ei tästä tuu mitään

[mä vaan]

en ole pitkään aikaan nukkunu täyttä yötä. eli nukahdan kyl ihan normisti mutta sitte herään klo1-3 ja valvon 2-3 tuntia saamatta unta ja ajatukset kiertää rataa ja itkettää yöllä ja itkettää päivällä.
mulla ei enää lapset vaikuta nukkumiseen eli ei johdu siitä tuo heräily.
elämä tuntuu niin toivottamalta kun muutenkin on raskas vaihe elämässä menossa. luultavasti mulla on hoitoa vaativa masennusta, mutta kun en saa haettua apua eikä vain voi muille näyttää,yksin sitte itken asioita ja murheita ja jaksamattomuuttani. periaatteessa asiat on ihan ok. perusasiat -perhe ja parisuhde nyt ainakin mutta kun mä oon tämmönen, mä en vaan jaksa enää tehdä mitään, kun vaan väsyttää ja itkettää. kohta varmaan mies ja lapset kyllästyy muhun kun oon aina niin väsyny ja itkunen. ihan pienestäkin tulee itku...

 

[vähäuninen yökyöpeli]

Käy myöhemmin nukkumaan.

 

[ap]

Käy myöhemmin nukkumaan.

ei ole vaikutusta...

 

[HAE APUA]

Joo, olet selvästikin masentunut. Tuo aamuyöstä herääminen on yks oire, mutta pahentaa tietty jaksamattomuutta. Hae nyt ihmeessä apua, kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi, ja odotellessa jaksamisesi voi tuosta vielä huonontua. Kysy mielenterveystoimistosta tai neuvolasta miten edetä. Avun hakeminen vaatii tässä maassa ponnisteluja, mutta säästää sulta toivottavasti vuosien itkut.

 

[M]

Heippa. Kyllä nyt sun pitää hakea apua. Kerro miehelle tilanne, ja sano että itseäsikin harmittaa olla itkuinen ja väsynyt. Masennus ei korjaannu itsestään. HAe pikaisesri apua, niin pääset kiinni iloisempaan elämään. Hyvää jatkoa toivottaen: Minna

 

[ap]

Heippa. Kyllä nyt sun pitää hakea apua. Kerro miehelle tilanne, ja sano että itseäsikin harmittaa olla itkuinen ja väsynyt. Masennus ei korjaannu itsestään. HAe pikaisesri apua, niin pääset kiinni iloisempaan elämään. Hyvää jatkoa toivottaen: Minna

ei oo helppoo tunnustaa itselle saati muille et tarvii apua. on tulossa perhejuhliakin joita pitäs alkaa valmistella, en kertakaikkiaan jaksa alkaa nyt soitella minnekään... kun sais nuo juhlat kunnialla vietyä läpi... tiedän et niiden laittoon saan apua, mutta silti on itsellä paljon hommaa; ei voi kokonaan toisten tehtäväksi jättää juhlien laittoa...

 

[bdt]

No mulla ei ole masennusta onneksi koskaan ollut, mutta tiedan kokemuksesta etta jos on paljon selvittamattomia asioita ja varsinkin sellaisia jotka stressaa ja joista tuntee olevansa vain yksin vastuussa niin se valvottaa. Vaihtelevasti. Ensiapu on kertoa esim. miehelle asioista joiden tunnet stressaavan, sellaisistakin joista et ole hanelle aiemmin puhunut. Se auttaa kummasti, toivottavasti ainakin. Tietysti sitten jos on oikeaa masennusta niin on kaannyttva laakarin puoleen. Uskon etta itse ainakin osan syista jo tiedatkin mitka ajatuksissa oisin pyorivat. Puhu ja hae apua.

 

[kolmen äiti]

Heippa. Kyllä nyt sun pitää hakea apua. Kerro miehelle tilanne, ja sano että itseäsikin harmittaa olla itkuinen ja väsynyt. Masennus ei korjaannu itsestään. HAe pikaisesri apua, niin pääset kiinni iloisempaan elämään. Hyvää jatkoa toivottaen: Minna

ei oo helppoo tunnustaa itselle saati muille et tarvii apua. on tulossa perhejuhliakin joita pitäs alkaa valmistella, en kertakaikkiaan jaksa alkaa nyt soitella minnekään... kun sais nuo juhlat kunnialla vietyä läpi... tiedän et niiden laittoon saan apua, mutta silti on itsellä paljon hommaa; ei voi kokonaan toisten tehtäväksi jättää juhlien laittoa...

