Meillä esikoisen kiinnostuksen ja innostuksen kieleen huomasi jo ihan pienenä, kun hän sanoi ensimmäiset sanansa 8kk ikäisen ja alle 1½-vuotiaana puhui lausein. Hän rakasti sitä, että hänelle luettiin ääneen ja esikoinen kun oli, hänelle ehdittiin lukea tosi paljon. Iltaisin hän meni vuorotellen äidin ja isän väliä kirjan kanssa pyytäen, että lue. Hän oppikin lukemaan 4-vuotiaana ja kouluun mennessä luki esim. Veljeni Leijonamielen. Kakkosen juttu on ollut mielikuvitus ja leikki. Hän on leikkinyt aina pidempään ja keskittyneemmin kuin isosiskonsa, vaikka on pari vuotta nuorempi. Hänen puheenkehityksensä oli viiveistä (alkoi puhumaan vasta 2v9kk ikäisenä) eikä hän oikein ollut kiinnostunut lukemisesta. Eskarissa hän osasi lukea pieniä sanoja, jos niin halusi, mutta usein sanoi, ettei halua lukea. Nyt ekaluokkalaisena lukeminen sujuu jo kohtuullisesti. Kolmonen on vasta 3v, tykkää paljon lukemisesta, mutta haluaa paljon myös leikkiä. Hänen puheenkehityksensä ei ollut mitenkään aikaista, mutta ei myöhäistäkään. Saa nähdä, missä kohtaa häntä alkaa kiinnostaa lukeminen.
Luulen, että lapset ovat kaikki persoonia ja lukemisen opettelemisen "herkkyyskausi" tulee jokaisella omana aikanaan. Vuorovaikutus on varmasti tärkeää ja positiivinen kannustus, mutta pitää muistaa, että vuorovaikutusta he saavat myös sisaruksiltaan, isovanhemmiltaan jne. muilta ihmisiltä, jotka heidän elämäänsä kuuluu.
