Ei tiedä itkiskö vai mitä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

minä

Vieras
Meillä on erittäin tempperamenttiset lapset ja metakkaa varmasti saavat aikaan, 3v. saa raivareita joka päivä mitkä nyt rasittaa omiakin hermoja mutta minkä niille voi.
Ongelma tässä on se että naapurit häiriintyy, hakkaavat seinään ja muutenkin ovat kyllästyneitä ihan varmaan kun mitään eivät puhu.

hirvee tilanne kun ei saa lasta rauhottumaan, huutaa ja kiljuu eikä siinä mitään voi tehdä että sais hiljaseks. Sitten pitää ajatella naapuria lisäks. En tiedä vaivaako tota lasta sitten joku kun näitä raivokohtauksia saa mutta muuten on ilonen jne.
 
:hug:
Meillä ei naapurit onneks hypi seinille, mutta itseäni ärsyttää kun lapset joskus kiukuspäissään aloittaa huutokuoron ja se varmasti kuuluu naapuriinkin. Mutta lasten äänet kuuluu elämään.
Voisko tuo sun kolmevuotias etsiä rajojaan äänekkäästi? Missä tilanteissa raivareita syntyy?
 
yleensä nää tulee sillon kun ei saa tahtoonsa läpi, ja sen jälkeen kaikki on huonosti lapsella. Aivan turha yrittää asiaa mitenkään kääntää että unohtais, alkaa se jänkkääminen ja riehuminen otan, en ota, menen, en mene jne. Huutaa ihan älyttömästi, aivan kun kaulaa katkastais. Jos sattuu muutenkin olemaan huono päivä niin saa huudon aikaseks ihan mistä vaan.
 
Meillä helpotus ja ratkasu tuli aikanaan perheneuvolan ja perheosasto-jaksojen kautta.
Opittiin oikeat tekniikat yms.,joita käytetään edelleen,kun lapsi raivostuu.
Lyhyesti,kyse on syliturvaistamisesta!
 
neuvolassa puhuin tästä niin sanoivat että taitaa olla vaan sen luontonen että ääntä riittää ja kova tahtonen.
Kyllähän tää hirveesti haittaa jos naapurit menee hulluuden partaalle näistä kohtauksista, tiedä sitten luulevatko että me lasta satutetaan vaikka semmosesta ei todella ole kyse. Olen ajatellu asiasta sanoo mutta sen verran myrneenä ovat että ei voi kun eivät edes päin katso.
 
et taida tietää kunnolla, mitä eri temperamentit edes tarkoittavat? raivokohtaus on käytöstä, ei temperamenttia!! luepas Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjoja ja sieltä saat vinkkejä erilaisten lasten kasvattamiseen. temperamentti voi olla mikä vaan, mutta käytöstavat tulee sinun opettaa lapsillesi. se on vanhempien velvollisuus.
 
no mitä sitten onkaan mutta joka tapauksessa tiedän että tuo tyttö on tosi vaativa, ja tässä joka päivä näitä käytöstapoja opetellaan. Enkä voi tuolle lapselle antaa periks yhtään, muuten olen sen kanssa vielä hirveemmässä liemessä. naapuria ajatellen mun olis pakko suostua joka asiaan mitä tyttö haluaa, ei tulis näitä kohtauksia näin usein.
 
Neuvolassa kun tosiaan puhuin ja kysyin että kuinka voisin viisaasti ne tilanteet hoitaa, no en saanu mitään semmosta mikä tässä nyt helpottais. paras on se että antaa vaan huutaa kun siltä tuntuu, itekseen rauhottuu sitten. Ääni senkun kovenee jos menee jotain sanomaan. sillon kun oma pinna alkaa mennä äärimmilleen niin pakko mennä pihalle, mutta tyttö meinaa siinä vaiheessa tulla ovesta läpi. Joskus ihan hirveitä nää tilanteet kun ei tiedä mitä tekis tai jos yrittääkin tehä niin ei se mitään auta, hirveempi kohtaus alkaa.
 
Lapsesi tuntee raivokohtauksen tullessa turvattomuutta ja on muutenkin ymmällääm asioista.3-vuotias tekee asiat tuntella,eo ns. aivoilla!
Et varmaan lukenut kommenttiani tuolla ylempänä?

Lapsesi ei ole paha,eikä erikoinen lapsi!
Kokeilee vain sinua kunnolla ja on välillä epävarma!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti:
Lapsesi tuntee raivokohtauksen tullessa turvattomuutta ja on muutenkin ymmällääm asioista.3-vuotias tekee asiat tuntella,eo ns. aivoilla!
Et varmaan lukenut kommenttiani tuolla ylempänä?

Lapsesi ei ole paha,eikä erikoinen lapsi!
Kokeilee vain sinua kunnolla ja on välillä epävarma!

Luin kyllä ja googletin. Kokeiltu on että otetaan syliin mutta eihän siitä mitään tule kun meinaa silmät repiä päästä.
 
