Ei tehty painoarviota, lapsi jäi jumiin ja vammautui.

Meillä ei tehty olleenkaan synnytystapa-arviota tai painoarviota. Neuvolassa käytiin vain, jossa mittanauhalla katottiin. Lapsi syntyi rv 41+2. Painoi 4100g ja jäi häpyluuhun jumiin ja sai olkanivelen hermopunosvaurion, roikottaa vain vasenta kättä. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Sairaalassa sanottiin, että tämän lapsen vammautumisen olisi voinut estää tekemällä keisarileikkaus. Synnytyksestä on vasta vajaa viikko ja olen hiukan sekaisin koko jutusta, ei järki vielä pelaa kunnolla, mistä kannattaisi kysyä hoitovirheestä yms asioista?

 

Kauheeta
Mulla ei kokemuksia vastaavasta mutta oli pakko toivottaa teille tsemppiä ja jaksamisia :hug:
Kyllä kait joku on vastuussa varsinkin kun tapahtunut ois voitu estää... Voi pientä

 

Mulla molemmat lapset olleet isoja; 4470g ja 4610g ja oli lähellä molemmissa ettei jääny jumiin. Mulle tehtiin painoarviot, eivät ne kauheesti auta ku arviot ei oo tarkkoja, molemmissa mulla arvioitiin liian pieniksi. Tota mäkin just pelkäsin,että jotain kävis vauvalle...Kauheeta! Ite repesin molemmissa niin pahasti että kirurgi ompeli mut nukutuksessa, mut onneksi vauvat selvis ilman pahenpia vammoja. Voimia sulle ja toivottavasti vauvasi toipuu ennalleen! :hug:

 

Olen tosi pahoillani puolestasi :hug:

Mun poika syntyi rv41 4060g, 53cm ja pipo 37,5cm jäi kans jumiin hartioistaan. Lääkäri ja kolme kätilöä veti vauvaa ja painoi kohtua et saatiin poitsu hitaasti ulos. Napsahdus kuului kun vauva syntyi ja mulle sanottiin et käteen tuli punosvaurio. Meidän onneksi napsahdus kuuluikin musta ja vauvan käsi on terve.

Tästä on jo kolme vuotta aikaa ja tosi tarkkaan on seuraavissa raskauksissa seurattu ja huolehdittu et vauva syntyy reilusti alle nelikiloisena.

Nyt käynnistellään kolmonen ens viikolla (toivottavasti) rv39 vaikka painoarvio viime viikolla vain vajaa 3kg.
Kakkonen käynnistettiin samoilla viikoilla ja oli 3400g, 51cm ja pipo 35,5cm.

 

Jokaisessa sairaalassa täytyy olla potilasasiamies, joka auttaa kyllä, jos haluat asiaa viedä eteenpäin. Hoitajilla on sairaalassa osastolla velvollisuus kertoa hänen yhteystietonsa, jos ei niitä olekin jo esillä ilmoitustaululla tai jossain.

Jaksamista ja voimia vaikean asian kanssa taistelemiseen!

 

Tunnen pojan, jolle on käynyt synnytyksessä just noin. Poika on yläasteella ja kättä on leikattu moneen kertaan, eikä ole eikä ikinä tule normaali.
Syntymäpaino oli ollut yli 5kg ja äiti oli vaatinut leikkausta, kun oli tuntenut, että lapsi on iso. Silloin ei saanut kai mitään ylimääräisiä ultria, ellei ollut todella vahvat epäilyt jostain ongelmasta.
4100gr on kyllä aika normaali paino vauvalla nykyään. Paino arvio voi heittää lähemmäs kilon suuntaan tai toiseen, eli apn vauvan koko olisi jossain arviossa voinut olla lähelle kolme kiloa ja sillä perusteella ei leikkausta saa.
Pyysitkö synnytystapa-arviointia? Ellet, voi olla, ettei ole perusteita hoitovirhesyytteeseen.
Eri asia on, jos synnytyksen kuluessa huomattiin tarve sektioon, mutta sitä ei tehty tai synnytyksessä tapahtui joku todellinen moka, jonka takia vauva vammautui.
Pelkkä synnytystapa-arvioinnin puute ei ole peruste.
Meillä päin odottajat saavat vain ja ainoastaan rakenneultran viikoilla 18-21.

