Ehkä on hiukan surkeeta jos ne korvaa tosielämän. Mutta sinänsä eläytyminen kuviteltuun maailmaan ei ole sairasta, päinvastoin. Törmäsin 13-vuotiaana mieheen jonka vasta hiukan myöhemmin ymmärsin pedofiiliksi, oli harvinaisen mukavan oloinen aikuiseksi, koska jutteli meille muksuille jotenkin kuin ihmisille. Katottiin jotain töllöstä ja kai vähän liikututtiin, ja tämä sitten selitti hienona vinkkinä, että jos rupeaa itkettämään niin täytyy vaan muistaa että no siinähän on kamerat ympärillä ja kuvaus meneillään.
Ihmettelin hiukan asiaa jo silloin, että on siinä kanssa aikuinen ettei ymmärrä, että siitähän ne kaikki ihmiset palkkansa saavat että minä ja kumppanit saadaan itkeä liikutuksesta. Kesti muutaman vuoden ennenkuin rupesin yhdistämään äijän harrastuksia tähän lausuntoon...