Ei ei ei...

Lapsi otetaan syliin ja pidetään käsistä niin kiinni,ettei pääse rimpuilemaan(mahd. hellästi).Jalat sidotaan myös omilla jaloilla.
Kun otat lapsen syliturvaistamisotteeseen et sano lapselle turvaistamisen aikana muuta kuin että "ei hätää,olet turvassa".

Lapsi saattaa raivota ja huutaa esim. sattuu,kuolen tms.
Et reagoi siihen mitenkään vaan olet ihan hiljaa.
Itse tiedät,ettet satuta lasta!

Lapsi pidetään sylissä niin kauan kun raivoa kestää ja sinä päätät milloin lapsi on rauhoittunut,ei lapsi itse!

Yleensä kun lapsi rauhoittuu,hän henkäisee syvään ja ei enää rimpuile yms.

Tämän jälkeen voi pikkuhiljaa irrotella otteita,mutta jos lapsi jatkaakin yht äkkiä,niin toimenpidettä jatketaan.
Sitten kun lapsi on täysin rauhallinen,niin vanhempi hieroo lasta esin käsistä,jaloista tai halaa(hieromiseessa on hyvä käyttää rasvaa apuna).

Kyseessä on siis kosketuksen voima!!
Vauvanakin kun lapsi itkee,niin vanhempi halaa ja pitää sylissä.
Tämä tekniikka perustuu samaan.

Tämä voi aluksi olla vaikeaa ja jopa tuntua naurettavalta,mutta useimmilla lapsilla toimii ajansaatossa!

Vanhemman täytyy vaan ottaa vastuu ja olla vahva!

Aina ei edes syliturvaistamisen tarvitse onnistua,mutta kun se onnistuu,niin huomaat kyllä aikojen päästä eron lapsessasi!

Lapsi alkaa tuntemaan turvaa ja huolenpitoa sinun taholtasi ja luottaa sinuun!

Huom. Lapsi ei ole paha,jos kokeilee vanhempia!

Huutaminen ja kieltäminen ei todellakaan aina auta!

Pahinta on laittaa lapsi yksin esim. omaan huoneeseen miettimään tekosiaan.

Tässä hiukan neuvoja.

Itselläni on hyviä kokemuksia ja sitkeyden kautta Voittoon!:-)
 
Täytyy tota kanssa alkaa koittamaan, josko tää tästä muuttuis ja sais naapurikin rauhan. Tuskin koskaan tullaan olemaan väleissä niin ärsyttävä tässä on asua. tietty vaikee ymmärtää jos omat lapset on niin kilttejä ettei turhia huutele.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
et taida tietää kunnolla, mitä eri temperamentit edes tarkoittavat? raivokohtaus on käytöstä, ei temperamenttia!! luepas Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjoja ja sieltä saat vinkkejä erilaisten lasten kasvattamiseen. temperamentti voi olla mikä vaan, mutta käytöstavat tulee sinun opettaa lapsillesi. se on vanhempien velvollisuus.

:laugh: Oletko tulleet ajatelleeksi, että tietynlaisen temperamentin omaavat lapset saavat helpommin niitä raivokohtauksia?

Minä olen todellakin kiitellyt monta kertaa sitä että asumme ok-talossa, sillä keskimmäisemme on todella äänekäs ja saa raivokohtauksia vaikka mistä, aikaisemmin vaikka keskellä yötä. Olen lukenut Keltikangas-Järvistä ja tunnistan lapseni temperamenttityypin. Se on auttanut minua ymmärtämään lastani, mutta en pysty hänen temperamenttiaan mitenkään vaimentamaan. Lapsi kyllä oppii hallitsemaan tunteitaan kun hän kasvaa.
 
Poika on kanssa aina ollu että tulistuu todella helposti ja ääntä piisaa, mutta tyttö on kyllä kaiken huippu. Jaksan oikeen ihmetellä mistä sitä ääntä piisaa noin pienestä ihmisestä, ja kun oikeen haukkoo henkeensä kun niin hirveesti karjuu.
Yöllä heräs tyttökin huutamaan, juoksi ympäri kämppää ja huuti, välillä kilju. Ihan varmastihan se kuuluu naapuriin kun nää seinätkin on kun paperia. Sitten alkokin seinään hakkaaminen naapurista, ja en kertakaikkiaan saanu taas tota tyttöö rauhottuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Ensin lopetat naapurien ajattelun! Sä et voi oikeasti sille mitään jos lapsi huutaa, niin iksi sun pitäs naapuria ajatella??
Ja sitten kokeilet tuota "äidin" neuvoa.

Näinhän se on mutta kyllä se heti alkaa mieltä askarruttamaan kun naapuri hakkaa seinään. Ei taida ymmärtää että tämmösiäkin lapsia on, omat kun on varmaan niin kilttejä sitten.
Mies jo suuttu niin hirveesti että meinas mennä jo ovelle keuhkoomaan mutta sain puhuttua että älä mene kun se tekee taas asian vieläkin vaikeemmaks jos alkaa riitelemään.
Ite suunnittelin että jos saisin jossain vaiheessa tilaisuuden niin voisin sanoo että ei meillä lapsia satuteta jos niin ajattelevat. Vaikeeta on kun eivät koskaan edes päin katso.