 

\

Meillä ei tehty olleenkaan synnytystapa-arviota tai painoarviota. Neuvolassa käytiin vain, jossa mittanauhalla katottiin. Lapsi syntyi rv 41+2. Painoi 4100g ja jäi häpyluuhun jumiin ja sai olkanivelen hermopunosvaurion, roikottaa vain vasenta kättä. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Sairaalassa sanottiin, että tämän lapsen vammautumisen olisi voinut estää tekemällä keisarileikkaus. Synnytyksestä on vasta vajaa viikko ja olen hiukan sekaisin koko jutusta, ei järki vielä pelaa kunnolla, mistä kannattaisi kysyä hoitovirheestä yms asioista?

onko kyse erben bareesista (kirjotinkohan nyt ihan oikein :ashamed: )
mun kaverin pojalla se tuli syntyessä (painoi alle 4kg) (se voi myös tulla vaikka tehtäisiin sektio) siinä hermo venyy. mun kaverin lapsi on nyt 2v. ja käsi oikeastaan kunnossa (kämmentä ojentaessa ei kämmenpuoli kunnolla ojennu) hänellä ei onneksi tarvittu leikkausta vaan jumppaamalla kotona vaiva "parani". laitettiinko teidän vauvan käsi sellasella verkolla tohon kyljen viereen?

 

Kiitos kaikille vastanneille sympatioista. Diagnoosi papereissa on todellakin Erbin pareesi. Pyysin neuvolassa synnytystapa-arviota useaan otteeseen ja olin huolissani, koska olen hyvin kapea lantioinen ja koko elämäni pelännyt, että synnytyksessä tulee käymään juuri näin. Neuvolassa todettiin vain, että sille ei olle eritystä tarvetta ja asialle viitattiin kintaalla. Eihän se isokokoinen lapsi ollut, olisi voinut olla isompikin ja painoarvion tekeminen ei välttämättä olisi johtanut leikkauspäätökseen. Jotenkin vaan tuntuu,että synnytystapa-arviointi olisi valottanut lantion kokoa ja vammalta oltaisiin voitu välttyä.

 

Mulla kans v.- 97 syntyi poika, painoi 4610g ja jäi jumin ja sai hermopunosvaurion vas. käteen. Vauvalla oli kovat kivut, huusi vaan eikä saanut nukuttuakaan ilman Panadolia. Käsi laitettiin verkolla kylkeen kiinni että saa rauhassa toipua. Käsi vaan roikkui velttona.
Käsi onneksi parani toimintakuntoon muutamassa viikossa, sillä hermopunos venyttyi pahasti, mutta ei katkennut. Lääkäri sanoi, että jos olisi katkennut, olisi pitänyt leikata.
Kontrolli oli Lastenklinikalla ja uusi kontrolli on kun poika täyttää 15-v.
Eipä ainakaan meidän silmään enää näy toiminnan vajautta, luulenpa että on kunnossa.
Mullakin kävi synnytyssalissa useampi lääkäri ja tekivät painoarvion väärin, sanoivat että enintään 3,8kg, mutta olikin lähes kilon isompi.
Mulla oli suomalainen ja portugalilainen kätilöopiskelija mies ja he vaan totesivat toisilleen ennen syntymää: IT`S A BIG BABY !
Minä vaan siinä että älkääs nyt tollasia vitsejä heitelkö, muutenkin tuntuu tosi vaikeelta, mutta niinhän siinä sitten kävi.


Toivottavasti teidänkin vauvalla käsi paranee!!!!

 

\

Pyysitkö synnytystapa-arviointia? Ellet, voi olla, ettei ole perusteita hoitovirhesyytteeseen.
Eri asia on, jos synnytyksen kuluessa huomattiin tarve sektioon, mutta sitä ei tehty tai synnytyksessä tapahtui joku todellinen moka, jonka takia vauva vammautui.
Pelkkä synnytystapa-arvioinnin puute ei ole peruste.
Meillä päin odottajat saavat vain ja ainoastaan rakenneultran viikoilla 18-21.

