Eikö 40-vuotiaat muka voi enää istua iltaa ja ottaa hieman alkoholia?

[tylsä elämä]

Tällaisen käsityksen sain, kun kaverin kanssa juteltiin, mun ja meidän toisen kaverin 40-synttäreistä. Kaverilla oli synttärit ensin ja oli kutsunut meidät kaverit sinne ja minä olinkin varautunut olemaan ja juomaan jonkun siiderin/lonkeron. Koska kaveri asuu kaukana, niin menin sitten toisen kaverin kyydillä, kun hänen miehensä lähti myös ja oli sitten kuskina. No lopputulos oli se, että oltiin siellä 3-4 tuntia ja sitten pitikin lähteä kotiin, kun kaverin lapset oli keskenään ja muutenkin kun matka oli pitkä niin ei siellä voi myöhään olla. Ehdin siinä muutaman siiderin juoda.

Seuraavaksi oli mun synttärit ja etukäteen oli mainostanut, että sitten juhlitaan ja kunnolla. Ajattelin että lähimmät ystävät jäävät sitten iltaa istumaan ja lopputulos oli se, että vain 7 ihmistä taisi jäädä istumaan pitemmäksi aikaa ja muut lähti suurinpiirtein kahvin juomisen jälkeen kotiin. Hieman olin pettynyt muutamiin ystäviin, mutta tänään selvisi ainakin yhden kaverin mielipide, kun hänen synttärinsä on seuraavaksi ja aikoo kuulemma pitää vain kahvituksen joskus arki-iltana. Ei kuulemma nykyään tässä elämänvaiheessa enää istuta iltaa ja ehkä oteta muutama alkoholijuomakin. Mitään perseet-olalle juomista ei olla harrastettu vuosiin ja harvoin silloin muinoinkaan.

Pakko todeta, että katselen välillä tuttujen face-päivityksiä kateellisena, kun käyvät siellä ja täällä kavereiden kanssa, mutta ei mulla sellaisia kavereita ole, jotka lähtisivät nykyään minnekään.

 

[44v nainen]

Minulla on tapana istua siiderinhöysteistä iltaa ystävieni kanssa pari kertaa vuodessa. Ei juhlita mitään erikseen, vaan tavataan ihan näkemisen ilosta toisiamme.

 

[huuhuuh]

Mä istun iltaa kavereiden kanssa tai käyn baarissa. Joitakin ei kiinnosta kun ikää tulee. Olen 45v.

 

[TiiBii]

Tietysti voidaan. Mutta osataanhan me viettää kivaa aikaa niinkin, että lapset ovat paikalla, ilman alkoholia.

Mutta tärkein mun mielestä on se, että nelikymppisenä (viimeistään) pitäisi osata lähteä jatkoille ihan yksinäänkin jos haluaa eikä urputtaa siitä kun kukaan muu ei halua.

 

[vierailijax]

Tietysti voidaan. Mutta osataanhan me viettää kivaa aikaa niinkin, että lapset ovat paikalla, ilman alkoholia.

Mutta tärkein mun mielestä on se, että nelikymppisenä (viimeistään) pitäisi osata lähteä jatkoille ihan yksinäänkin jos haluaa eikä urputtaa siitä kun kukaan muu ei halua.

Yksinään jatkoille? Miten se on nelikymppisenä mukavampaa kuin aikaisemmin?

 

[TiiBii]

Yksinään jatkoille? Miten se on nelikymppisenä mukavampaa kuin aikaisemmin?

Mä olen aina tykännyt siitä. Siis ideasta, ettei oo riippuvainen siitä, mitä tai minne ystävä tai kaveri haluaa tai haluaako ylipäätään ja voi vain painua jonnkein, saada uusia tuttuja ja pitää hauskaa.

 

[vierailija 50+]

Mä taas kaipaan sitä, että voitaiin viettää hauska iltahetki ihan vaan kahvitellen tai syöden ilman, että tarvitsee juoda mitään alkoholipitoista. Jos kutsutaan naapureita tai tuttavia illalla, niin se tarkoittaa aina juomista En ole koskaan oikein ymmärtänyt juomisen päälle. Mulle riittää hyvin yksi tai kaksi drinkkiä enkä perusta enemmästä.

