Eilen se sitten tapahtui. (muistaa ken muistaa tämän tarinan)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Isosisko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Isosisko

Vieras
Muistaako joku kun kerroin 12v pikkusiskostani?

Eilen oli toinen kokous perusturvassa ja siellä tehtiin päätös että pikkusisko saa jäädä asumaan meille minun ja mieheni luokse.

Keskiviikkona äiti sanoi kokouksessa että tytön tavarat täytyy hakea heti ja jättää avaimet saman tein. Tytöllä ei ole enää mitään asiaa äidin luo eikä halua pitää yhteyttä koskaan enää.

Haimme tavarat ja se meni miten meni jne..
Tv:tä tai digiboxia ei äiti antanut vaikka ne on tytölle annettu, myöskään sänkyä ei antanut ei edes sanonut että haluatko sängyn? Antoi kyllä ohuen patjan.

Perusturvassa siis päätettiin että jo 24päivää meidän luona ollut tyttö saa virallisesti muuttaa meille. Saamme tytöstä ensimmäisen lapsen lapsilisän ja kaksi kertaa elatustuen joka tulee vanhemmilta.

Isä maksaa 56e ja kaupunki loput, tosin tämän kuun isän osuuden loppuosa on äidillä jota ei maksa minulle, vaikka perusturvassa niin sanottiin ja annoin siellä pankkitilinumeron. Eikä aio maksaa omaa osuuttaa joka on 136e plus sen piti muuttaa lapsilisä tulemaan minun tililleni vaan eipä muuttanutkaan vaan sanoi että annetaan ajan kulua eli toisin sanoen haluaa vielä yrittää hyötyä yhden kuun lapsesta jota ei tarvitse elättää.. Se on aina ollut kiero ja tulee aina olemaan. Tosin itse en enää aio edes moikata jos satutaan kaupungilla tai muualla nokakkain. Teki varsin selväksi ettei halua nähdä ketään omista lapsistaan ja meitä on viisi, neljä yli 18v.



Ajattelin huomenna soittaa lastenvalvojalle ja pyytää tarkistuttamaan äidin maksukyky koska ei ole enää huollettavia kotona ja kunnollisessa vakityössä kaupungin virassa ja palkka ei ole alle 2000e.

Isä on sairaseläkkeellä joten hänen tulot eivät ole muuttuneet, toki myönnän että hänelläkin olisi varaa maksaa se 136e tuon 56e sijaan koska on aiemminkin maksanut 50e per lapsi ja silloin aikoinaan maksoi siis pienemmillä tuloilla 200e kuussa neljästä lapsesta.


On tosi sekava olo mutta onnellinen että sain pikkusiskon meille ja voimme yhdessä rakentaa hänen tulevaisuutta. Helppoa ei varmasti aina ole mutta kaikesta selviää puhumalla, tavalla jota äitimme ei osaa eikä kykene lasten kanssa tai muidenkaan kanssa tekemään.


Mietin vaan että miksi äidillemme jäi huoltajuus jos kokouksessa sanoi että huostaanottakaa, häntä ei vois kiinnostaa lapsen elämä???

Ei puhuttu mitään että olisimme mieheni kanssa sijaisperhe tai sijaishuoltajat.
Äiti myös sanoi sos. työntekijälle ettei halua kuulla lapsestaan koskaan mitään, eikä allekirjoita mitään, edes koulupapereita!!

Ja toinen mikä mietityttää on se että kokouksessa puhuttiin vain siitä että pikkusisko muuttaa isosiskon luokse ja elatus on lapslisä ja elatusmaksu, ei asumiskuluja eikä muitakaan kuluja.


Miten asia pitäisi ottaa esille ettei tule sellaista oloa etten haluaisikaan huolehtia siskostani?

Minulle kun ei kuitenkaan kuulu rahallinen elatus, ja henkinen puoli on raskaampaa kun pitää olla vastuussa 24/7, mutta me selviämme siitä ja varmasti osaan ja pyydän apuja jos on jotain mihin apua tarvitsee.