Synnytystapa-arvio ja rakenneultra nyt eivät liity toisiinsa millään tavoin. Sitä paitsi, se on terveydenhuollon ammattihenkilöstön vastuulla arvioida ammattitaitonsa perusteella kuinka potilaita hoidetaan! Potilaslain perusteella on itsemääräämisoikeuteen vedoten oikeus kieltäytyä hoidosta, mutta lääkäreiden ja hoitajien velvollisuutena on tarjota kaikki realistisesti tarvittava tieto ja hoito potilaalle. Jos voidaan pitää perusteltuna, että kaikkea ei tehty tällaisen ikävän tapaturman estämiseksi, on perusteet hoitovirhesyytteeseen olemassa! Ei voida äidin vastuulle sälyttää vastuuta synnytystapa-arvion tekemättä jättämisestä, oli sitä vaatinut tai ei.

 

Todella ikävä kuulla Teille sattuneesta surullisesta asiasta. Voit ottaa yhteyttä sairaalaan jossa synnytit vauvan ja tiedustele potilasasiamiehen yhteystiedot, hänen opastuksella voitte lähteä selvittämään asiaa. Toivon Sinulle voimia ja monia ilon hetkiä pienen ihmisen kanssa.

 

Mua ultrattiin useaan kertaan raskausaikana ja aina todettiin, et iso vauva on tulossa. Pyysin sektiota (esikoinen syntynyt sektiolla), mutta lääkärit vain sanoivat, et alakautta lähdetään synnyttää. Viimenen ultraus oli 39+4 ja silloin painoarvio 4,2kg. Silloin vasta lääkärit "heräs" ja käynnistys aloitettiin. Synnytyksessä vauva jäi hartioista kiinni ja jouduttiin repimään erittäin voimallisesti ulos synnytyskanavasta. Vauvalta katkesi 4 kylkiluuta ja oli erittäin kivulias. Vauvan syntymäpaino oli 4670g. Tämän jälkeen mulle sanottiin, et seuraavat synnytykset hoidetaan sektiolla. Olispa hoidettu tämäkin sektiolla niin vauva olisi saanut kivuttomamman maailmaan tulon.

 

PUPULINI: Mulla oli jokin Portugalialainen synnytyslääkäri (mies) mukana tekemässä mm. ultraa ja puhkasi myös kalvot. Oli just tollanen "big baby" -mies. Liekö sama? Ite synnytin kätilöopistolla.

Mutta siis, meidän pienokainen oli 4630g. Neuvolan th oli ollut huolissaan suuresta sf-mitasta (38cm) ja pisti synnytystapa-arvioon. Olin arviossa viikolla 39+1 ja kuulemma ihan sopivan kokoinen vauveli oli tulossa, ei ainakaan isompi kun esikoinen (4090g). Yksi ultra tehtiin myös viikolla 40+ ja siloin painoarvio oli nelisen kiloa. Synnytysaamuna ya-kontrollissa painoarvio olikin yhtäkkiä pompannut rajusti 5,2kg. Mutta kuulemma ei hätää, se sieltä syntyisi kyllä, kun edellinenkin oli yli neljä kiloa.

Siinä supistukset sisätutkimuksesta alkoi ja jäinkin samantien synnyttämään. Ja synnytys eteni nopeasti. Viisi tuntia ultrauksesta syntyi lapsi, 4630g. Synnytys meni hyvin, ponnistusvaihe oli lyhyt (syntyi neljännellä ponnistuksella), mutta sai itselleen isoille vauvoille tyypillisen vaurion. :'( Vaurio korjantuu itsekseen mitä todennäköisimmin (tältä nyt näyttää, vauva 3kk) mutta aina on riski ettei kokonaan parantuisikaan ja sitten edessä olisi leikkaus. Se pelottaa. Ja kovasti.

