleen, tukien tätä kuitenkin integroitumaan parhaansa mukaan yhteiskuntaan, ei varmasti kasvata lasta suoraan syrjäytymään.
 

Yhteistyössä