Käytiin siis pojan kanssa eilen 3-vuotisneuvolassa. Terkkari siinä katseli poikaa ja kysyi että mitenkähän poika syö. Mä sanoin että se syö kuin hevonen, ja mua alkoi hymyilyttämään (poika on siis hoikka, painaa silti hurjasti ikäisekseen). Terkkari katsoi mua vähän kysyvästi ja totesin että "Kyllä sä tajuat sitten kun otetaan pojan mitat, että miksi mua naurattaa".
Kun ne mitat sitten lopulta otettiin niin poitsu oli 105cm pitkä ja 19,2kg painava, "täti" (no olikohan "täti" mua itseäni paljonkaan vanhempi... apua, oonko mä TÄTI?!?!?) sitten hymähteli siinä koneen ääressä kun katseli käyriä ja totesi että "no joo, onpas harvinaiset käyrät kieltämättä".
Ja mä olin kovin tyytyväinen kun poika teki kaikkia tehtäviä, tosin yhdellä jalalla seisomisen kanssa oli vähän ongelmia.. Voi olla että ihan siksi ku ei tuon pojan tasapainokaan ole mikään paras laatuaan
Ja olipahan vielä oikein sydämellisen oloinen tuo meidän uusi terkkari, vaikka kertaalleen ollaankin hänen luonaan aiemmin käyty niin en edes muistanut miten mukava hän on
Eilen oli siis oikein kiva päivä.
Kun ne mitat sitten lopulta otettiin niin poitsu oli 105cm pitkä ja 19,2kg painava, "täti" (no olikohan "täti" mua itseäni paljonkaan vanhempi... apua, oonko mä TÄTI?!?!?) sitten hymähteli siinä koneen ääressä kun katseli käyriä ja totesi että "no joo, onpas harvinaiset käyrät kieltämättä".
Ja mä olin kovin tyytyväinen kun poika teki kaikkia tehtäviä, tosin yhdellä jalalla seisomisen kanssa oli vähän ongelmia.. Voi olla että ihan siksi ku ei tuon pojan tasapainokaan ole mikään paras laatuaan
Ja olipahan vielä oikein sydämellisen oloinen tuo meidän uusi terkkari, vaikka kertaalleen ollaankin hänen luonaan aiemmin käyty niin en edes muistanut miten mukava hän on