Eikö kukaan koskaan mieti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei lasta enään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei lasta enään

Vieras
Eikö kukaan koskaan mieti että olisipa jättänyt lapset tekemättä?ennen mulla ja miehelläni oli hyvä parisuhde nyt on kun on vauva jatkuvasti riitaa ja kaikki asiat umpisolmussa.
 
Kannattaa varmaan alkaa availemaan miehen kanssa niitä umpisolmuja ennemmin kuin haikailla sitä aikaa kun lasta ei ollut.Ei se hyvä parisuhde varmaankaan loppunut ole,täytyy vaan oppia luovimaan lapsen myötä erilailla :)
 
Kaikki tasaantuu ajan myötä. Ihanaa tosiaankin on tässä vaiheessa, kun lapset ovat isoja. Ei enää edes muista niitä kärhämiä, mitä oli väsyneenä sairaiden lasten hoidosta ym. Aika kultaa muistot..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulle kyllä tulee parisuhde ennen miestä koska olis kiva olla saman miehen kans naimisissa kun lapsi lähtee isona pois kotoa.

Tarkoitit varmaan ennen lasta....?
No sitä suuremmalla syyllä sitä parisuhdetta täytyy hoitaa,jos on hyvä parisuhde ollut niin tuskin sitä lapsi rikkoo,täytyy oppia elämään sitä parisuhdetta lapsen kanssa ja joskus otta yhteistä aikaa että saa olla kaksinkin.
 
minä oon kyllä sitä mieltä, että lapsi ei hyvää parisuhdetta "pilaa", vaan aikuiset tekevät sen ihan itse. joko uuteen tilanteeseen sopeutuu (esim. rakkaudesta ja hyvästä tahdosta) tai sitten ei. sitä yhteistä aikaa voi ottaa muutenkin kuin viemällä lapsen hoitoon, vaikkapa iltaisin kun lapsi nukkuu. parisuhdetta voi myös hoitaa ihan arjessa, huomioimalla sen kumppaninsa, vaikka lapsi paikalla olisikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No ehkä me emme sitten sopeudu.

jos asenne on tuo, niin ette sitten varmaan. jos parisuhde kuitenkin on sinulle niin tärkeä kuin tuolla sanot, niin kannattaisi varmaan yrittää tehdä asialle jotain? ei ne asiat itsestään muutu mihinkään suuntaan.

 
Mä oon joskus miettiny , nimittäin että miehen EX-vaimo olis voinu jättää .On tää sellasta taistelua, onhan noi nyt aika isoja mutta isälleen tietty omia lapsia, rehellisesti kun sanon välillä tekis mieli heittää hanskat tiskiin.
 
Onko mies mustasukkainen lapselle? Valittaa, kun ei saa huomiota tarpeeksi? Seksiä riittävän usein? En voi ymmärtää, miten se on niin vaikea ymmärtää, että se lapsen/lasten tulo kuvioon muuttaa parisuhdetta?! Miksi alun perin halusitte lapsen? Koska se "kuuluu" tehdä? Vai oliko se vaan hetken mielijohde? Siinä oot ap oikeassa, että vanhempien hyvä parisuhde on tärkeää lapsenkin hyvinvoinnille, mutta anteeksi vaan, kovin pinnalliselta tuntuu kommenttisi "Mulle kyllä tulee parisuhde ennen miestä koska olis kiva olla saman miehen kans naimisissa kun lapsi lähtee isona pois kotoa."
Vähän niin ku se parisuhdekin olis vaan julkisivun takia, enemmän kun lapsen. *huokaus*
 
meillä on sellainen tilanne, että mies myöntäny että lasten myötä mun kroppa menny pilalle ja hän ei enää tahdo minua seksuaalisesti. kuulema silti rakastaa. en tiedä mitä uskoa. en haluaisi rikkoa lapsilta kotia. minulle mies kelpaa sellaisena kuin hän on, mutta minä en siis kelpaa. jos lähden muuttamaan itseäni hänen ihannekuvansa suuntaan, niin onko se oikeaa rakkautta? ei minusta. aika rikki tässä ollaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
meillä on sellainen tilanne, että mies myöntäny että lasten myötä mun kroppa menny pilalle ja hän ei enää tahdo minua seksuaalisesti. kuulema silti rakastaa. en tiedä mitä uskoa. en haluaisi rikkoa lapsilta kotia. minulle mies kelpaa sellaisena kuin hän on, mutta minä en siis kelpaa. jos lähden muuttamaan itseäni hänen ihannekuvansa suuntaan, niin onko se oikeaa rakkautta? ei minusta. aika rikki tässä ollaan.

:headwall: Heitä mäjelle tommonen ukko!

:hug:

 
no johan nyt :-O ongelma on kyllä miehen päässä, ei sun kropassa eikä lapsissa. miksi ihmeessä tahtoisit olla tuollaiset miehen kanssa vielä yhdessä sen jälkeen kun lapset on lähteneet? sittenhän sulla voi olla vaikka suonikohjuja tai ryppyjä, joiden takia sua voi "rakastaa" mutta ei "haluta".
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kannattaa varmaan alkaa availemaan miehen kanssa niitä umpisolmuja ennemmin kuin haikailla sitä aikaa kun lasta ei ollut.Ei se hyvä parisuhde varmaankaan loppunut ole,täytyy vaan oppia luovimaan lapsen myötä erilailla :)

Näinpä mäkin ajattelen.

Ja kyllä, eräänkin kerran on käynyt mielessä, että jos olisi ollut viisas, niin olisi jättänyt lapset tekemättä, mutta aika tyhjää ja vailla sisältöä munkin elämä lopulta olisi ilman noita muksuja. Työtä ja työtä.
 
Meitä on lapset vaan yhdistänyt. Enemmän on kai ikäkriisit koetelleet parisuhdetta kuin lapset. Ja lapset on niitä asioita joita en koskaan kadu sillä he on tuoneet mulle elämään sen onnen jota aina kaipasin.
Kovin on pinnallinen mies jos halu on ulkonäöstä kiinni. Mulle on vuosien mittaan kertynyt kiloja, rinnat roikkuu imetyksen jäljiltä ja lähes kaikessa ulkonäöllisessä seikassa olis jotain parannettavaa mutta jopa heikoimpina hetkinä on oma mies mua halunnut, joten ei voi olla ulkonäöstä kiinni. Ja jos mies joskus erehtyisi ulkonäköäni kritisoimaan niin olisin kyllä niin loukkaantunut ettei suhde vois koskaan enää olla ennallaan. Mulle rakkaus on sitä että hyväksyy toisen vikoineen päivineen ja kaikissahan meissä on omat vikamme.
 

Yhteistyössä