Eikö teitä yhtään pelota,sillä

minä haaveilin lapsesta yli neljäkymmentä vuotiaana,mutta oma lääkärini sanoi,minun olevan liian vanha ja riskit liian suuret
:'( .Minulla oli edellisestä raskaudesta paha raskausmyrkytys ja lapsi syntyi suunniteltuna sektiona.
tämä ei ole kritiikkiä ketään yli nelikymppistä kohtaan,mutta eikö aika iso riski ole saada kehitysvammainen lapsi ainakin yli neljäkymmentä vuotiaana ? vai onko tilanne muuttunut...?Ihana lukea täältä,että kaikilla on raskaus mennyt hyvin ja vauvat ovat syntyneet terveenä ja äidit jaksavat lapsosia hoitaa.. =)
 
kyllä
Kyllä kai vähän pelottaakin. Olen 43-vuotias. Yksi lääkäri sanoi minulle, kun olin vielä alle 40, että hänestä on parasta tehdä lapset alle nelikymppisenä. Hän oli keskusäitiysneuvolan lääkäri. Mitä mieltä gynekologit yleensä ovat? Mitä teille muille yli nelikymppisille on sanottu vauvahaaveestanne? Entä riskeistä. Itse en uskalla mennä mihinkään seulontoihin, kun monen keskenmenon jälkeen pelottaa se pieni riski keskenmenosta niissä lapsivesi- ja istukkanäytteessä. Otanko mielestänne riskin?
 
kun me tuota viimeistä yritettiin vähän vajaa 40 v ja olin sitten jo 40 v kun raskaustesti viimein näytti plussaa, niin en minä keneltäkään kysellyt vaan päätös oli meidän oma. Samoin oli oma päätös se etten mennyt minnekään lapsivesipunktioihin yms.
mutta jokainen ihminen on erilainen ja jokainen tilanne vielä merkitsee enemmän, kuten tuossa tämän päivän silminnäkijä-uusinnassa näki ja siellähän se äiti kenen lapsella ei olisi ollut elinmahdollisuuksia, näytti kyllä reippaasti alle 40 vuotiaalta.
ei yksin ikä...... Minä uskon luonnon lakeihin sen verran että nainen on luotu saamaan lapsia niin kauan kuin niitä ihan luomuna voi saada (ja luontoa voi auttaa keinohedelmöityksin tuohon teoreettiseen ikään asti).
Jos joku olisi tullut minulle negatiivisessa mielessä aukomaan päätään kun raskauteni alkoi näkyä, niin luultavasti olisin lausahtanut muutaman "valitun sanan". nämä on sen verran henkilökohtaisia asioita.
Eri juttu toki jos lahjasoluin vaihdevuosi-iässä aletaan lapsia hankkimaan, mutta nelikymppinen ei ole vielä vaihdevuosi-iässä kuin äärimmäisen harvoin!
 
moi
Kyllä riskejä elämässä on muitankin kun vammaisen lapsen saaminen. Kohonnut riski ei vielä merkkaa juuri mitään ja siihen on olemassa seulontoja jos sitä pelkää. Sitten kun on vielä seulontojen keskenmeno riskit ja jos sattuu odottamaan down vauvaa on muistaakseni 5 % keskenmeno riski loppuunsaakka. Eli jos riskeistä aletaan puhua niin niistähän voi puhua joka kantilta. Rohkeasti vaan niin kauan kun jaksaa ja haluaa vauvaa toivoa on toivoa! :)
Ja jos yksi lääkäri sanoo toista voi varata toiselle ajan ja kuulostella hänen mielipidettää, meistä kun on niin moneksi.

 
ei pelota
Mitä tässä elämässä voi yleensäkään tehdä, jos kaikkea alkaa pelätä. Ei varmaan nimittäin kannata tehdä sitä lastakaan, sillä jos se raukka syntymästä selviää niin sehän voi jäädä auton alle tai tukehtua karkkiin..ja itteleen voi pudota kivi päähän tms... älytöntä spekulointia !

Aivan älytöntä !

Mutta ei kai kovin moni lasta oikeasti tahtova pari tollasia pelkoja ajattele, sillä syntyyhän nuorillekkin naisille vammaisia lapsia.. Jos niin käy, ja raskaus menee loppuun asti, niin kai se sit on niin tarkoitettu.

Onnea yritykseen ihan jokaikäiselle !!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.10.2006 klo 23:34 Mymmeli kirjoitti:
minä haaveilin lapsesta yli neljäkymmentä vuotiaana,mutta oma lääkärini sanoi,minun olevan liian vanha ja riskit liian suuret
:'( .Minulla oli edellisestä raskaudesta paha raskausmyrkytys ja lapsi syntyi suunniteltuna sektiona.
tämä ei ole kritiikkiä ketään yli nelikymppistä kohtaan,mutta eikö aika iso riski ole saada kehitysvammainen lapsi ainakin yli neljäkymmentä vuotiaana ? vai onko tilanne muuttunut...?Ihana lukea täältä,että kaikilla on raskaus mennyt hyvin ja vauvat ovat syntyneet terveenä ja äidit jaksavat lapsosia hoitaa.. =)
No kaikilla ei raskaus mennyt niin kovin hyvin ja kaikkien lapset eivät syntyneet normaalisti ja terveenä...
mutta elämä lapsen kanssa voi silti olla ihanaa ...
 

Yhteistyössä