Eikö serkukset ole mielestänne läheistä sukua keskenään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Kyllä ne sukua ovat, juu.

Niin, mutta kyse oli siitä, ovatko läheistä sukua?

aika läheistä.

Aika läheistä?! Ja silti sinusta tuntuu hyvältä ja luonnolliselta ajatus serkuista avioliitossa keskenään? :o


Kyllä sää jaksat sitte jauhaa. Minusta ei tuntuisi ajatus serkkuni kanssa avioliitosta inhottavalta, mutta en havaitse serkuissani sitä jotakin. Jos havaitsisin niin ehkä yrittäsin sitten, tiedä tosta. Ylipäätään jos rakastuisin, niin sit rakastuisin. Aika epätodennäköistä rakastua kaikista tuntemistaan ihmisistä juuri omaan serkkuunsa.

Se on laillista, joten en näe syytä, miksi sitä pitäisi paheksua. Heti jos se laittomaksi tulee, niin silloin minunkaan mielestä sitä ei pidä tehdä. Se nyt kuitenkaan ei muita vahingoita, jos joku serkkunsa kanssa löytää onnen.

Kyllä se vahingoittaa, esim. serkusten lapset voivat saada kaikenlaisia perinnöllisiä sairauksia yms. Ja luuletko, ettei se loukkaisi niiden serkusten sukulaisia, esim. vanhempia ym. Hyväksyisitkö enon/tädin/sedänkin kanssa seurustelun, jos se olisi laillista? Tai veli/sisarpuolen?

Kyllä varmaan hyväksyisin, katso ihminen hyväksyy kaikenlaista omassa kulttuuriympäristössään, missä on kasvanut.

Voithan sä käydä taisteluun perinnöllisiä sairauksia vastaan, jos haluat. Paras keino siihen taitaa olla se, että pysyy lapsettomana, tai hankkii miehen, jolla on musta iho.

Siis mitä?! Hyväksytkö oikeasti jopa sisarusten välisen seurustelun? :o Antaisitko lastesi seurustella keskenään?? Sisaruspuoli on nimittäin oikeastaan melkein sama kuin täyssisarus, hyvin läheistä sukua ne "puolikkaatkin".

Mites sä mun vastauksen nyt sitten luit ja tulkitsit? sanoin, että omassa kulttuuriympäristössään ihminen tietysti hyväksyy asioita, jotka hänelle on opetettu oikeiksi ja hyväksyttäviksi.

Eli jos sisarusten välinen seurustelu julistettaisiin lailla sallituksi, niin tietenkään en hyväksyisi. Mutta jos olisin kasvanut maailmassa, jossa se olisi aina ollut sallittua, niin mistä sen tietäisin vääräksi.
 
Eikös tuolla vähän pohjoisempana ole sellainen sanontakin kuin "sen herkumpi, mitä serkumpi".

Tosin en kyllä pitkällä tikullakaan koskisi sukulaisiini! Ja serkut OVAT sukulaisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eikös tuolla vähän pohjoisempana ole sellainen sanontakin kuin "sen herkumpi, mitä serkumpi".

Tosin en kyllä pitkällä tikullakaan koskisi sukulaisiini! Ja serkut OVAT sukulaisia.

Siis joo on tollanen sanonta vaan enpä tunne ketään joka näin ois tehny :whistle: Ihanku sekin sanonta että "Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä.." ;)

En minäkään serkkuihini koskis vaikka komeita miehiä ovatkin, sentään joku tolkku on oltava. Aatelkaa nyt että sama mummo ja pappa olis! Eiii kiitoos!
 
Mun lasten serkut on lapsilleni käytännössä ventovieraita. Kyllä ne toistensa nimet tietää, mutta tyttö on tavannut serkkujaan kerran eli alkuvuodesta 2005, poika ei koskaan.

Eli henkisesti serkut on kaukaisia sukulaisia meidän lapsille, jos sukulaisia ollenkaan. Siinä mielessä ajatus siitä, että lapset menisivät serkkujensa kanssa naimisiin, ei tunnu iljettävältä.

Geneettinen lähisukulaisuus sen sijaan olisi ehkä mun sietokyvylle liikaa. Tosin miehen velipuolten lasten kanssa ei sitäkään ongelmaa olisi, koska heillä on vain yhteinen isoisä, eri isoäidit.