Muuton vuoksi ostoslistalla on myös:

sänky (löysin tänään käytettynä mutta kuin uutena) 50e
petari (luultavimmin uutena ) n.30e
lakanoita, tyynyliinoja,pussipeittoja, peitto, tyynyt ??????
syksy ja talvivaatteita ?????
(syyskengät löytyy mutta jos loskakeli tai lumi niin kengät ei kestä, talvitakki löytyy jo)




Olen myös hieman pahoillani siskoni puolesta koska huostaanotetulla on "paremmat" olot mitä vanhemmaksi tulee.

Pikkuveljeni on huostaanotettu saman ikäisenä kuin nyt sisko on ja hän sai mopokortin, ajokortin, vaatteita, huonekaluja, jne!

En pysty tarjoamaan siskolleni niitä etuja mitä kotona EHKÄ olisi saanut tai huostaanotettuna.



Voi olla aika sekavaa tekstiä taas kerran mutta niin paljon ajatuksia päässä ja kuumetta eikä uni tule :)


 
Niin ja isä on alkukuussa käynyt pankissa ja vaihtanut suoraveloituksen äidin tilille pois ja muuttanut sinne minun tilinumeron, eli isän elatusmaksu 56e on tullut 5päivä tililleni.
Siihen äiti sanoi kokouksessa että isä rikkoo lakeja sillä että on tehnyt isosiskon kanssa keskinäisen sopimuksen ja antoi tämän kuun omaosuuden suoraan isosiskon tilille eikä minulle jolle se kuuluu. Sanottiin iskän kanssa ettei pikkusisko ole asunut sinun luona tai ollut yötä 15.9.2009 jälkeen joten miten voit sanoa että ne rahat kuuluu sulle edelleen, ettet ole elättänyt lastasi ja silti vaadit rahaa.. johon äiti totesi että onhan pikkusisko kirjoilla hänen luonaan.

Aina ollut rahan ahne ja epärehellinen ja pahenee vaan.. :(
 
en ole ennen tästä tositarinastasi lukenut, mutta loppu vaikuttaa olosuhteisiin nähden onnelliselta. Toivotan ihan hirveästi voimia sinulle ja pikkusiskollesi ja todella kunnioitan sinun rohkeuttasi ottaa vastuu pikkusiskostasi, joka varmasti ansaitsee hienon elämän! Paljon voimia!
 
:flower:
ensi kertaa luen asiasta, huhhuh. Hyvä että näinkin järjestyi, vaikka vähän rimpsuja asioiden hoitumisessa taitaa vielä olla siivottavina. Onko äitee kenties epävakaa persoonallisuus?

 
kysäseppä kunnan sos.toimistosta tuota avustusta suurempiin hankintoihin. Samalla selvität että kuinka huoltajuusasia on, että jos tyttö esm tarvii huoltajan (äitinsä) allekirjoituksen vaikka johonkin koulujuttuun ja äitinsä ei halua sitä kirjoittaa tai myönnä lupaa, että kuinka sitten menetellään.
 
Kokouksessa aloin itkemään vain silloin kun sos.työntekijä sanoi että koulukuraattori pyysi välittämään terveisiä pikkusiskon olevan rauhallisempi ja vapaampi ja näyttää muitakin tunteita kuin vain kuoreen vetäytymisen, ja siinä syynä juurikin se että on äidistä erossa ja asuu meillä. Se tunne että olen saanut jotain aikaseksi, olemalla vain se sisko ja toisinaan aikuinen, tuki ja turva, ottamalla lapsen huomioon kaikessa ja tekemällä asiat yhdessä sekä keskustelemalla ja kuuntelemalla..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
Kaikkea hyvää teidän perheelle :heart: Olet ihana sisko, kun otat pikkusiskosi elämään kotiisi, ettei tarvii tulla huostaanotetuksi ja laitokseen :flower:

Kiitos. Perhe on aina ykkönen ja lapset varsinkin. Ehkä tää huolenpito on siksi näin tärkeää kun olen vanhempien erotessa jo vuonna 2001 huolehtinut pikkusiskostani ja pikkuveljestäni ja kodista täysvaltaisesti, äidin välittäessä vain omista menoistaan ja eri miehistä yms..

