Ei vauvakuumetta, mikä neuvoksi?

[SallaS]

Tervehdys!

Minulla on ehkä vähän erikoisempi ongelma:

Haluaisin saada lapsen/lapsia jossain elämäni vaiheessa.
Kolmekymppiä kolkuttaa jo ovella, parisuhde on kunnossa, meillä on oma asunto, on työpaikat ja on säästöjä, mutta en vain koe olevani "vauvakuumeessa" - ajatus tuntuu lähinnä kummalliselta.

Olen pohdiskellut lapsen saamista pari vuotta ja nyt tuntuisi, että olisi jo aika siirtyä sanoista tekoihin. Mistä saisi innostuksen ja varmuuden tunteen vauvan suhteen? Voiko pillerit jättää pois vain "järkisyistä"? Onko täällä muita, jotka eivät "kuumeile", mutta aikovat tulla äidiksi?

Hämmentyneenä,
SallaS

 

[iitintiltu]

meille syntyi huhtikuussa toinen lapsi ja voin sanoa, ettei vauvakuumetta minulle tullut lainkaan..sen puolen meillä hoiti mieheni

ja minä en edes pidä ns naapurin lapsista..en ole koskaan osannut leikkiä lasten kanssa, mutta omia lapsiani rakastan yli kaiken!ja yllätys,yllätys, olen jopa oppinut leikkimään, eli siinä asiassa siperia on minua opettanut

meillä mies antoi minun sanoa, sitten kun olen vauvaan valmis ja niimpä sitten yhtenä iltana 2005 sanoinkin hänelle, että mitäs jos jättäisit "pipon" pois ja lopputulos oli taattu
samoin toisen lapsen kanssa

eli summa summaarum.. ei lasten "hankkimiseen" kuumetta tarvita, itse olen sitä mieltä, että kun ei ole kuumetta, suhtautuu asiaan järkevästi, niin kuin asiaan mielestäni on parempikin suhtautua..pääasia on, että haluat lapsia.

Onnea yritykselle!

 

[Annemaarit]

Itselläni heräsi ensimmäisen kerran vauvakuume vasta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Ensimmäinen tehtiin periaatteella "ikää yli 30 ja olishan se ihan kiva se lapsikin joskus olla". Mutta rakkaus lapseen syttyi kyllä samantien ja nyt en pysty enää aikaa ilman lasta kuvittelemaankaan. Ja kovasti olis vauvakuume päällä tällä hetkellä, jos vielä sen toisenkin saisi...
Joten rohkeasti vaan, jos sen lapsen kuitenkin haluatte!