E
Elämäntähti
Vieras
keskenmeno.
Viikon päästä olisi jännittävät oltavat, esikoisen laskettu aika jos kaikki olisi mennyt hyvin. Ensimmäinen keskenmenoni tapahtui tammikuussa 2013. Se oli vaikea paikka. Fyysisesti helppo spontaani keskenmeno, mutta henkisesti kaikkea muuta.
Ja taas mentiin... toukokuussa pärähti selvä plussa raskaustestiin. Kesäkuun alussa yksityiselle ultraan, kaksoisraskaus, wau, ihanaa! Uskalsin olla todella innoissani koska kahden peräkkäisen keskenmenon riski on niin pieni. Kunnes viikon päästä ultrasta minut valtasi samanlainen tunne kuin ennen ensimmäistä keskenmenoa, tiedän tämä menee kesken. Pääsin nopeasti ultraan julkiselle ja niinhän siinä kävi - todettiin tuulimunaraskaus jonka seurauksena lääkkeellinen keskeytys. Sekin fyysisesti helppo, mutta kyllä nämä kaksi keskenmenoa puolen vuoden sisällä painaa mieltä alas aika ajoin.
Viikonloppuna ovulaatiotesti näytti hymynaamaa.. jännityksellä siis kaksi viikkoa eteenpäin. Uusi raskaus pelottaa entistä enemmän ja suhtautuminen siihen oikeastaan on, että "kesken se menee kuitenkin". Vaikea saada itsensä ajattelemaan muutenkaan.
Mielelläni lukisin kokemuksia muiden keskenmenoista ja ylipääsemisestä. Kuten otsikkokin sanoo niin ei se ylitsepääsemätön ole, mutta ikuisesti jättää jäljen.
Viikon päästä olisi jännittävät oltavat, esikoisen laskettu aika jos kaikki olisi mennyt hyvin. Ensimmäinen keskenmenoni tapahtui tammikuussa 2013. Se oli vaikea paikka. Fyysisesti helppo spontaani keskenmeno, mutta henkisesti kaikkea muuta.
Ja taas mentiin... toukokuussa pärähti selvä plussa raskaustestiin. Kesäkuun alussa yksityiselle ultraan, kaksoisraskaus, wau, ihanaa! Uskalsin olla todella innoissani koska kahden peräkkäisen keskenmenon riski on niin pieni. Kunnes viikon päästä ultrasta minut valtasi samanlainen tunne kuin ennen ensimmäistä keskenmenoa, tiedän tämä menee kesken. Pääsin nopeasti ultraan julkiselle ja niinhän siinä kävi - todettiin tuulimunaraskaus jonka seurauksena lääkkeellinen keskeytys. Sekin fyysisesti helppo, mutta kyllä nämä kaksi keskenmenoa puolen vuoden sisällä painaa mieltä alas aika ajoin.
Viikonloppuna ovulaatiotesti näytti hymynaamaa.. jännityksellä siis kaksi viikkoa eteenpäin. Uusi raskaus pelottaa entistä enemmän ja suhtautuminen siihen oikeastaan on, että "kesken se menee kuitenkin". Vaikea saada itsensä ajattelemaan muutenkaan.
Mielelläni lukisin kokemuksia muiden keskenmenoista ja ylipääsemisestä. Kuten otsikkokin sanoo niin ei se ylitsepääsemätön ole, mutta ikuisesti jättää jäljen.