 

Hei, mulla eka lapsi oli iso ja nyt toinen lapsi oli iso. Eka syntyi alateitse, toinen pelkosektiolla. Onneksi ekan kanssa ei tapahtunut mitään, vaikka synnytys pitkittyi ja itse väsyin totaalisesti. Nyt tämän toisen kohdalla pelkäsin mm lapsen kokoa, omien voimien loppumista, lapsen vammautumista, lapsen kuolemaa jne jne... Sain onneksi pelkosektion - siitä olen aina ja ikuisesti sairaalan henkilökunnalle KIITOLLINEN, se on varmaan yksi merkittävimpiä ja mieleenpäinuvimpia kokemuksia elämässäni, niin helpottunut olin päätöksestä. Lapsen ison koon vuoksi ei Suomessa juurikaan taida saada sektiota, jos äiti on normaalikokoinen (ei siis erityisen pieni). Minullakin tämän lapsen kehitystä seurattiin koko ajan äitiyspolilla muuten raskaudessa olleiden ongelmien vuoksi.
Sektiossa sitten lääkäri otti käsittääkseni aikalisän ja suurensi haavaa ennen kuin sai vauvan ulos. Sitten kun tikkaisi minua ja kätilö tuli kertomaan päänympäryksen 38,5 cm, niin lääkäri totesi että "no eipäs ihme, kun ei meinannut saada lasta ulos". Itse ajattelin vaan puudutushöyryjen läpi, että onneksi sain pelkosektion ja toisen lapsen syntymästä ei tullut mitään jännitysnäytelmää tai sankaritarinaa alatiesynnytyksen onnistumisesta vaikka vauva olikin iso - tai sitten surullista tarinaa. Olen siis ylpeästi pelkosektioäiti ja vauva syntyi tyytyväisenä ja ollut tosi rauhallinen kaveri, nukkuu ja syö eikä huutele turhia. Varmaan joskus ainakin lapset kärsivät synnytyksestä ja voivat siksi itkeä paljon, ainakin jos kipuja... (?).

 

Minulla tehtiin painoarvio viikolla 39ja veikattiin yli nelikiloista lasta.Pelkäsin siitä asti synnytystä(ensisynnyttäjä olen kans..)ja jääkö vauva jumiin ja mahtuuko tulemaan ja pyysinkin käynnistystä mutta kaikesta huolimatta siihen ei suostuttu.Tyttö syntyi viikolla 41+2 ja painoi 4160 ja 52cm ja synnytys oli todella vaikea!ensinnäkin kesti 21tuntia koska vauva ei laskeutunut vaikka vedet oli mennyt ja supistukset kamalia ja säännöllisiä!Pyysin synnytyksen aikana leikkausta johon ei suostuttu!Sain kaikki lääkkeet ajoissa kovien kipujen takia ja sit en pariin viimeseen tuntiin saanutkaan enää mitään muuta kuin ilokaasua!Se oli yhtä tuskaa!LApsi jouduttiin lopulta ottamaan imukupilla pois ja minusta kuului vain napsahdus ja repesin todella pahasti,leikkaussalissa ommeltiin ja toipuminen on vieläkin kesken!Olisin halunnut että minut olisi otettu vakavammin ja kuunneltu mielepidettäni synnytykseen.Minulle jäi kauheat kokemukset synnytyksestä!Vaikka tyttö on maailman ihanin itse olen vielä toipilas vaikka synnytyksestä aikaa jo reilu kaksi kuukautta!Tsemppiä ja jaksamisia sinullekin!!

 

Juu, näinhän siis Suomessa on että alatiesynnytys on turvallinen. Mitenkähän asia olisi jos seurattatisiin omana ryhmänään yli 4-kiloisten vauvojen synnytystä. Mahtuvatko niissä tapahtuvat vaikeudet mataliin prosentteihin kun katsotaan kaiken kokoisten vauvojen synnytykset samassa ryhmässä. Ja lisäksi nämä vaikeudet ovat hyvin ikäviä synnyttäjälle ja joissakin tapauksessa vauvalle, vaikka tosiasiassa kaikki laitetaan normaalin piikkiin, mitäs sen väliä jos äiti vähän repeää ja synnytyksestä toipuminen vie aikaa. Minulla siis kaksi yli 4-kiloista, toinen alatie ja toinen sunniteltu sektio. Suunnitellusta sektiosta toivuin ainakin ihan yhtä hyvin kuin alatiestä. Henkisesti sektio oli ison vauvan kanssa helpompi, kun ei tarvinnut jännittää mitä tapahtuu. Painoarviot ovat ehkä epäluotettavia, jos raskauden läpi ei ole seurattu painon kehitystä ultrassa. Lääkäritkin sanovat, että raskauden lopussa tehty painoarvio usein heittää. Minun ekan lapsen kohdalla se heitti kilon alaspäin.