Mutta jos valita saa, niin mielummin joku muu puoliso kuin serkku, kiitos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eikös tuolla vähän pohjoisempana ole sellainen sanontakin kuin "sen herkumpi, mitä serkumpi".

On joo, mutta en kyllä ole kuullut sitä käytettävän muuta kuin **ttuilumielessä. Eipä tulis mieleen katsoa pikkuserkkujakaan sillä tavalla.

 
Joskus pienellä paikkakunnalla käydessä on pistänyt silmään, kun suurin osa vastaantulijoista on ollut ihan 'samannäköisiä' keskenään, ikäänkuin tunnistanut sen kunnan asukkaiksi. Silloin on kyllä mielessä käynyt, että jos olisin paikallinen, niin vähintään naapurikunnasta siippani ottaisin, jos voisin valinnan ihan kylmällä järjellä tehdä. (Tosin, kylmä järki ei taida olla ensisijaisia parinvalintaperusteita yleisesti ottaen...)

Jos lapseni yrittäisi pariutua serkkunsa kanssa, niin yrittäisin kyllä pitkään ja huolellisesti puhua järkeä päähän. Viime kädessä en tietenkään voisi estää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gwen:
Joskus pienellä paikkakunnalla käydessä on pistänyt silmään, kun suurin osa vastaantulijoista on ollut ihan 'samannäköisiä' keskenään, ikäänkuin tunnistanut sen kunnan asukkaiksi. Silloin on kyllä mielessä käynyt, että jos olisin paikallinen, niin vähintään naapurikunnasta siippani ottaisin, jos voisin valinnan ihan kylmällä järjellä tehdä. (Tosin, kylmä järki ei taida olla ensisijaisia parinvalintaperusteita yleisesti ottaen...)

Jos lapseni yrittäisi pariutua serkkunsa kanssa, niin yrittäisin kyllä pitkään ja huolellisesti puhua järkeä päähän. Viime kädessä en tietenkään voisi estää.

Niinpä se vaan on, kun on aidot tunteet ja järki vastakkain niin tuskimpa on epäselvää kumpi jää kakkoseksi.Minä tiedän.

 
Nykyään kun ei tarvitse "naida samasta säädystä" tms järkiavioliittoja, en ymmärrä miksei vois kattella vähän kauempaa. Serkkujen kanssahan on siis yhteiset isovanhemmat... Mä en voi kuvitella mummun ilmettä, jos oisin menny serkkuni käsipuolessa esittelee että terve, me mennään naimisiin. Vaikken edes tunne serkkujani, serkku on vähän... No siis sehän on sama kuin mun poika menisi isona siskontytön kanssa naimisiin. Merkillistähän tuo olisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Nykyään kun ei tarvitse "naida samasta säädystä" tms järkiavioliittoja, en ymmärrä miksei vois kattella vähän kauempaa. Serkkujen kanssahan on siis yhteiset isovanhemmat... Mä en voi kuvitella mummun ilmettä, jos oisin menny serkkuni käsipuolessa esittelee että terve, me mennään naimisiin. Vaikken edes tunne serkkujani, serkku on vähän... No siis sehän on sama kuin mun poika menisi isona siskontytön kanssa naimisiin. Merkillistähän tuo olisi.

Ei varmaan kukaan nykyään perustele serkun kanssa oloa millään "järkisyillä", ainakaan suomalaisessa kulttuurissa. Sydän se on mikä kertoo, mitä on tehtävä.. Entäs sitten jos poikasi tulisi ja noin ilmoittaisi, kieltäisitkö häneltä onnen?

 
Minulla ja sisarellani on samata vanhemmat, mutta ei samat geenit. Sisareni lapsella/lapsilla on vielä erilaisemmat geenit verrattuna omiini, puolet geeneistä toiselta vanhemmalta. Jolloin suoraviivaisen ajattelun tuloksena serkuksillä on vähemmän, kuin 50%:n sama perimä...

*no ei se ihan näin mene, mutta...*

Jolloin geneettisesti he eivät ole liian samankaltaisia luonnon silmissä. Ja sattuupa joskus serkuksissa olla myös "ulkomaantuonti-dna:ta"

 

Yhteistyössä