Meillä on myös ollut vaikeuksia päikkäreiden nukkumisessa, tosin vasta kolmen kuukauden jälkeen.
Meillä näyttää nyt tuottavan tulosta tällainen jostain vauvanhoitomanuaalista lukemani vinkki: Valitaan päivästä pari-kolme (vauvan unentarpeen mukaan) hetkeä, jolloin mennään vauvan kanssa yhdessä rauhoittumaan makkariin ja äitikin laittautuu päiväunille (eikä murehdi tekemättömistä kotitöistä tai muista askareista!) Jos vauvan yö- ja päivärytmi tuntuvat jo selvästi selkiytyneen, voi verhoja vetää hieman kiinni päiväunillekin.
Tätä suunnitelmaa noudatetaan ainakin viikon päivät, eikä päiväuniaikoina yritetä lähteä esim. ulkoilemaan, kylään, ostoksille tms. Ja tietysti sen verran joustavuutta pitää olla, ettei täysin virkeätä vauvaa aleta laittaa unille, vaikka päiväuniaikanne koittaisikin. Mutta siis tietyt ajat päivästä rauhoitetaan päiväunten nukkumiselle, ja tätä varten myös nukkumisympäristön tulisi olla erilainen kuin muuten (esim. ollaan leikitty olohuoneessa, nyt mennään hämärään makuuhuoneeseen, katsellaan paria kirjaa ja mennään unille). Jos/kun vauva alkaa pikkuhiljaa nukkua päiväunia tällä tavalla, voi äiti alkaa hiippailla huoneesta pois tekemään omia juttujaan, kunnes lopulta riittää, että vauva laitetaan nukkumaan normaalisti ilman äitiä.
Itse aloin noudattaa tätä ihan vasta jokin aika sitten, ja olihan se alussa hankalaa, kun poika vaan vastusteli unta minkä kerkesi, alkoi huitoa ympäriinsä jne.. Nyt hän on melkein puolivuotias, ja hiphei, päikkäreille meneminen tuntuu senkun helpottuvan helpottumistaan! Nyt hän näyttää nukkuvan kahdet/kolmet tunnin-puolentoista mittaiset päiväunet, mikä on kyllä aikaisempiin puolen tunnin sessioihin verrattuna tosi hyvin.