Toi kuulostaa niin tutulta... Ja mulla kans se ajatus et muilla on viel vaikempaa, ja viel isoimmat ongelmat ja mulla oikeesti asiat hyvin. Vaikka itkettää ja toi nukkuminen vaikea, nukahdan ja herään keskellä yötä, sit voisin taas nukkua kuuden jälkeen ja vaikka koko päivän.
:hug: :hug: :hug: sinnepäin. Ja jaksamisia.

 

[ap]

No mulla ei ole masennusta onneksi koskaan ollut, mutta tiedan kokemuksesta etta jos on paljon selvittamattomia asioita ja varsinkin sellaisia jotka stressaa ja joista tuntee olevansa vain yksin vastuussa niin se valvottaa. Vaihtelevasti. Ensiapu on kertoa esim. miehelle asioista joiden tunnet stressaavan, sellaisistakin joista et ole hanelle aiemmin puhunut. Se auttaa kummasti, toivottavasti ainakin. Tietysti sitten jos on oikeaa masennusta niin on kaannyttva laakarin puoleen. Uskon etta itse ainakin osan syista jo tiedatkin mitka ajatuksissa oisin pyorivat. Puhu ja hae apua.

itse tiedän suurimmaksi osaksi mistä kaikki johtuu. miehelle en haluaisi lisää painolastia, koska on yhdessä koettu lähiaikoina järkyttäviä asioita. mun on pakko siirtää avun hakemista niiden tulevien juhlien jälkeen, en millään voi nyt alkaa asioita ja murheita prosessoimaan, aika loppuu kesken . muutenkin teettää töitä että tässä olotilassa jaksan tehdä kaiken tarvittavan vaikka siis apujakin saan. tuki tuntuu hyvältä vaikka sen saa näin virtuaalisestikin, siis kiitos jokaiselle joka on viitsinyt vasta mulle. mun on vaan nyt pakko puskee tällä hetkellä omin voimin eteenpäin

 

[ap]

Heippa. Kyllä nyt sun pitää hakea apua. Kerro miehelle tilanne, ja sano että itseäsikin harmittaa olla itkuinen ja väsynyt. Masennus ei korjaannu itsestään. HAe pikaisesri apua, niin pääset kiinni iloisempaan elämään. Hyvää jatkoa toivottaen: Minna

ei oo helppoo tunnustaa itselle saati muille et tarvii apua. on tulossa perhejuhliakin joita pitäs alkaa valmistella, en kertakaikkiaan jaksa alkaa nyt soitella minnekään... kun sais nuo juhlat kunnialla vietyä läpi... tiedän et niiden laittoon saan apua, mutta silti on itsellä paljon hommaa; ei voi kokonaan toisten tehtäväksi jättää juhlien laittoa...

Toi kuulostaa niin tutulta... Ja mulla kans se ajatus et muilla on viel vaikempaa, ja viel isoimmat ongelmat ja mulla oikeesti asiat hyvin. Vaikka itkettää ja toi nukkuminen vaikea, nukahdan ja herään keskellä yötä, sit voisin taas nukkua kuuden jälkeen ja vaikka koko päivän.
:hug: :hug: :hug: sinnepäin. Ja jaksamisia.

no just näin on mullakin. halaus ja jaksamista myös sulle!