Teen kaikkeni että siskoni olisi onnellinen. Mutta silti on surullista että jää paitsi melkein kaikesta mitä rahalla saa normaalin perheen lapset tai juurikin huostaanotetut.

Silti parempi meillä kuin vieraassa paikassa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Höh:
miksi veljesi on huostaanotettu? Ja miksi 12v siskosi ei voi asua kotona?

Luitko kertomuksen? Jotkut äidit eivät välitä, kykene, tai halua huolehtia lapsistaan.

Näinpä!

Lyhyesti: veljeni huostaanotettiin aikoinaan siksi että sairastui diabetekseen ja vaikeaan masennukseen jonka seurauksena vietti pitkiä sairaalajaksoja, myös suljetulla lastenpsykiatrisella osastolla.
Äidin ja pikkuveljen henkinen yhteys oli vajaa, äiti ei jaksanut huolehtia lapsestaan tai siis ei halunnut. Ei käynyt kertaakaan sairaalassa kahden vuoden aikana katsomassa poikaansa eikä soitellut. Valehteli työvuorot lääkäreille ja sos.työntekijöille. Valitettavasti äidillämme on tapana luovuttaa kun ensimmäinen ongelma ilmaantuu. Kaikkien muidenkin lasten kanssa sama tapahtunut.

Pikkusiskolla sama tilanne, tosin puutuimme isämme(kaikilla lapsilla sama isä) kanssa ajoissa ja siskoni ei ole pahasti masentunut eikä itsetuhoinen tai muutakaan. Mutta tarvitsee silti ammattiauttajan apua. Käy kerran viikkoon koulukuraattorin luona ja jatkossa pääsee keskussairaalan lasten psykiatrian luokse.


Sellaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
muistan kun aiemmin kerroit tästä täällä. Ihanaa että siskosi saa asua luonanne, moni ei ottaisi "riesakseen" esi teiniä.
Kyllä te varmasti pärjäätte :)

Onneksi tämä esiteini on ihan erilainen kuin kukaan meidän perheen lapsista, vastustaa tupakointia nuorilla ja alkoholin käyttöä ja ei kiroile edes.
Jopa minä olin jo kuudennella luokalla kiinni tupakassa ja poltin jo silloin säännöllisesti.

Puhuu tupakasta ja alkoholista kuin ne olisi vihamiehiä.
Ei kumminkaan minun tai mieheni tupakointia vastusta, olemmehan aikuisia.
Minä siis -86 ja mies -83.

Elän kumminkin siinä ajatuksessa että sekin aika voi koittaa että kokeilee tupakkaa tai alkoholia mutta se on hyväksyttävä ja toivottava ettei jää kiinni niihin.


Itse en ryyppää, nautiskele alkoholilla enkä käy baareissa ja mieheni on samanlainen. Se ei silti tarkoita ettemmekö olisi sosiaalisia ym.
Joten oppi ei ainakaan tule meiltä. Meiltä on "onneksi" 6kilometriä kaupungille ja busseja ei kulje illalla enää joten aina joko minä tai mies vietäis ja haettais se kaupunkiin ja takas joten en usko että uskaltaa edes kokeilla?

 
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
:flower:
ensi kertaa luen asiasta, huhhuh. Hyvä että näinkin järjestyi, vaikka vähän rimpsuja asioiden hoitumisessa taitaa vielä olla siivottavina. Onko äitee kenties epävakaa persoonallisuus?

On, eikä niin vähää. Silloin kun kukaan ulkopuolinen ei ole kuulemassa niin huutaa naama punaisena ja syyllistää ja vittuilee kaikesta, mutta esim perusturvassa oli kuin eri ihminen. Haki sääliä ja hyväksyntää mitä erinäisin tavoin omille teoilleen, mutta yhden suuren virheen teki näytelmissään..
ei pystynyt myöntämään virheitään mitä tekee lapselleen ja että lapsi suurentelee asiaa, ongelmia kun ei ole.