 

[biibaa]

No, mun mielestä voi. Nykyään on meis 10 v nuoremmissakin noita.. No, mikskä niitä sanois.. Nillittäjiä? Joiden mielestä nyt kun tää maaginen 30 vuoden raja on saavutettu niin kaikki järkevät, viisaat ja hienot laatuihmiset tajuu jäädä kotiin.

Tylsää porukkaa. Ite en usein pääse mihinkään, mutta sillon harvoin kun on se tilaisuus niin menen tai miehen kanssa mennään.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Täytin 50. Vieraita kävi 120 ja illaksi heistä pyysin iltaa istumaan 25. Miksi siis 40 ei vois istua iltaa, kun 50 voi

 

[pöntöllä istutaan]

istua iltaa sairasta sanoa NOIN! miten iltaa istutaan ja mikseio aamua istuta??? mieti!!! mieti KERRANKIN! ole nyt järkevä! olet VANHA!!!! mieti miten puhut MUILLE! jos puhut kuin apina niin OLETKIn apina ja sua ei ymmärretä! OIKEESTI!!!

 

[kakkako se siellä tökkii]

Sanokaa miehelleni: en odota enää. En voi odottaa elämäni kuluu valheessa, tarvitsen uuden näkökyvyn liitääkseni unelmieni siivillä, lentääkseni sinne, sarelle jossa paistaa aina aurinki ja harttaraa saa joka päivä eikä hmapaisiin tule reikinä. <3 <3 <3 <3 <3 Kohta lähden.......

 

[ikäihminen]

Kukaan ei ole tässä maailmassa niin oikeassa kuin nelikymppinen. Se on aivan kaamea ikävaihe kanssaihmisille ja konservatiivinen vaihe, jolloin luullaan että tiedetään jo kaikki elämästä. Sen takia viimeistään silloin leikitään aikuista, kypsää ja ikään kuin luullaan saavutetun se oma identiteettinsä. Huoh! Sen takia on sitten tilanteita, ettei oikein haluta kokeilla uutta ja pelätään heittäytymistä lapsellisuuksiin. Kymmenen vuoden kuluttua ne samat tyypit suorastaan odottaa, että järkkäisit synttärit jatkoilla. Niillä ei oikeasti ole silloin enää mitään tekemistä, vanhuus tulla jolkottaa jo puskien takaa ja osalla aika varattu kauneusleikkauksiin. Ei tartte esittää enää mitään ja hankalan avioeron jälkeen vanha ystävä on maailman kallein aarre. Odota vaan, niin näet!

 

[vierailija q]

Yksinään jatkoille? Miten se on nelikymppisenä mukavampaa kuin aikaisemmin?

Nelikymppinenkin nainen voi ainakin teoriassa saada vielä irtomunaa baarista kunhan menee sinne yksin avoimin mielin, ja kunhan paikalla on riittävä määrä humalaisia miehiä niin kyllä niistä saattaa joku vanhentuneella päiväyksellä olevan maakotkankin pikapatjaksi kelpuuttaa.

 

[vierailija.]

Nelikymppinenkin nainen voi ainakin teoriassa saada vielä irtomunaa baarista kunhan menee sinne yksin avoimin mielin, ja kunhan paikalla on riittävä määrä humalaisia miehiä niin kyllä niistä saattaa joku vanhentuneella päiväyksellä olevan maakotkankin pikapatjaksi kelpuuttaa.

Haha, tämä yli nelikymppinen nainen saa ihan helposti munaa kaiken ikäisiltä miehiltä. Ihan selvinpäin ovat olleet ja kaikki tasokkaita miehiä.