 

Ei tehty painoarviota, vauva jäi jumiin ja kuoli. Otimme yhteyden potilasasiamieheen (haimme tiedot itse kun selvisimme shokkivaiheesta). Aikaa vahingonkorvauksen tekemiseen on 5 vuotta tapahtuneesta, itse laitoimme asian vireille vuosi tapahtuneen jälkeen. Potilasasiamies tutki tapauksen, pyysi sairaalalta lisäselvityksiä ja päätös oli tyly: Sairaalan toiminnassa tapahtuneiden puutteiden vuoksi poikamme menehtyi, menehtyminen olisi estetty leikkauksella (lapsi painoi 3900 g). Nyt asia etenee potilasvahinkovakuutuksessa. Huom! Suomessa sairaalan virheestä ei saa korvauksia "kivun ja säryn" osalta, meille korvattiin hautajaiskulut...eli rahan vuoksi ei kannata. Halusimme vastaisuuden varalle viedä asian eteenpäin, sillä myöhemmät (erittäin epätodennäköiset) synnytykset hoidettaisiin sektiolla, ilman kyselyitä. Voimia ja jaksamista!

 

Otan osaa. Itselläni otettiin ultra ja sain painoarvion 3.5 kaksi päivää ennen laskettua aikaa. lapsi syntyi arviosta 5 pv myöhemmin ja olikin muhkeat 4.6 kg, episotomia, repeämä lähes anukseen, imukuppi ja pihdit myös kun ei muuten saatu ulos. synnytys oli #&%?$!* ja se 'tulipallo' (lapsi) jumittu p*****seen kunnes lääkäri veti pois. ei ne mittaukset siis aina mee oikein vaikka¨ketkä asiantuntijat tekisi. Oon kiitollinen että ees ite selvisin hengissä. ihme että molemmat selvittiin.
:\|

Sulle tsemppiä jatkoon, toivon että saat kaiken tuen mitä tarvitset ja kaipaat :hug: :hug: :heart: :flower:

 

\

Juu, näinhän siis Suomessa on että alatiesynnytys on turvallinen. Mitenkähän asia olisi jos seurattatisiin omana ryhmänään yli 4-kiloisten vauvojen synnytystä. Mahtuvatko niissä tapahtuvat vaikeudet mataliin prosentteihin kun katsotaan kaiken kokoisten vauvojen synnytykset samassa ryhmässä. Ja lisäksi nämä vaikeudet ovat hyvin ikäviä synnyttäjälle ja joissakin tapauksessa vauvalle, vaikka tosiasiassa kaikki laitetaan normaalin piikkiin, mitäs sen väliä jos äiti vähän repeää ja synnytyksestä toipuminen vie aikaa. Minulla siis kaksi yli 4-kiloista, toinen alatie ja toinen sunniteltu sektio. Suunnitellusta sektiosta toivuin ainakin ihan yhtä hyvin kuin alatiestä. Henkisesti sektio oli ison vauvan kanssa helpompi, kun ei tarvinnut jännittää mitä tapahtuu. Painoarviot ovat ehkä epäluotettavia, jos raskauden läpi ei ole seurattu painon kehitystä ultrassa. Lääkäritkin sanovat, että raskauden lopussa tehty painoarvio usein heittää. Minun ekan lapsen kohdalla se heitti kilon alaspäin.

NÄIN! Synnyttäminen voi olla vaarallista ja viedä hengen, miehille jotka p-a-n-e-e naistaan, tiedoksi vaan! Synnytin ulkomailla, alakautta 4.6 kilosen vauvelin ja 1-2 kk myöhemmin luin lehdessä että vuoden sisällä 9 naist oli kuollut keisarileikkaukseen. Onneks en lähteny helpolla keisarileikkaukseen, olin aika sekasin kivusta ja lääkäri kysy haluanko keisarin, vastasin etten tiedä haluan vain lapsen ulos. Keisaria ei tehty mut saatuaan lapsen ulos ja tikatessaan alaosaani lääkäri mutisi että jos hän tämän ois tienny ei ois rytyny tähän ollenkaan (vaan tehny sen keisarin) Keisarileikkaus on ISO operaatio, ISO leikkaus vaikka jotkut luulee että helpompi vaihtoehto. Ei oo helppoa vaihtoehtoa...

