Ei yhtään kaveria.. noloa joo.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ketään ei kiinnosta.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Ketään ei kiinnosta.

Vieras
Olen +25 vuotias yh-mamma ja minua on ruvennut suuresti häiritsemään se ettei minulla ole yhtään kaveria, saati nyt mistään ystävistä puhumattakaan.

Yläaste ja lukioaikana minulla oli kavereita (ei paljoa, mut sillai sopivasti), joiden kanssa tuli hengailtua. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle, sain pari hyvää kaveria mutta rakastuin ja muutin toiselle paikkakunnalle miehen perässä. Ja siinä vaiheessa kaverit jäi. Miehen kanssa asuin yhdessä 3 vuotta, jonka aikana saimme lapsen.

Tällä hetkellä asun edelleen samalla paikkakunnalla yhdessä lapsen kanssa. Ois kiva tehä sitä ja tätä esim. käydä kahvilla, keilaamassa ja vaikka joskus ulkonakin. Ulkona en viimeisten 6-7 vuoden aikana ole käynyt kuin 2 kertaa. Haluaisin lähteä jonnekkin, mutta kun ei ole kaveria. Ja alkaa toi läheisyydenkaipuukin olemaan, mut ei kai kukaan mies kiinnostukaan kun ei minkäänlaista sosiaalista elämää minulla ole.

Käyn töissä, työkaverit on mukavia mutten niitten kanssa ole kuitenkaaan sen enempää kuin työkaveri eli en näe heitä töiden ulkopuolella.
Toki lapsella on kavereita, ja hän käy silloin tällöin kavereillaan ja hänen kaverit meillä. En lapsen kavereiden vanhempien kanssa ole sen enempää tekemisissä.

Elämäni koostuu seuraavista asioista: työ, lapsen kanssa leikkiminen ja touhuaminen, salilla käynti (lapsi mukana lapsiparkissa) ja normaali arki.
Elämäni on hyvin suppeaa, saan puheluitakin ainoastaan vain puhelinmyyjiltä ja omalta äitiltäni. Meillä ei ole vieraita käynyt ollenkaan, lukuunottamatta omaa äitiäni ja lapsen kavereita. Kaappiin ostettu kahvikin pääsi menemään vanhaksi ennen kuin sille mitään käyttöä tuli, uutta kahvipakettia en ostanut.
 
Nyt kysyn ihan suoraan, missä päin asut? Kun meitä on monia, ympäri Suomea! :) Minä kans miehen takia muuttanut, ystävät toisella paikkakunnalla, täällä ei ketään.. :/
 
[QUOTE="vieras";27316739]Suomessa on noin 360 kuntaa, aika haastavaa että asuisitte samassa kunnassa :)[/QUOTE]

Eihän sitä koskaan tiedä!:)
Positiivista asennetta peliin.:)


On oikeasti monia tapoja saada ystäviä/kavereita.
Rekisteröidy vaikka tänne, täällä tutustuu ihmisiin. Ison palstan etuna on se, että ihmisiä on joka puolelta Suomea ja monenlaisissa elämäntilanteissa.

Miehiäkin on netti puolillaan, deitti-ilmotusta vaan kehiin!
Ei siun tarvitse kertoa, että sosiaalinen elämä on nolla, eikä kannatakkaan.
Kerrot hyvistä puolistas, tuossa tekstissäkin oli monta positiivista kohtaa sinusta.

Omillaan toimeen tuleva, et ainakaan ole riippuvainen muista ihmisistä, urheilet, ilmeisen valmis kompromisseihin ja muutoksiin...
 
Haluaisin.. on ihan ******** huomata kuinka yksin on. Silloin lapsen ollessa vauvaikäinen, meillä oli sellainen mammaporukka että käytiin toisten luona kahvilla jne. mutta jotenkin tuntui et en kuulunut joukkoon, sillä olin muita huomattavasti nuorempi. Ja se on jäänyt, kun jokainen meistä on muuttanut ja eikä enään asuta ihan lähellä. En ole lapsen kaverien äitejä pyytänyt kahville kun niiltä on tullut viestiä/pyyntöä että jos minun lapseni vois tulla heidän lapsen kanssa leikkimään, ei kahvipyyntöjä joten samalla lailla oon sitten itsekin laittanut pyynnöt.. ja muutenkin tuntuu et lapsen kavereiden äideillä on niin paljon tekemistä sillä aikaa kun lapsi on meillä leikkimässä.

Raastavaa, tahtois välillä tuulettuun.. ja silloin kun lapsi on isällään, niin minä käyn töissä. Mitäpä muutakaan tekisin kun ei ole muuta elämää.
Ja joo, joku kysyi että mistäpäin olen. Olen pohjanmaalta.
 
ja joo deitti-ilmoitus on kyllä netissä, mutta voi taivas niitä ehotuksia. Suurin osa viesteistä on täysin asiattomia.
Yhden miehen mukavan oloisen miehen deitti-ilmoituksen kautta olen "löytänyt", ei olla livenä nähty kertaakaan mutta fb:ssä juteltu aina välillä. Se onkin varmaan ainut ihminen, joka tietää musta jotain ja jolle olen voinut "puhua".
 