 

[viera.s]

Joo-o, minun kaveripiirini enemmistö tylsistyi jo joskus 25-vuotiaina, kymmenen vuotta sitten. Tosin voidaan ehkä kerran vuodessa käydä keikalle tai terassilla, mutta silloinkin se on sitä valitusta, kun keikka on niin myöhään, väsyttää, täytyy ehtiä bussilla kotiin... Minä kun haluaisin aina välillä ihan vaan käydä tanssimassa ja laulamassa karaokea, pilkkuun asti. Yksi kaveri minulla oli, joka vielä jaksoi, mutta hän on juuri saanut vauvan eli hänestäkään ei ole vähään aikaan seuraksi ollut eikä ihan pian olekaan, jos nyt enää ollenkaan äidiksi tultuaan jaksaa innostua moisista. Onneksi on sentään sellaisia työreissuja pari kertaa vuodessa, joissa pääsee vähän irrottelemaan.

Olisi kiva saada uusia kavereita, joista olisi myös biletysseuraksi, mutta mistäs sellaisia näin aikuisena löytäisi? Olenhan minä jonkin verran uusia tuttavia viime vuosinakin saanut, mutta aika korkea kynnys ehdottaa ei niin läheiselle 4-kymppiselle perheenäidille, että lähdettäiskö baariin. Kun aika harva tuntuu enää siinä/tässä vaiheessa olevan sellaisesta kiinnostunut, mutta onhan varmasti niitäkin, jotka ovat. Ja joilla voi olla sama ongelma, ettei kavereita enää kiinnosta.

 

[vierailijaX5]

Minulle ainakin se oma perhe on tärkeämpi kuin baariin lähtö. Silloin kakskymppisenä se baarissa istuminen oli se elämän tehtävä, kun ei ollut vielä perhettä/miestä. Jollekin toiselle sopii se juhlinta, ei minulle. Minulla tulee ikävä lapsia ja miestä jo muutaman tunnin shoppailureissulla.

 

[Heli 5]

Itse olen tuollainen tylsimys. Mutta jos esim. Perjantaina menen viihtelle, parit juotavat siinä samalla. Koko loppu vkl on pilalla kun ei pysty/jaksa tekemään mitään. Hyvä että maanantaina pääsee töihin. Ei ole helppoa tulla vanhaksi. Ei kyllä hirveesti enää muutenkaan kiinnosta. Mieluummin vain miehen kanssa kotona. Niin ikää oli 35.

 

[vierailija123]

No voi! Musta on ihan parasta illanistujaiset naapureiden/kavereiden kanssa, yleensä vielä extempore sellaiset! Istutaan, yleensä kesällä, jonkun pihalla/terassilla/grillikodassa, alkuillasta lapset mukana, otetaan ihan yksittäisiä siidereitä, sit ku. Lapset nukkuu, voipi ottaa vähä enemmänkin, mut ei mitään perseet olalle
Harvoin mä baariin jaksan lähtee, mut tuollaiset "kotibileet" on kivoja

 

[vierailddija]

AP ei puhunut mitään baarissa riekkumisesta, iltaa voi istua ulkona näin kesällä. Jos ei kellään ole pihaa, niin se ei haittaa, luonto on kukkeimmillaan, voi mennä iltaa istumaan vaikka rannalle, puistikkoon, leirintä-alueelle tms.

Mutta oikeassa ap on, vaikeeksi on mennyt.

 

[säpäle.]

Minulle ainakin se oma perhe on tärkeämpi kuin baariin lähtö. Silloin kakskymppisenä se baarissa istuminen oli se elämän tehtävä, kun ei ollut vielä perhettä/miestä. Jollekin toiselle sopii se juhlinta, ei minulle. Minulla tulee ikävä lapsia ja miestä jo muutaman tunnin shoppailureissulla.

Ei kai sen mikään elämäntehtävä tarvitse olla, jos pari kertaa vuodessa istutaan iltaa. Pitääkö kaiken olla mustavalkoista?

 

[liekku]

Minä olen ollut aina jotenkin "varhaisvanha", tiukkapipo ja supersuorittaja. Kaikki on ollut epäilyttävää tai kiellettyä. 18v tai 20v synttäreitä en ole pitänyt, 30-vuotispäiväni vietin sairaan vauvan kanssa sairaalassa. Miettiessäni 40-synttäreitä, päätin pitää *pilke silmäkulmassa* kunnon "prinsessa"-bileet.