Tsemppiä kaikille! :hug: :heart: :flower:

 

edelliseen tekstiini viitaten ne 9 kuolemantapausta sektion takia tapahtuivat nimenomaan siinä sairaalassa ja osastolla jolla itse synnytin... :\|

 

mekin ollaan tehty valitus yhteen sairaalaan hoitovirheestä eli jos haluat tehdä valituksen ni otat kyseiseen sairaalaan yhteyttä postilasasiamieheen ja selität tilanteen ni se asiamies auttaa sut eteenpäin.

voimia koko perheelle :flower:

 

Kaikki sympatiani alkuperäiselle ja muillekin negatiivisen synnytyskokemuksen saaneille :flower:

Oma rakas esikoiseni syntyi tammikuussa ja oikeastaan nyt ensimmäisiä kertoja pystyn lukemaan näitä synnytysjuttuja ahdistumatta. Lyhykäisyydessään menin synnyttämään avoimin mielin ja positiivisena...avautuminen kesti 32 tuntia, kokoarvio heitti kilon (tyttö lähes 4,5kg) ja lopulta revittiin imukupilla...itse olin lähes tajuton/kipushokissa huolimatta lääkityksistä :'( Epparihaava ulottuu pakaran puolelle ja tytöllä luupahka muistona hankalasta syntymästä.

Itsellä kaikkein kauheinta on ollut suunnaton huoli vauvasta, joka alkaa vasta nyt helpottaa. Ja katkeruus. Sen verran olen tästä viisastunut (tai pelästynyt) etten aio alakautta enää synnyttää. Ja piste. Jos raskaaksi joskus vielä tulen VAADIN sektiota. Jälkitarkastuksessa lääkäri kyllä myönsi, että mun kohdalla kynnys sektioon ei välttämättä ole kovin suuri. Mutta näköjään näitä virhearvioita vaan sattuu, jälkeenpäin on helppo jossitella...

 

Meillä toinen lapsi kuoli synnytykseen ja lääkäri totesi seuraavan raskauden kohdalla "Ettei tämä lapsi välttämättä kuole synnytykseen", vaikka esikoinen revittiin imukupilla väkisin ja repesin tosi pahasti, seuraava kuoli niin sain todella taistella, että kolmas lapsemme saatettiin maailmaan sektiolla.

 

Meidän neuvolasta laitetaan pienikokoiset (n.160 cm) ensisynnyttäjät aina synnytystapa-arvioon rv 36. Lisäksi meidän neuvola täti on todella tarkka ultralla mittaamaan vauvan kokoa. Kyllä nykyajan laitteilla pystyy melkoisen tarkan painoarvioin tekemään ,jos vaan mittaaja osaa todella asiansa.

 

\

Meidän neuvolasta laitetaan pienikokoiset (n.160 cm) ensisynnyttäjät aina synnytystapa-arvioon rv 36. Lisäksi meidän neuvola täti on todella tarkka ultralla mittaamaan vauvan kokoa. Kyllä nykyajan laitteilla pystyy melkoisen tarkan painoarvioin tekemään ,jos vaan mittaaja osaa todella asiansa.

Tää oliskin hyvä, jos tosiaan joka neuvolassa olis asiansa osaavaa porukkaa..! Koskaan en ole synnytystapa-arviota saanut. Olen 152cm, esikoinen oli 3980g ja 53cm, ihan hyvin mahtui syntymään. Tytöstä tunsin että on selvästi isompi tulossa, mutta terkka ja lääkärit piti mua ihan hölmönä. Sokerirasituskin ensin luvattiin, mutta sitten peruivat senkin. Yhtäkään painoarviota en saanut vaikka usein pyysin ja olisi ollut siihen mahdollisuus. Tyttö olikin 4850g, hänelle ei ONNEKSI käynyt mitään, minulle tuli symfyysin diastaasi... Nyt odotan kolmatta ja näyttäisi siltä, että lääkäreille edelleen yksi hailee koko homma. Terkka vaihtuu muuton myötä, saas nähdä minkälaiseen.