Ei tunnu raskaana olevalta, muita?

Huolettaakamalasti, kun olo on ihan normaali vaikka raskaana testien mukaan olen. Silloin testin aikaan oli tissit muutaman päivän tosi kipeät, mutta se loppui yllättäin. Joinakin päivinä on lievästi etonut. Öisin hikoilen kovasti, onkohan se hyvä vai paha.

Yleisesti olo on ihan normaali. Olen kyllä tosi herkästi suuttuva ja surulliseksi tuleva, mutta siitä syytän tätä huolehtimistani.

Edellinen raskaus tuntui samalle alkuun, kun ei oireita ollut ja pelotti, mutta kaikki meni loistavasti loppuun asti.
Silti pelottaa ja sen aiheuttaa varmaan se, että imetän vaikka se turvallista normaalissa raskaudessa onkin niin silti kuvittelen sen haittaavan alkion elämää. Ihmeellinen on tämä ihmismieli. Tulen varmaan hulluksi ennen ultraa joka on, kun oletettu rv9+.

Nyt menkkojen mukaan rv5+5.

Onko täällä muita samassa jamassa olevia? Tai vaiheen ohittaneita ja oliko kaikki hyvin?

 

En usko että sulla on mitään huolta! Kyllä mullakin noin alussa oli vähän epätodellinen olo, ei oikein tuntunut raskaana olevalta, se paha olo/turvotus/tissikipu ymym. tuli vasta myöhemmin. Ja sitten sitä voitiinkin huonosti!

Ja kaikki raskaudethan on niin erilaisia.

Ei muuta kuin rauhoitu (se tekee hyvää myös pikkuiselle ) ja nauti odotusajasta!

 

HUOH!! syvä huokaus, siis onneksi en oo ainoa joka murehtii samaa asiaa..mulla kanssa toinen raskaus ja jotenkin epätodellista kun pojan kanssa (09/09) oli alusta alkaen olo että nyt sitä ollaan raskaana ja KUN tämä syntyy niin...tällä kertaa se kun on JOS...ehkä siinäkin on se kun tämä on jo tuttua niin odottelee sitä mahaa ja ultria kun muistaa ne jännitykset, ekan kanssa oli autuaan tietämätön ja huoleton..

Testi näytti siis pari päivää sitten plussaa joka kerta pissalla käydessä (pissataa muuten aivan koko aika) pelottaa että nyt ne menkat alko..

Ei kai se muu auta kun odottaa että pääsis sinne ekalle neuvola käynnille, siihenki on kuukaus aikaa..

mutta ei siis huolta, et oo ainoo joka murehtii tätä, ei auta muu kun kaivaa uskoa itteensä ja pikkuseen, kyllä me kestetään..

 

Onneksi en tosiaan ole ainoa. Minä soitin neuvolaan huoleni ja täti ehdotti aikaisempaa ultraa. Viikon päästä päästäänmaan masuun, toivottavasti näkyy jo syke sillon.

Esikoisesta sydämensyke näkyi jo 6+1 kokoisena, joten jos ovulaatio on ollut ajallaan niin pitäisi näkyä jo viikon päästä.

Eipähän tarvii odotella niin kauan vaikka ainahan senkin jälkeen voi tapahtua jotain vaikka kaikki oliski nyt hyvin...

 

Mä yritän psyykata itteäni et maltan sinne neuvolaan asti joka on 23.11..en malta oottaa sitä ultraa, toivottavasti sielä näkyy taas ihana touhupallero heittämässä volttia..oishan se siis kiva jos vois olla raskaana tälleen ilman niitä oireita ku ekan kanssa olin tosi väsyny jo alkuraskaudesta, mut kaipaa silti lisää merkkejä..

 

Itekkin uskoin olevani raskaana vasta nt-ultran jälkeen eli raskausviikolla 12. Mitään oireita(herkkiä rintoja lukuunottamatta) ei ollut Sitten, kun ultrassa näki vilkkaan tyypin niin ei enää voinu olla uskomatta! Ottakaa vaan ihan rauhallisesti

 

Minustakaan ei tunnu raskaanaolevalta.. Ei mitenkään päin ja toista myös odotan. Esikoista odottaessa tosiaan tuntui hyvinkin raskaanaolevalta. Testit tosiaan plussaa näyttää samoin ultrat..mutta muuten...
Pelko sitten jotenkin on että siellä ei kaikki olekkaan hyvin. Kotidopplerilla äänet kumminkin kuulen.

Yaden ja ? rv 16

 

sama homma täällä,ei oo oireita ollu, ei ollu kyllä edellisestäkään, mut kuitenki varasin ajan yksityisele aikaisempaan ultraan ja sinne on meno maanantaina jolloin pitäs sydämmen syke näkyä =) sitä siis odotellessa =)

 

Koitetaan jaksaa <3
Niin se huoli alkaa jo näin varhain pikkuisesta. Ja se on kumma vaikka kahdesti samat tunteet läpikäynyt ja onnellisesti päättyi ne raskaudet niin silti ei voi yhtään sen iisimmin ottaa tällä kertaa. Kai tämä on se minun raskausoire, joka aina tulee eli kamala huoli. Itkenyt tänään useaan otteeseen myös muistakin asioista, että kai se on sitä mielen herkistymistä. Nukahdin muuten kesken kotileikin tänään, kun leikissä minä leikisti aloin nukkumaan ja esikoinen kertoi iltasadun niin nukahdin oikeesti, että jonkinlaista väsymystä ilmassa. Ehtiihän tässä vielä tulla oireita... Nyt ihan ok tyyni olo