 
Tarkoitus ei ollut sanoa pahasti tuota "ei ei ei" sanaa.
Tarkoitin että pelkällä sylissä pitämisellä ei lapsi rauhotu,vaan ne liikkuvat osat pitää pitää kurissa raivokohtauksen ajan:-)

Tämä ei ole omakeksimä juttuni,vaan lasten psygiatrisen lääkärin kehittämä menetelmä,jota esim. hoitajat käyttävät pelkästään perheosastolla!

Siellä ei uskota kieltoon,huutoon tai "jäähyihin",niinkuin nanny 911 ohjelmassa.

Kosketus,läheisyys ja lämpö on se avain!:-)

Esim. jos lapsi ei suostu menemään vaikka hammaspesulle,niin sitten vanhempi ohjaa lapsen vaikka kädestä pitämällä tai ottaa olasta kiinni ja vie vessaan ja vaikka puoliksi peseekin ne hampaat.

En todellakaan halua vaikuttaa ylimieliseltä,mutta meillä tämä toimii ja lapsi on muuttunut todella paljon!:-)

Tämä vaatii kyllä pitkäjänteisyyttä!
 
Meillä tuli kerran naapurit raivoamaan mulle kun 3v sai niin hysteerisiä raivokohtauksia. Oli aika kova paikka, kun itsekin olin juuri menossa olevan kohtauksen myötä todella väsynyt ja vihainen ja tokaisin heille että lapsi on nyt jäähyllä(oli miehen sylissä siis, se on meidän "jäähy" kun muu ei tehoa ), kun huusivat mitä täällä tapahtuu. Vastaus oli "ei, ei, ei noin, me ei aleta tällaista kuuntelemaan"(vittuako he ovat mulel sanomaan miten tehdään tai ei?! ) ja iskivät ovensa mun nenän edestä kiinni tarkemmin kuuntelematta. Jäi paska fiilis, menin sitten lapsen rauhoituttua selittämään heille että meillä uhmataan vaan näin rankasti ja se että sanoin lapsen olevan jäähyllä ei tarkoita sitä että olisi yksin vaan nimenomaan oli miehen sylissä. Mua loukkasi noiden naapureiden raivo ja se, että mut syyllistettiin noin vaan, he kun olivat ilman muuta olettaneet että lapselle tehdään jotain pahaa tms.

Meillä on nuo pahimmat kohtaukset nykyään ohi, mutta viimeksi kun lapsi taas kilahti (yliväsyneenä! ) teki mieli mennä naapureiden oven taa ja kutsua katsomaan sitä raivopäistä kirkumista, siinäpähän näkevät ettei tarvi mulle kiukutella ja TAAS KERRAN, syyllistää äiti. Mutta sitten aloin miettiä, mitä se niille kuuluu? Ihan kiva että nykyään ollaan niin hysteerisiä lastensuojelun suhteen, mutta tiedänhän itse millainen temperamenttinen raivopää meillä asuu ja että lapsi on turvallisessa kodissa. He eivät asu täällä, eikä nuo raivot koskaan riko hiljaisuutta*koputtaa puuta*, joten viis naapureista. Mulla kun meinasi niiden takia stressaaminen mennä niin pahaksi että tunsin jo omaa lasta kohtaan vihaa aina kun se älytön meno alkoi - en pystynyt ajattelemaan muuta kuin että tuon hirviön takia me saadaan häätö ja kohta varmaan poliisitkin oven taa.

Tuon sylittelynkin kanssa nuo raivarit saattoivat kestää sen puoli tuntia, ja pahimmillaan pari kertaa päivässä. Nyt on ensimmäistä kertaa selvitty kokonainen viikko yhdellä ainoalla hysteerisellä kohtauksella siis*koputtaa jälleen puuta*, joten toivottavasti se menee teilläkin ajan kanssa ohi...Jaksamista kovasti, äläkä stressaa turhaan itseäsi enempää naapureiden takia.
 
Tuo "äiti" puhuu asiaa ja aivan tieteellisesti tutkittu juttu tuo syliturvaistaminen!

Hoitajana ja lapsiin suuntautuneena syliturvallisuus menetelmä toimii ainakin työpaikassani!:)

Suosittelen kokeilemaan ja malttia tarvitaan!
 
Pidät vain tiukasti sylissä, kädet ja jalat lukittuina. Lapsi voi raivota yli tunninkin ja pitäminen on raskasta, mutta kasvattaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja satoja toistoja.

Neuvolasta voisit kysyä pääsisittekö oerheneuvolaan tai psykologille saamaan apua vanhemmuuteen.
 

Yhteistyössä