Minusta on suorastaan omituinen neuvo, että anna kaikkesi tälle suhteelle ja tee mitä tahansa sen eteen. Mitä hyötyä siitä on, jos toinen on jo luovuttanut.
En minäkään ymmärrä miksi ihmeessä haluaisit jäädä suhteeseen, jossa sinua ei rakasteta, arvosteta eikä sinun tunteillasi ole merkitystä. Mutta jos haluat taistella niin tee se niin, että myös miehesi joutuu taistelemaan sinusta.
Luulen, että miehesi ei välttämättä tiedä itsekään mitä haluaa (ehkä tuo mahdollinen toinen suhde ei ole sen varmemmalla pohjalla kuin teidänkään). Toistaiseksi sinä ja teidän suhteenne olette hänelle vielä varmoja - hän tietää sinun antavan hänelle aikaa katsoa miten tuo toinen suhde (jos sellainen siis on) kehittyy jne. Hänen ei siis itse tarvitse päättää mitään eikä tunteitakaan tarvitse sen syvemmin pohtia. Mutta mitäpä jos pakottaisit hänet päättämään ja analysoimaan asioita juuri tuolla TAUOLLA? Entäpä jos hän joutuisi oikeasti huomaamaan mitä se päivittäinen elämä ilman sinua (ja lasta?) olisikaan? Jos hän joutuisikin todella miettimään teidän suhdettanne ja pelkäämään sinun menettämistäsi?
Parasta lääkettä omiin haavoihisi olisi nyt se, että esittäisit miehelle että olet sopeutunut hänen tahtoonsa, suunnannut katseesi omaan tulevaisuuteesi eli ala panostaa ulkonäköösi, ole iloinen ja huolettoman oloinen, järjestä itsellesi menoja, joista et kerro miehelle sen tarkemmin (sillä eihän häntä enää kiinnosta

vaan myhäilet vaan tyytyväisenä kuinka kivaa oli... jne. Ei sinun oikeasti tarvitse tehdä mitään kummempaa kuin käydä vaikka kahvilla tai kaupoissa tai ystäväsi luona iltakylässä, mutta voit rivien välistä antaa ymmärtää, että olet tavannut ""mielenkiintoisia ihmisiä""

tms. Anna hänen tajuta, että elät nyt omaa elämääsi kuten hänkin tekee. Tee itsestäsi kiinnostava, etäinen, vaikeasti tavoiteltava, salaperäinen. Esitä, ettei sinua hänen poissaolevaisuutensa ja vetäytymisensä hetkauta enää mihinkään vaan elät nyt niiden raamien mukaan, jotka HÄN on asettanut. Syvällä sisimmässäsi voit itkeä ja parkua, mutta hänelle älä enää tuskaasi näytä. Hän saa siitä vain valtaa itselleen ja omille tunteilleen.
En osaa sanoa, mikä on sinun tapasi toimia, mutta itse tekisin niin että ottaisin aikalisän. Sanoisin miehelle, että ""hän on minulle edelleen rakas ja joku osa sinusta haluaisi vielä jatkaa tätä suhdetta, mutta rakkauteen kuuluu myös toisen vapauteen laskeminen. Samalla on muistettava arvostaa ja rakastaa itseään edes sen verran, että ymmärtää ansaitsevansa itsekin parempaa..."" Muistuta häntä myös siitä, että jonain päivänä koittaa aika, jolloin myös sinun tunteesi häntä kohtaan laimenevat, sillä ei kukka kauaa ilman vettä kuki. Toisaalta jos mies on mennäkseen niin eipä tuollainen suhde pidemmän päälle mikään menetys ole.
Näillä em. keinoin olen useamman laimentuneen parisuhteen nähnyt paranevan. Jotain perää on kai siinä, että miehet ovat todella niitä metsästäjiä eli jos parisuhde on tasaantunut ja vaimo on varma, niin mitäs jännää siinä enää on...