Eilen yllätys+,olen syönyt clomeja raskaana ollessani:-(

Tilanteeni tällä hetkellä: mulla on olluut lämpöä (37,5-38) tän viikon torstaista lähtien. Kamala väsymys koko ajan, olen ollut sairauslomalla. Viime kierrossa unohdin aloittaa clomit oikeana päivänä ja jätin ne kokonaan siis väliin marraskuussa (3.satsi). Kävin progesteronitestissä ja gyneni (käsittääkseni hyvin kokenut dosentti) väitti, etten ole ovuloinut. Kuukautiset tulivat 21.11., mutta kunnon vuotoa tuli vain 1 päivänä. Toissapäivänä menimme ekalle käynnille Väestöliittoon ja sain ohjeeksi mm. laihduttaa 10 % (eipä ollut yllätys). V-liiton gyne teki ultran ja totesi oikeassa munasarjassa 4 suurehkoa kystaa. Tässä kierrossa olen siis syönyt clomeja, niistä kystat.

No, kuinka ollakkaan: eilen alkoi kirkas vuoto. Soitin pitkäaikaiselle gynelleni (siis sille joka väitti etten ole ovuloinut). Hän totesi vuodon olevan todennäköisesti kystista johtuvaa.

Jostain KÄSITTÄMÄTTÖMÄSTÄ syystä sain päähäni tehdä raskaustestin.(ei siis laisinkaan perusteltua tässä tilanteessa!! enkä muutenkaan niitä ole tämän 1 v 7 kk yrittämisen aikana tehnyt kuin kerran) Sehän näytti POSITIIVISTA!! Epäuskon itku pääsi, kädet tärisivät!


Seuraavaksi soitto Väestöliiton gynelle joka passitti heti uuteen ultraan. Ultrassa ei näkynyt mitään uutta (ei alkiota kohdussa tai munanjohtimessa). Lähete Naistenklinikalle, jossa vietin eilen 4 tuntia. Verikoe: raskaushormoni selvästi koholla. Kystat voivat nostaa hCG:ta, mutta ei nkl:n lääkärin mukaan näin paljon. Toisaalta en enää tiedä mihin lääkäriin uskoa. Tutkittiin myös mahdollinen tulehdus: crp normaali. Kuumeelleni ei siis saatu mitään selitystä. Lopullinen "tulos": joko a) keskenmeno, b) kohdun ulkoinen tai c) kohdun sisäinen raskaus. Huomenna uusiin verikokeisiin ja sitten ehkä leikkauspöydälle (jos siis ulkoinen).

Mutta mutta: mitä teen jos se on kohdun sisäinen ja olen syönyt Clomeja? Netistä löysin tiedon, että clomit voivat aiheuttaa kehityshäiriöitä, etenkin silmät ovat vaarassa. Ei kiva, ei kiva ollenkaan.


Onko jollain kokemuksia vastaavasta tilanteesta?

 

Älä hätäile :hug: Ensimmäisen 4 raskausviikon aikana alkiolla ja äidillä ei ole vielä samaa verenkiertoa, joten clomit ei ole voinut vaikuttaa alkioon. Onnea plussasta +++++++++ :heart: :heart: :heart:

 

Olin taas eilen naikkarilla klo 17-24. Diagnoosi: kohdun ulkopuolinen raskaus, ehkä vatsaontelossa. Yöksi kotiin, kovat kivut, mutta eiköhän tämä tästä.

Positiivista tässä on se, että nyt tiedän voivani tulla miehelleni raskaaksi. Muuten tässä ei mitään hyvää olekaan.

Väsyttää.

 

:hug:

tsemppiä

 

Voimia ja tsemppiä Unelmalle! :hug:

 

Voimia täältäkin.. :hug:

 

Kiitos kaikille teille kanssasisarille noista viesteistä :flower: Lohduttivat kovasti.

Eiköhän tämä tästä taas.

Nyt pitää vain odotella ja juosta verikokeissa mittauttamassa hCG-arvoja. Uudestaan saa yrittää vasta kun arvo nollilla. Saattaa mennä kauankin.

 