Mulla oli ihan sama tilanne, kun asuin edellisellä paikkakunnalla. Tosin opiskelin ja joskus kävin opiskelukavereiden kanssa bilettämässä, mutta meillä ei käynyt koskaan ketään kylässä, enkä mä käynyt kenenkään luona.

Mulla tilanne ratkesi sillä tavalla, että muutin takaisin kotipaikkakunnalle, oli isompi kaupunkikin. Uudistin suhteita vanhoihin kavereihin ja sain uusiakin mieheni kautta. Nyt on sosiaalista elämää viikossa enemmän, kuin koko aikana kun asuin vanhalla paikkakunnalla (6 vuotta).

Mikä sua pidättelee siellä nykyisellä paikkakunnalla?
 
[QUOTE="aloittaja";27316805]Haluaisin.. on ihan ******** huomata kuinka yksin on. Silloin lapsen ollessa vauvaikäinen, meillä oli sellainen mammaporukka että käytiin toisten luona kahvilla jne. mutta jotenkin tuntui et en kuulunut joukkoon, sillä olin muita huomattavasti nuorempi. Ja se on jäänyt, kun jokainen meistä on muuttanut ja eikä enään asuta ihan lähellä. En ole lapsen kaverien äitejä pyytänyt kahville kun niiltä on tullut viestiä/pyyntöä että jos minun lapseni vois tulla heidän lapsen kanssa leikkimään, ei kahvipyyntöjä joten samalla lailla oon sitten itsekin laittanut pyynnöt.. ja muutenkin tuntuu et lapsen kavereiden äideillä on niin paljon tekemistä sillä aikaa kun lapsi on meillä leikkimässä.

Raastavaa, tahtois välillä tuulettuun.. ja silloin kun lapsi on isällään, niin minä käyn töissä. Mitäpä muutakaan tekisin kun ei ole muuta elämää.
Ja joo, joku kysyi että mistäpäin olen. Olen pohjanmaalta.[/QUOTE]
Jotenkin tuntui ettet kuulunut joukkoon.
- Kuuluit varmasti, jos sinä olit osa joukkoa, joka kävi toistensa luona kahvilla jne.

Ei asuta ihan lähellä.
- Autot ja bussit kulkee, tapaamisen voi sopia keskustaan, jne.

Lapsen kavereiden äidit ei oo pyytäneet sinua kahville.
- Ei se estä sinua pyytämästä heitä.

Muutenkin tuntuu, että lapsen kavereiden äideillä on paljon tekemistä.
- Tunne/luulo ei ole tiedon väärti, ja vaikka heillä olisikin tekemistä, niin heillä voi silti olla aikaa ja halua myös tulla kanssasi kahville.

Siinä, että kysyt lapsen kaverin äitiä teille kahville, tai otat yhteyttä vanhaan mammaporukkaan, et häviä yhtikäs mitään. Ei kannata jättää tilaisuuksia käyttämättä vain siksi, että "jotenkin tuntuu" joltain :)

Omaa aktiivisuutta tarvitaan. Kotoa ei kukaan tule hakemaan...
 
Eihän mua täällä mikään oikeen pidättele, mutta toisaalta mihin lähtisin? Maisemanvaihdos ei kuitenkaan takaa uusia ystäviä. Olen kotoisin pieneltä, siis niinku tosi pieneltä, paikkakunnalta jossa ei sitten välttämättä ole töitä tarjolla ja en tiiä pystyisinkö enään vanhoihin kavereihin yli kymmenen vuoden jälkeen ottaan yhteyttä, elämä muuttuu ja vain tosiystävät pysyy mukana ja mulla ei sellaisia ole näköjään ollut.
Olen miettinyt isompaan paikkaan muuttoa, mutta en tiedä ratkaisisiko se mitään.. kasvattaisi vain lapsen ja hänen isänsä maantieteellistä eroa, jolloin se voisi olla aika raskasta kulkea paikan A ja paikan B väliä.
 
Eipä mullakaan kavereita ole. Joidenkin kanssa soitellaan harvoin, mutta siihen se sitten jääkin. Jollain tavalla olen niin tottunut tähän, että en osaa enää kaivata kavereita. Kaipa musta on tullut eräällä tavalla erakko.
 
tottahan toi varmaan on et peilistä löytyy se vika. Tiedän sen, olen epäsosiaalinen ja rumakin, joten eipä ihme et ei oo kavereita. Ja joo, itsetunto ei enää samaa luokkaa kuin mitä oli 18 vuotiaana, kun kaikki oli "mallillaan".
Toisaalta olen muuten kyllä tyytyväinen elämääni, mutta ihmissuhteet puuttuu niin se on kuitenkin aika paljon se. Äh, nyt loppu tää ruikutus.. Täytyy jatkaa lauantai siivouksia ja sitten pihalle. :)

ps. rekisteröidyn juuri tänne. :)
 

Yhteistyössä