ei toivottu raskaus, olo on kamala!

Eikä pelkästään alkuraskauden pahoinvoinnin takia, vaan siksi että tämä raskaus ei todellakaan ole toivottu! Päinvastoin olemme olleet ehkäisystä todella tarkkoja sen jälkeen kun kuopuksemme sai alkunsa e-pillereistä huolimatta. Olen siis onnellisesti naimisissa ja meillä on kaksi poikaa (-10 ja -11) ja tämän seuraavan laskettu aika olisi joulukuussa.. Koko kroppa tuntuu huutavan ei, ei, ei!!! Miksi juuri nyt? Juuri nyt kun olen aivan loppuun palanut uhmaikäisen esikoisemme ja keskosena ja kasvuhäiriöisenä syntyneen kuopuksemme kotiäitinä. En saa nytkään nukkua, päivät tuntuvat olevan yhtä riitelyä enkä mutenkaan tunne olevani riittävä tai hyvä äiti lapsillemme. Rakastan toki lapsiani enemmän kuin mitään ja antaisin vaikka henkeni heidän vuokseen mutta olen vain niin loputtoman väsynyt ja kyllästynyt kotiäidin arkeen. Olen hakenut opiskelemaankin ja koulu alkaisi syksyllä. Pojille on haettu päivähoitopaikat ja kaiken piti olla hyvin.. tiedän että tämä kuulostaa kamalalta mutta tämä ihmisen alku pilaa aivan kaiken! Yritin pääni puhki miettiä hyviä syitä pitää lapsi mutta en keksinyt ensimmäistäkään! Joku varmasti nyt ajattelee että "aborttia sitten vaan" ja olen kyllä vahvasti samoilla linjoilla mutta ei sekään helppo tie ole! Toivon niin kamalasti ettei minun tarvitsisi edes huolehtia asiasta.. huolia on muutenkin jo ihan liikaa..

Anteeksi vuodatukseni, tunnen vaan olevani niin yksin ja voimani niin loppu että en kestä enää! Pakko oli päästä johonkin purkamaan. Jos edes joku samaistuisi tai osaisi sanoa jotakin joka vähän lieventäisi tätä sietämätöntä ahdistusta? Tietääkö kukaan miten nopeasti abortin saa?
 
Tää vastaus varmaan mitään auta enään, mutta parissa viikossa saa abortin, nopeempaakin sen saattaa saada. Mutta jos olet oikeasti tota mieltä, niin kyllä se abortti on siinä vaiheessa paras ratkasu, lapsn pitää olla toivottu ja rakastettu.

Kauheasti tsemppiä ja voimia sulle oli ratkasu mikä tahansa <3
 
Itsekin ajattelen, että abortti voi olla paras ratkaisu jos lasta ei oikeasti tällä hetkellä luonnollisista syistä halua. Ei se ole synti tai murha, menetys kylläkin ja sitä voi olla raskas käydä läpi. Toisaalta se voi olla kuitenkin helpompi, jos on ongelmia muutoin. Hae joka tapauksessa ongelmiisi apua, henkinen uupumus voi viedä lapsiltakin turvan ja vakauden tunnetta ja itseltäsi myös. Voimia sinulle!
 
Jos olet noin uupunut niin abortti on silloin ok. Kenenkään ei tarvi olla marttyyri, sillä heikkona hetkenä syyttäisit sitä lasta väsymyksestäsi ja se ei ole taas teidän kummankaan etu. Ymmärrän täysin mitä käyt läpi, minulla on myös ei-toivottu raskaus mutta viime tipassa päätin sen pitää. Tilanteeni ei ollut lähellekään noin paha kuin sinulla, en ollut uupunut vielä äitiyteen. Jokaisen tilanne on kuitenkin aivan erilainen että ei voi tilanteita verrata koskaan keskenään. Itsekin olin siinä uskossa alkuun että aborttia vaan, mutta vähitellen abortin tekeminen alkoi tuntua niin vasten mieliseltä. Kun mieskin viimein sanoi että vauva on kyllä tervetullut (tämä kesti häneltäkin), niin se helpotti myös omaa päätöstä, puhuimme asian niin että kumpikin sitoutuu yhtälailla yllätysvauvan tuloon ja ettei toisiamme aleta syyllistämään siitä myöhemminkään. Tämän jälkeen päätös oli helpompi tehdä vaikka se helppo ei ollut. Kun pätöksestäni oli kulunut jonkun aikaa niin olin siihen todella tyyvyäinen että pidin vauvan, olisin syyllistänyt itseäni siitä lopun ikääni jos olisin antanut tappattaa meidän perheenjäsenen. Jokainen tapaus on kuitenkin erilainen ja on mentävä sen tilanteen mukaan.
 
Ei abortti ole kenenkään tappamista. Ihan oikeasti. Se on kamalaa syyllistää itseään asioilla, jotka ovat jossain aivan kamalassa petoksessa luotuja rakenteita. Ei kaikkien tilanne ole se, että lapselle olisi etu syntyä. Eikä se ole elämän tappamista niin alkuvaiheessa kun elämä ei ole vielä syntynyt. Abortti on luotu ihan syystä tilanteisiin joissa lasta ei vain voi yksinkertaisesti pitää ja jos tilanne on liian vaikea.
 
täällä vähän sama homma... itellä on vaikea päättää mitä teen. miehen kans olo ei kauhean helppoa, vaikka yhessä asutaanki. on ollut väkivältaa mua kohtaan, mut se on rauhoittunut... lapsia entuudestaan 2 kummallakin edellisestä suhteesta. ikää lapsilla 9-14v. pitäis alkaa päättää mitä tehä. mies haluis abortin, mut itse 2 vaiheilla....tosi surkee olo nyt...
 

Yhteistyössä