Ja niinhän tein. Varasin lähistöltä sopivan juhlapaikan ja kutsuin rakkaat ihmiset ja parhaat ystävät. Tarjolla oli hyvää syötävää ja juotavaa, ohjelmaakin oli. Sisareni ja ystäväni olivat nähneet vaivaa 4-kymppisen naisen survival packia koostaessaan. Saimme nauraa vatsat kipeinä.

Miesväki väsähti alkuillasta ja lähti nukkumaan, mutta naisväki lähti vielä yöelämään: laulettiin karaokea, tanssittiin ja pidettiin harmitonta hauskaa!

Aamulla kyllä väsytti, mutta mitä siitä! hyvillä mielin muistelin pitkään juhliani. Nauroin, että illalla peilistä katsoi kaunis prinsessa, mutta aamulla tilalle oli muuttunut vanha noita-akka!

 

[Ciervo]

Voi tietenkin, eikä edes vain "hieman" vaan ihan kunnollakin.
Tai ainakin mä tunnen sellasia nelikymppisiä ja monta kymmentä vuotta vanhempiakin, jotka osaavat pitää ihan kunnolla hauskaa alkoholin(kin) kera.

Kai se on vähän persoonakysymyskin, jotkut ovat tylsiä jo parikymppisinä, toiset hassuttelevia höpöstelijöitä koko elämänsä.
Eikä asiaan sinänsä liity välttämättä edes alkoholi, vaan ihan ilman alkoakin osa on semmosia, ettei ne jaksa tai ei kiinnosta istuskella iltaa tai riekkua missään yömyöhään, kun taas joillekin se on ihan tavallista.

Toki valvoskelu ja illanistujaisissa riekkuminen on keskimäärin enemmän nuorten suosiossa, mutta on niitä paljon keski-ikäisiä ja vanhempiakin, jotka sitä harrastavat.

 

[ooppaa]

Silläkin uhalla, että kuulostaa kyyniseltä, sanon että alkoholi on minulle tähän ikään mennessä (42) jo näyttänyt kaiken mitä siitä on irti saatavissa. Ei kiinnosta, ei maistu, en saa kännäilystä irti mitään mitä ei olisi saavutettavissa selvin päin. Olen tyytyväinen, helpottunutkin. Mutta kavereille tämä on vaikea asia. En jaksa puolustella limsalinjaani enkä hymyillä pehmeästi, kun mulle tuputetaan alkoholia. Mielestäni olen ihan jees ihminen, viinan kanssa muutun yliriehakkaaksi mukahumoristiksi. Ihmiseksi, jollaista en voi sietää. Niinpä vähiin jää illanistujaiset (joita ei näköjään voi tehdä ilman alkoholia).

 

[FreezeCat]

Miksei voisi? Ei kait se ole iästä kiinni, vaan ehkä pikemminkin sitten siitä omasta persoonallisuudestaan ja elämänvaiheestaankin.

Mikä onkaan kivempaa kuin viettää hulppeaa iltaa loistavassa seurassa ja antaa jutun rönsyillä ja naurun pirskahdella ja sen yhdessäolon tunteen vain viedä mennessään! Tuollaiset iltamat tuovat sitä piristystä siihen arkeen isosti - olipa sitten seurusteleva porukka minkä ikäistä tahansa.

Tosin ikä voi myös toisille tuoda sitä vieraantumistakin tuollaisesta "remakoinnista" mutta eiköpähän se viimeistään viiskymppisenä willityksenä kirvahda esille taas ...

 

[akava]

Voi hellanlettas kun tulee jo shoppailureissulla ikävä miestä ja lapsia!!! Hanki elämä!!!
Ja kyllä voi istua iltaa ja istutaan meidän piireissä. Ja en tunne ketään 40 kieppeillä olevia jitka juhlisi synttäreitä jollain kahvituksilla. Pitääkö joku esim 42v kahvitukset.... Miks?