Eikö täällä kukaan tappele miehensä kanssa huutaen/haukkuen...

Palstaa lukiessa olen vakuuttunut siitä, että me olemme ainoa ei-eron-partaalla oleva pariskunta joka tappelee huutaen. Meillä siis riidan yhteydessä on ihan normaalia korottaa ääntään, sanoa kusipääksi, painu *****, idiootiksi, ääliöksi, pelleksi, luuseriksi, ämmäksi, nalkuttajaksi... Ja tämä ei ole mikään "big deal" vaan riita unohtuu aika nopeastikin. Mitään lehmää, huoraa tai tuollaista ei käytetä, ja ei tapella koskaan fyysisesti. Ikinä ei olla lyöty/tönitty tms.

Ollaan oltu vajaa vuoden naimisissa, yhdessä kuitenkin jo monta vuotta. Alusta asti ollut tällaista, kun riitaa tulee jostain niin vedetään nollasta sataan tosi helposti ja huudetaan/nimitellään. Riitoja ei välttämättä edes sovita, annetaan vaan tilanteen "jäähtyä" ja that's it. Muuten meillä on tosi harmonista ja leperrellään toisillemme jatkuvasti. Parisuhteessa menee hyvin.

Itse koen tämän ihan hyvänä tapana tapella, joskaan en tätä kovin rakentavaksi voi sanoa. Tulee puhdistettua ilmaa ja purettua ärsytystä toisesta. Ei kuitenkaan tapella usein, nahistellaan kyllä helposti mutta oikeita riitoja tulee erittäin harvoin. Olemme korkeakoulutettuja, ihan ns. normaaleja ihmisiä. Itse olen temperamenttisempi osapuoli, mutta mieskin siis suuttuessaan sanoo helpostikin rumasti.

Kuitenkin palstalla tuntuu, että kukaan ei koskaan nimittele puolisoaan riitojen yhteydessä ja se on poikkeuksetta tosi tuomittavaa. Mitä te olette mieltä? Tappeleeko täällä kukaan muu huutaen?

Huom. Meillä ei ole lapsia ja jos olisi, niin ei lasten edessä tulisi vastaavaa harrastettua.

 

Niin no, jos lapsi nimittää toista lasta kusipääksi, niin kiellän kyllä ankarasti. Joten miksi se olisi yhtään sen sallittavampaa itselleni. Tuollainen tyhjänpäiväinen toisen nimittely on ehkä ihan ok teiniparilla, mutta aikuiselta ihmiseltä voi odottaa fiksumpaa tapaa käsitellä asioita.
Mutta jos tuo teille sopii, niin eipä sen pitäisi ketään haitata.

 

Täällä! Ja rakastamme toisiamme, eroa ei ole koskaan mietitty ja meillä on kaksi lasta. Minä oon ihan hullu kun hermostun, tulee sanottua lähes mitä tahansa, idiootista kusipäähän. Ulkonäköön tosin ei koskaan puututa edes riitojen yhteydessä, siitä vois tulla pahaa jälkeä... Todella epäkypsää ja todella typerää, myönnetään, mutta minkäs teet. Onneksi olemme samanlaisia, pitää vain yrittää piilottaa lapsilta tää meidän pimeä puoli ettei he opi ei-rakentavia tapoja riidellä..

 

Täällä yksi pari. o/
Riidellään sanallisesti tosi asiattomaan sävyyn ja huudetaan toisillemme kovaa. Lasten paikalla ollessa toki hillitään itseämme mutta kyllä sitä saattaa silti joku haista vittu tai kusipää lipsahtaa. *nolo*
Riidellään nopeasti ja tulisesti, sovitaan yleensä yhtä nopeasti. Typeräähän tuo on mutta sitä se on meillä ollut aina. Eikä olla eroamassa, meillä menee hyvin ja rakkautta riittää.

 

Meillä siis riidan yhteydessä on ihan normaalia korottaa ääntään, sanoa kusipääksi, painu *****, idiootiksi, ääliöksi, pelleksi, luuseriksi, ämmäksi, nalkuttajaksi... Ja tämä ei ole mikään "big deal" vaan riita unohtuu aika nopeastikin. Mitään lehmää, huoraa tai tuollaista ei käytetä, ja ei tapella koskaan fyysisesti.

En nyt tiedä millä tavalla lehmä tai huora olisi sen pahempi kuin kusipää tai luuseri.

Mut meillä kyllä huudetaankin riitojen aikana, itse en kovin herkästi hauku toista mut mies on pahempi suustaan. Mulle se ei ole ok, monesti hänen sanansa loukkaavat ja itkettävät ja muistuvat mieleen pitkänkin ajan päästä. Mut jos teillä molemmat on sinut asian kanssa, niin ei kai siinä mitään. Kunhan ei sitten tosiaan lasten aikana.

 

Käytöstavat tainneet aikanaan jäädä opettamatta. Ei kuulu aikuisten suhteeseen tuollainen huutaminen.