 

[bdt]

No mulla ei ole masennusta onneksi koskaan ollut, mutta tiedan kokemuksesta etta jos on paljon selvittamattomia asioita ja varsinkin sellaisia jotka stressaa ja joista tuntee olevansa vain yksin vastuussa niin se valvottaa. Vaihtelevasti. Ensiapu on kertoa esim. miehelle asioista joiden tunnet stressaavan, sellaisistakin joista et ole hanelle aiemmin puhunut. Se auttaa kummasti, toivottavasti ainakin. Tietysti sitten jos on oikeaa masennusta niin on kaannyttva laakarin puoleen. Uskon etta itse ainakin osan syista jo tiedatkin mitka ajatuksissa oisin pyorivat. Puhu ja hae apua.

itse tiedän suurimmaksi osaksi mistä kaikki johtuu. miehelle en haluaisi lisää painolastia, koska on yhdessä koettu lähiaikoina järkyttäviä asioita. mun on pakko siirtää avun hakemista niiden tulevien juhlien jälkeen, en millään voi nyt alkaa asioita ja murheita prosessoimaan, aika loppuu kesken . muutenkin teettää töitä että tässä olotilassa jaksan tehdä kaiken tarvittavan vaikka siis apujakin saan. tuki tuntuu hyvältä vaikka sen saa näin virtuaalisestikin, siis kiitos jokaiselle joka on viitsinyt vasta mulle. mun on vaan nyt pakko puskee tällä hetkellä omin voimin eteenpäin

Voimia sitten, mutta ala puske yksin liian kauan. Ja lupaa ja paata etta tulee paiva jolloin kerrot huolistasi jollekkin. Mieti jo valmiiksi miten ja milloin. Sekin auttaa. Monesti ne huolet eivat sitten toisesta tunnukaan niin kamalalta ja osaavat heti alkaa apuihin. Esim. itse pahkailin velkojani ja maksujuttuja enka oikein miehellekaan uskaltanut puhua kun silla oli omat stressinsa. Sitten puhuin ja ukko pisti asiat jarjestykseen, ei tietysti hyvillaan ollut mutta hanelta loytyi taitoja tuollaisten asioiden hoitoon kun minulle ne tuntuivat ylitsepaasemattomilta ja jauhoin mielessani vain omia epaonnistumisiani. Voimia !

 

[ap]

No mulla ei ole masennusta onneksi koskaan ollut, mutta tiedan kokemuksesta etta jos on paljon selvittamattomia asioita ja varsinkin sellaisia jotka stressaa ja joista tuntee olevansa vain yksin vastuussa niin se valvottaa. Vaihtelevasti. Ensiapu on kertoa esim. miehelle asioista joiden tunnet stressaavan, sellaisistakin joista et ole hanelle aiemmin puhunut. Se auttaa kummasti, toivottavasti ainakin. Tietysti sitten jos on oikeaa masennusta niin on kaannyttva laakarin puoleen. Uskon etta itse ainakin osan syista jo tiedatkin mitka ajatuksissa oisin pyorivat. Puhu ja hae apua.

itse tiedän suurimmaksi osaksi mistä kaikki johtuu. miehelle en haluaisi lisää painolastia, koska on yhdessä koettu lähiaikoina järkyttäviä asioita. mun on pakko siirtää avun hakemista niiden tulevien juhlien jälkeen, en millään voi nyt alkaa asioita ja murheita prosessoimaan, aika loppuu kesken . muutenkin teettää töitä että tässä olotilassa jaksan tehdä kaiken tarvittavan vaikka siis apujakin saan. tuki tuntuu hyvältä vaikka sen saa näin virtuaalisestikin, siis kiitos jokaiselle joka on viitsinyt vasta mulle. mun on vaan nyt pakko puskee tällä hetkellä omin voimin eteenpäin

Voimia sitten, mutta ala puske yksin liian kauan. Ja lupaa ja paata etta tulee paiva jolloin kerrot huolistasi jollekkin. Mieti jo valmiiksi miten ja milloin. Sekin auttaa. Monesti ne huolet eivat sitten toisesta tunnukaan niin kamalalta ja osaavat heti alkaa apuihin. Esim. itse pahkailin velkojani ja maksujuttuja enka oikein miehellekaan uskaltanut puhua kun silla oli omat stressinsa. Sitten puhuin ja ukko pisti asiat jarjestykseen, ei tietysti hyvillaan ollut mutta hanelta loytyi taitoja tuollaisten asioiden hoitoon kun minulle ne tuntuivat ylitsepaasemattomilta ja jauhoin mielessani vain omia epaonnistumisiani. Voimia !

kiitos sulle.
mun on vaan tosissaan nyt puskettava eteenpäin. toisena päivänä jaksaa vähän enemmän toisena sitten taas joskus ei jaksa yhtään mitään.