 

Taas näissä huolehtivissa tunnelmissa ollaan näin neljännessä raskaudessa Aina se huoli tuntuu tulevan vaikka sykekin näkyi viime viikolla :heart:

Rixutin ja pikku 8+

 

Mulle tuli kunnolliset oireet vasta viikon 8 jälkeen, sitä ennen oli vaikea uskoa olevansa raskaana. Ja kyllä se välillä vieläkin pitää välillä nipistää itseään, että onko tää totta, vaikka viikkoja on 20 ja maha kasvaa Mutta on tää niin ihmeellistä silti, että ei osaa pitää itsestäänselvänä.

Tsemiä raskauteen ja onnellista odotusta sulle ap

 

Täällä yksi, jonka olo ei tunnu yhtään "raskaalta" eikä mahaakaan ole vaikka viikkoja 16+5.
Mutta en ole huolissani, vaivoja ehtii kyllä tulla jos on tullakseen.

 

Kuulostaa tutulta.. Kun raskaustesti näytti plussaa niin olin ehkä maailman onnellisin, mutta sitte kaikki muuttu.. Viikkoja kulu mutta raskaus ei tuntunut eikä näkynyt.. Välillä oikein v*tutti.. Ensimmäinen ultra vähän helpotti oloa kun näki sen pienen ihmeen mikä mahassa kasvaa, mutta sekin innostus hävisi.. Välillä jo pelkäsin että iskee masennus, itku oli herkässä, enkä oikeen jaksanut innostua tulevasta lapsesta.. Tuli pelko että olen epäonnistunut äitinä jo ennen kuin lapsi on edes maailmassa.. :ashamed:

Nyt ollaan menossa viikolla 17+5 ja fiilis on ihan päin vastanen.. Raskaus alkaa jo näkyä vaikka ei vieläkään niinkään tunnu muuna kuin mahan turvotuksena.. Nyt haluan kuuluttaa koko maailmalle että meille tulee lapsi vaikka aikaisemmin välttelin lapsesta puhumista..
Niin kuin äitinikin minulle sanoi "Ei koko raskauden ajan tarvi hyppiä onnesta, kyllä välillä saa ottaa päähän".. Raskauden aikana kerkeää käymään läpi monenlaisia ajatuksia ja hormoonit tuovat oman lisänsä kaikkiin tunnetiloihin..

Ajatusten kanssa ei kannata jäädä yksin, oli ne sitte ahistavia tai iloisia.. Minäkin avaudun itku silmässä äidilleni kun tuo oma mies on sellanen perusmörriäinen jonka lohduttava lause olisi ollut "kyllä se siitä" :stick:

Elämä hymyilee taas ja tarkotuksena olis nauttia tästä oireettomasta raskaudesta niin kauan kuin mahdollista, toivottavasti synnytykseen asti.. :heart:

 

Jee tää on ihan mua varten tää keskustelu. Mä olen koko ajan sillä mielellä että "ei siellä varmaan ketään ole", etten sitten pettyis ens viikon ultrassa, kun selviää kertooko tää oireettomuus siitä, että siellä ei todellakaan ole ketään... :kieh:

Tosiaan alkuun nippaili mahaa ja rinnat on koko ajan ollu jossain määrin arat (rintojen arkuus on lähinnä ainoa oire, mitä edelleen on). Nyt ei alun jälkeen ole juuri mahaakaan nippaillut, ei oo huonoa oloa, en osaa erottaa väsymystä normaalista talviväsymyksestä... Esikoisen odotuksestakin on niin pitkä aika, etten muista, miltä silloin tuntui. Muistan kyllä esikon odotuksesta, että pahoinvointi alkoi tosi myöhään ja silloinkin googlettelin vissiin jossain 8. viikolla hakusanoilla "oireet loppui yhtäkkiä", kun jonain päivänä ei rinnatkaan olleet herkät (voin kertoa että toi hakusanayhdistelmä on vihoviimeinen idea)...

Toivottavasti kaikki olisi silti hyvin.. Nyt siis 7. viikko menossa, ensi keskiviikkona olis varhaisultra.

 

Ekaan ultraan meno oli pelottavaa, meillä se oli vast viikolla 11.. Tiesi että on raskaana ja oletti että kaikki on hyvin kun ei kipuja tai muitakaan oireita ollut.. Silti oli mielessä ajatus että jos en olekaan raskaana, että testi on ollut viallinen ja menkat on jääny pois jostain ihan muusta syystä.. : / Ennen ultraan meno näin monesti unta, että siellä ultrassa ei löydykään sikiötä ja kätilö sanoo minulle kuin tyhmälle "eihän täällä mitään ole!" ja sitten miehenikin suuttuu ja syyttää minua valehtelusta.. :ashamed:

On ollut suorastaan järkytys miten hulluja juttuja sitä tuleekin ajatelleeksi Meillä ultrassa kaikki meni kuitenkin, sydän äänet olivat hyvät ja sikiö liikkui todella paljon (en siis näe enneunia )

Toivotaan Laala että teidänkin ultra menee hyvin