 

[QUOTE="jaa-a";29179323]Käytöstavat tainneet aikanaan jäädä opettamatta. Ei kuulu aikuisten suhteeseen tuollainen huutaminen.[/QUOTE]

Ei me muille huudeta tai puhuta niin kuin toisillemme.

 

[QUOTE="jaa-a";29179323]Käytöstavat tainneet aikanaan jäädä opettamatta. Ei kuulu aikuisten suhteeseen tuollainen huutaminen.[/QUOTE]

Niin itsekin olen aina ajatellut, mutta niin vaan on käynyt että meidän suhteeseen kuuluu. Tosin muutenkin käytän aika räikeää kieltä, ettei paljoa poikkea mun normaalista puheesta riitelyt, toki haukkumasanoja en arkikielessä käytä eli kutsu miestäni kusipääksi. Kiroilen kuitenkin, ehkä siitä on sitten helppo riitojen yhteydessä lisäillä typeriä sanoja.

 

exän kanssa riideltiin just tollee, ero siinä lopulta tuli ja nykyisen mieheni kanssa en voi edes kuvitella että hänelle sanoisin jotain tollasta tai et hän sanois mulle. meillä toimii kunnioitus puolin ja toisin eikä toista haluta ehdointahdoin satuttaa ja kyllä olen tässä suhteessa viihtynyt paljon paremmin kuin siinä jossa törkeyksiä lenteli jatkuvasti

 

Ei todellakaan haukuta. Jos minua ämmäksi tai luuseriksi sanottaisiin puolison taholta niin se olisi hyvästit sen jälkeen.

 

Vieras 9:n kanssa samoilla linjoilla.
Ikinä en oo nykyisen miehen kanssa tapellu huutaen. Entisen kans tuli huudettua ja haukuttua, nyt on paljon parempi olla, eikä riitojakaan oo kolmeen vuoteen ollu ku muutama.

 

Mä syyllistyn tuohon välillä. En harrasta mitään raivoisaa huutamista, enkä oo tainnut nimitelläkään (ainakaan monta kertaa ), mutta olen puhun kyllä joskus tosi tylyyn ja loukkaavaan sävyyn. Ei erimielisyyksiä noin pitäisi hoitaa, mutta yleensä kun koittaa normaalilla puheella ja keskustelulla selvittää jotain asiaa, miehestä ei saa mitään irti, se ei vastaa sanallakaan, murahtaa vaan ja kääntää selkänsä, menee tekemään jotain muuta :/ Lopulta kyllästyn siihen, ettei toinen halua ollenkaan selvittää erimielisyyksiä, ja kun oma paha olo on päässyt riittävän isoksi, tulee lauttoa suusta ihan mitä sattuu Mieskin on kysynyt joskus, että miksi mä olen niin ilkeä, mutta mun mielestä on ihan yhtä loukkaavaa käyttäytyä niin kuin toista ei olisikaan, kun haluaisi kesksutella jostain asiasta asiallisesti, et voitaisiin tehdä joku kompromissi.

 

Huudetaan muttei haukuta.

 

Ei onneksi. Tuntisin oloni hyvin pelokkaaksi ja epävarmaksi, jos olisi jotain "nollasta sataan" -riitoja. Useimmiten ihan vaan keskustellaan väärinkäsitykset tai harmistumiset läpi. Miehen oon nähnyt hermostuvan minuun kahdesti, mutta ei hän alkanut nimittelemään tai huutamaan. Tilanne laukesi niin, että pyysin anteeksi sitä, että menin liian pitkälle jankatessani asiassa, josta hän tehnyt päätöksen, josta en ollut ihan samaa mieltä.

Omat mielipahani vaan tuon ilmi miehen kainalossa ja niihin etsitään yhdessä ratkaisu tai jos minun täytyy vaan käsitellä joku asia, mies kuuntelee ja se oli siinä. Meidän arki on niin vaisua, ettei siihen suurempia ristiriitoja mahdu. Nuo kaksi ns.riitaakin olivat asioista kuinka suuret eväät lapsille junaan ja yövytäänkö anoppilassa vai hotellissa, eli ei mitään maata kaatavaa. Miehen perustelut voittivat joka kerta.

Intohimoa ja syviä tunteita näytetään sitten toisella tapaa; suudelmilla, viesteillä, pienillä hemmotteluilla jne. En koe, että ilmaa tarttis puhdistaa väliltämme, itselläni ei ainakaan ole mitään kertynyt hampaanväliin.

 

Exän kanssa tuli huudettua ja nimiteltyä riidan tuoksinassa. Itselleni on jopa jokseenkin luontaista tollainen tapa riidellä. En pidä sitä kyllä yhtään rakentavana ja omasta kokemuksesta olen huomannut et se syö kunnioitusta valtavasti. Ja kun kunnioitusta ei ole, ei ole enää oikein mitään. Nykyinen mies ei huuda tai nimittele, enkä itsekään halua sellaiseen käytökseen sortua. Aiemmin kuvittelin, että huutamalla tappelu kuuluu intohimoiseen suhteeseen, mutta olin siinä täysin väärässä.

