Meillä ei kumpikaan lapsi ole huolinut tuttipulloa noin alle kaksikuisesta lähtien. Eikä nokkamukia, missään vaiheessa. Eli imetyksellä mentiin, täysimetyksellä vajaat 4 kk kummankin kohdalla. Eipä silloin kovin pitkiä reissuja päässyt tekemään, kun piti olla aina ruoka-aikaan kotona. Kuopuksen kohdalla se nyt ei niin haitannut kun imetys sujui hyvin, mutta esikosen kohdalla oli kyllä isompi ongelma. Maito kun ei tahtonut riittää, mutta tuttipullon näkeminenkin sai aikaan megaraivarin. Ei vaan suostunut ottamaan, ei sitten millään konstilla. Tissillä roikkui suunnilleen 13 h/vrk (huvikseni parina päivänä seurasin kellosta). Ei siinä pariin kuukauteen imetyksen lisäksi ehtinyt muuta kuin syömään ja nukkumaan, sen mitä ehti. En tiedä miksi pullo ei kelvannut kun selvästi tyttö oli nälkäinen, mutta tuo on aina ollutkin keskimääräistä itsepäisempi tapaus. Mistä lie perinyt. :snotty:
Tilanne helpotti sitten vajaa 4-kuisena kun aloitin kiinteät. Nälkä hellitti, ja mäkin pääsin jossain esim. kaupassa poikkeamaan, kun yhden aterian pystyi korvaamaan soseella. Ja ajan myötä kun tyttö alkoi syömään soseita enemmän niin tietysti tilanne helpotti enemmän. =) 6-kuisesta aloitettiin mukiharjoittelut, ja se olikin tosi kiva juttu, kuukauden päästä tyttö joi mukista korviketta kuin vanha tekijä.
Pojalle maitoa siis riitti paremmin, mutta ei tykännyt mukiharjoituksista ollenkaan, ja korvikkeelle irvisteltiin hurjasti. Joten ekat 8,5 kk mentiin maidon suhteen melkein pelkällä imetyksellä, ja sitten iskikin paniikkitilanne kuin poika sairastui enterorokkoon. Suu oli niin kipeä ettei suostunut syömään tai juomaan mitään muuta kuin vähän jääkaappikylmää hedelmäsosetta, ei edes imemään rinnasta. Ja kun samaan aikaan oli korkea kuume ja kova ripuli, niin pakko oli välillä lääkeruiskulla syöttää pojalle korviketta, ettei vallan olisi kuivanut.
Pari päivää oli tosi hankalaa, sitten alkoi onneksi hellittää. Mun maitoni loppui siinä hässäkässä, mutta kun tissiä ei enää ollut tarjolla niin alkoi se korvikekin mukista vähitellen kelvata. Ei sitä kyllä missään vaiheessa olen mennyt enempää kuin 1-2 dl päivässä, onneksi puurojen ja jugurttien mukana poika saa maitoa.
Yksi hankala juttu pullottomuudessa on ollut se, kun molemmat lapset ovat tuossa n. 9-10 kk ikävaiheilla alkaneet herätä aamuviideltä huutamaan ruokaa, eikä siinä muu ole auttanut kuin kantaa aivan väsynyt lapsi syöttötuoliin puurolle ja laittaa ekoille päikkäreille noin aamukuudelta. Mutta pakko on ollut nälkään jotain antaa, ja kun unipulloa tai nokkista ei ole ollut käytössä niin puuroa sitten vaan.
Mutta nämä kaikki hankaluudet on kuitenkin ohimeneviä vaiheita ja kun poika täyttää nyt kohta vuoden niin voin sanoa samoin kuin tytönkin kohdalla, että vaikka se pullottomuus loi omat haasteensa niin ei mitään ylitsekäymätöntä tullut vastaan kuitenkaan. =)