Keskiviikkona kun haimme tytön tavarat, jotka äiti oli siis pakannut valmiiksi ja jättänyt osan pois,, huusi äiti tytölle että ootko onnellinen kun pääset paikkaan jossa ei harrasteta seksiä silloin kun halutaan ja missä halutaan...

Meidän äidille kun on ihan sama viimeiset 3kk ollut että missä lapsi on kun hän ottaa suihin tai on miehen päällä tai alla...

Äidin mielestä lapsesta tulee mieleltään sairas jos ei näe livenä seksin harrastamista koska näkeehän lapsi sitä telkassakin jopa vahingossa..


Tottakai meilläkin harrastetaan seksiä, mutta AINA ollut periaate että seksi on kahden aikuisen ihmisen välistä ja kuuluu vain heille.
Jos ei pysty pidättäytymään tai harrastamaan hiljaa, ilman huutamisia ja karjumisia lasten ja vieraiden aikana niin omasta mielestä saa se jäädä siihen asti kunnes on aikaa..


PAljon olis sanottavaa mutta sormet puutuu näpyttämisestä :)
 
Äidin oma äiti on jättänyt äidin ja hänen 4sisarusta keskenään suomeen kun "muutti" miesystävän luokse ruotsiin ja kirjoilla kumminkin suomessa.
äiti oli tuolloin 13v ja vanhin sisaruksista oli 19v. Hänen äiti kuoli kun äiti oli 25v ja hänen isä on kuollut äidin ollessa 15v. Vanhemmat oli siis eronnut ja isä ei kyennyt huolehtimaan lapsistaan. Koskaan ei sos,toimisto puuttunut heidän perheen asioihin. Koska vanhin lapsista oli täysikäinen ja kykeni huolehtimaan muista sisaruksista.

Muistan kun pikkuveljemme huostaanotettiin ja psykiatrian lääkäri yritti kymmenisen kertaa saada äitiä tulemaan sairaalalle perhetapaamisiin ja kahden keskisiin tapaamisiin jotta äiti voisi kertoa omasta lapsuudestaan enemmän ja omista ongelmistaan jotka siirtää omille lapsilleen.. Silloin vielä äidin ja pikkusiskon välit oli "hyvät" koska pikkusisko ei ymmärtänyt että äidiltä täytyisi saada rakkautta ja huolenpitoa..

 
On ystäviä ja jos oikeesti käy raskaaksi niin osaan ja pystyn hakemaan ammattiapua.
Luojan lykky että elämä on opettanut mua ja olen äitini vastakohta, ollut aina.

Nää tapaukset on yleesä vaiettuja ns. suljettujen seinien sisällä ja kirjoissa vaan.
Ikävä kyllä, kaikki mitä olen sanonut on totisinta totta.
 
tommoisia äitejä on olemassa. ei ehkä kaikki yhtä kauheita, osa ehkä kauheempia... mutta onneksti tässä tarinassa on ihana isosisko joka otti lapsen nille asumaan<3 helppoa se tuskin aina tulee olemaan.. mutta siskosi saa varmasti paljon siitä että sillä on edes sisko joka siitä välittää.. omasta kokemuksesta voin sanoa... tunneköyhä perhe = tunneköyhä lapsi.. olen itse tunneköyhä muita kohtaan. mutta onneksi oma lapsi on jotain mitä rakastan, joka opetti minut rakastamaan ihmistä.. jota ilman ei voisi elää.. jonka vuoksi tekisi kaikkensa.. mutta valitettavaa on että "pahat tavat" opitaan sieltä lapsuuden kotoa.. itse yritän opetella kaikessa ihan eritavalla.. vaikeeta joskus.. :) mutta paljon tsemppiä sinne.. oot oikeesti ihana ihminen..
 

Yhteistyössä