 

[QUOTE="jaa-a";29179323]Käytöstavat tainneet aikanaan jäädä opettamatta. Ei kuulu aikuisten suhteeseen tuollainen huutaminen.[/QUOTE]

No ei huutamisessa kyllä ole mitään pahaa, ihan tervettä näyttää aidosti miltä tuntuu / kuinka paljon suututtaa. Nimittelyä EN ymmärrä.

Me riidellään huutaen(kin). Sen oppimiseen meni aikaa ja se on mielestäni paljon parempi tapa, kuin se, miten riideltiin ennen. Oltiin niin tarkkoja, ettei ääni värähdäkään ja kaikki puhutaan kylmän asiallisesti. Lopputulos oli jäykkä, tunteeton ja paljon satuttavampi, kuin mikään huutaminen. Rumasti ei kuitenkaan sanota, sellaiset jää kaivelemaan.

 

Joo meillä! Yhdessä ollaan oltu nyt 10 vuotta eikä olla eroamassa. Kummallakin suu papattaa paskaa riidoissa eikä kumpakaan oikeasti tarkoita niitä juttuja. Joskus on jäänyt joku lause kaivelee ja siitä sitten ollaan myöhemmin puhuttu. En väitä, että mitenkään mukavaa, mutta minkäs tälle voi. Ja meidän riidat ovat vielä vuosien aikana siisteytyneet kovasti.

Ja astrolabe: ei tämä ole mikään keino näyttää intohimoa ja syviä tunteita, vaan riitelyä.

 

Naimisissa 12 vuotta, yhdessä muutama vuosi pidempää. Kyllä me välillä huutetaan, tosin sitäkin aika harvoin. Mutta nimitellä ei ole ikinä tarvinnut, vaikka kuinka olisi suututtanut. Mielestäni riitelynkään varjolla ei voi ruveta laukoamaan ihan mitä sattuu....

Mulle sanoi joskus yksi 80-v mummeli, että hän ei ikinä nimitellyt puolisoa, yhdessä olivat olleet joku 50-60vuotta. Hän totesi, että jos sen ensimmäisen kerran jättää sanomatta, niin ei tule sanottua toistekaan. Mielestäni kultaisia sanoja.

 

En todellakaan pidä normaalina tai hyvänä, mutta toki joillekin voi sopia. On se oma mies joskus huoraksi ja lehmäksi haukkunut, mutta oppipnut ne omasta lapsuudenkodistaan, joten en kyllä pidä hyvänä, jos kotona haukutaan millään tavalla. Jatkuu sitten sukupolvelta toiselle. Olen minä miestä kusipääksi haukkunut joskus, mitään muuta en kai ole. Ääntä on korotettu, mutta itse en pidä siitä yhtään. Mies ei taas koe edes huutavansa, vaikka mielestäni hän "huutaa".

Yleensä aika harmonisesti eletään, mutta jos aletaan riitelemään, niin miehet puolelta tulee niin paljon, että kyllä sitä eroakin siinä vaiheessa miettii. Että en tosiaan pidä hyvänä asiana.

 

Kyllä meillä huudetaan välillä, mutta ei haukuta noin rumasti ku ap ehdottaa, nimittäin ne haukkumasanat jää kyllä mieleen.

Meillä on vähän semmonen räiskyvä suhde mut ollaan silti parhaita kavereita miehen kanssa. Ja meillä on riitelyn vastapainoksi paljon hellyyttä ja hyviä sanoja ja tekoja. Eikä tapella enää edes kovin usein.

 

Me ei huudettu ja jaukuttu exän kanssa, kun oltiin yhdessä. Mutta aina erossa ollessa sitäkin useammin ja kuuluvammin. Nytkin se on ihan persläpi.

 

Me huudetaan kyllä, mutta ei haukuta ja nimitellä toista asiattomasti. Ei siis mennä henkilökohtaisuuksiin, vaikka muuten asioista huutaen riidelläänkin.

 

Palsta täynnä kakaroita?

 

Suuttua saa ja voi olla vihainen, mutta ikinä en vois kuvitella haukkuvani tai nimitteleväni ketään. Olisin tosi loukkaantunut ja varmasti peloissani, jos mieheni joskus edes huutaisi riidellessämme. Kyllä meilläkin riidellään ja ollaan asioista eri mieltä, mutta ne voidaan onneksi hoitaa puhumalla.

Lapsille on opetettu sama tapa, koska aika harvoin riitelytavat muuttuvat sijainnin mukaan. Olisin tosi järkyttynyt, jos lapseni riidellessään huutaisi tai nimittelisi toisia.

 

Ei huudeta eikä haukuta, olisin syvästi järkyttynyt, jos noin kävis. Huutaminen ehkä vielä menis, mutta en siitäkään käsitä, että MIKSI. Haukkuminen taas on ihan älytöntä. Jos on niin tunteissaan, että tekisi mieli haukkua kaikkein läheisintä ihmistä, niin ehkä olis ihan hyvä vaikka vetästä henkeä ja mennä ulos huutamaan yksikseen tai mitä vaan. Miksi haukkua sitä toista?