Oletko ollut jo lapraskopiassa vai saitko solumyrkkyä?
Minulla vähän samanlainen tilanne menossa. Tuulimuna löytyi 3 viikkoa sitten, mutta hcg vain nousi 4400 asti kunnes sitten alkoi vuoto joka jatkui 2 vkoa ja nyt hcg siinä 500. Kävin tänään taas verikokeessa ja minulla alkaa oikeasti hermo mennä tähän hommaan. Olen käynyt jo kymmenissä verikokeissa(minulla vielä tois huonot suonet joten jokainen koe otetaan ainakin 2 kertaa tänään viimeksi suoraan käsihermoon)
ja edelleenkään hcg ei tarpeeksi alhainen.
Iltapäivällä Naistenklinikalla lääkäri (mitä kanssa inhoon yksityisen ihanan ihmisläheisen hoidon jälkeen) jossa meinaan kyllä sanoa, että pääsisinkö jo sinne kaavintaan että pääsisi tästä painajaisesta eroon.
Itkin aamulla koko matkan kotiin kun tämä kaikki tuntuu niin kauhealta, tuntuu siltä kuin joutuisin ravaamaan elämäni loppuun asti pisteltävänä useaan kertaan viikossa ja syynä ei ole edes lapsi vaan onneton keskenmeno.
En tiedä miksi otan tämän niin raskaasti, mutta kun tuntuu ettei tästä kamalasta asiasta päsäe milllään eroon ne inhottavat hcg luvut senkun kummittelevat. En tiedä pystynkö koskaan enää olemaan iloinen nousevista hcg:stä kun nyt ne tuntuvat varsinaisilta painajaisilta.
Haluaisin vaan surra keskenmenoni pois ja päästä eteenpäin jo elämässä.

 

Voi hitto, kun tuntuu pahalta lukea.. Itse voi vain olla tyytyväinen siitä, miten helpolla pääsi oman keskenmenonsa suhteen :/

Voimia mariallekin! :hug:

 

Voi sua Maria! Koita jaksaa!!!


Mulle jäi ihan suhteellisen hyvä kuva niistä naistenklinikan lääkäreistä. Yksi hoitaja oli tosin tyly. Toisaalta onhan tässä vielä edessä monta käyntiä ja varmaan yhtä monta lääkäriä tulee tavattua.

Mulle ei ole tehty mitään hoitotoimenpiteitä, luultavasti omat valkosolut hoitavat istukkamassan pois vatsaontelosta. Ainakin lämpöä on koko ajan, mikä kertoo että jotain tapahtuu.

Huomenna menen taas naikkarille kokeisiin. Torstaihin saakka sairauslomalla.

 

Kiitoksia sympatiasta ja samaa sympatiaa kaikille keskenmenon kokeneille täältä takaisin :flower:

Ai ne hoitaa kohdunulkoisen vain seuraamalla vain. Minullahan on kanssa ollut myös kohdunulkoisen epäilys lääkäreillä kun niiden mielestä minun hcg oli liian korkea siihen tuulimunan kokoon ja kun minulle laitettiin 2 alkiota onhan se teoreettisesti mahdollisesti. Toisaalta taas minä voin ihan hyvin oikeastaan ei enää mitään oireita muuten ellei olisi sitä liian korkeaa hcg:tä joten en oikein pysty itse uskomaan mihinkään kohdun ulkoiseen pitäisihän se jo näkyäkin viikkoja on jo 9:n.

Luultavasti minullekin sanotaan taas vaan, että seurataan vaan taas.

Minusta naistenklinikka on siitä pelottava paikka ettei koskaan tiedä minkälaisen hoitajan tai lääkärin saa. Aamulla sain verikokeeseen sellaisen hoitajan joka oli todella tyly ja huono työssään. Ensinnäkin polikilinikka ei ollut jostain syystä laittanut lähetettä verikokeeseen eteenpäin ja hoitaja ei uskonut kun sanoin etten ole muualla ollut kuin päivystyksessä. Pyysin kysymään lääkäriltä jolle menen iltapäivällä, mutta ei lääkäreille kuulemma voi soittaa. Tiukkasi vain vihaisena osastoa tai IVF hoitajaa jolla olen ollut. Mutta kun en ole ollut hoidossa Naistenklinikalla. No sitten vielä lopuksi tämä hoitaja tökkäsi suoraan käsihermoon, ei kysellyt mitään miltä tuntui ym. Lopuksi kun kirosin ja vesin käden pois ja aloin itkeen niin hän vain kysyi, että etkö haluakkaan että verikoetta otetaan ollenkaan. Siinä vaiheessa sitten tämä hoitaja kuitenkin pakeni paikalta (onneksi) ja sitten löytyi kyllä ihana hoitaja jolla oli empatiakykyä ja joka osasi verikokeenkin ottaa.

Minusta se on kauheaa yksityisen jälkeen, että et saa koskaan nimiä kenen hoidossa olet ollut, et voi soittaa mihinkään kyselemään esim. verikokeista, kukaan ei tiedä kuka sua on hoitanut ym. Olet vain siellä pyöriteltävänä kukaan ei ota sinua ihmisenä oikein.

Felicitaksessa kun olet aina samalla lääkärillä, joka myös yrittää ymmärtää asian henkistä puolta ja on empaattinen, voit soittaa lääkärille koska tahansa, tiedät aina missä mennään. Ero on tosi suuri yksityisen ja julkisen puolella. Onhan julkisellakin hyvät lääkärit ja hoitajat, mutta kun et ikinä tiedä sattuvatko ne sinun kohdallesi eikä ole mitään oikeutta valita.

 

:hug: jaksamista toivottelen :hug: