Ei tästä tule mitään

[Epäonnistunut äiti]

Mä en osaa tuota poikaa ihmiseksi kasvattaa :'( :'( Ikää sillä on vähän vajaa 5 v. ja jatkuvasti sen kanssa taistellaan jostain. Hän lyö, nimittelee, uhmaa, irvistelee, paiskoo tavaroita, paiskoo ovia, jankuttaa vastaan joka asiassa...jos meillä vähän aikaa menee hyvin ja on hauska hetki, poika takuulla pilaa sen alkamalla nimittelemään tms.

Kaikki oikeastaan alkoi pikkusisaren syntymästä, sisko on nyt vuoden. Aikaisemmin vaikka poika onkin ollut voimakastahtoinen, ei vastustus ole ollut samassa mittakaavassa...Ja kaikkein kamalinta on, että mä tunnen tuon lapseni tällä hetkellä lähinnä riesaksi, mä en jaksa sitä ollenkaan :ashamed: Mulla on semmoinen kamala tunne, että rakkautta ei riitä enää esikoiselle, tai että sitä kyllä on olemassa, mutta vauvalle joutuu antamaan niin paljon aikaa ja energiaa että esikoinen jää paitsioon. Ennen vauvan syntymää mä pelkäsin etten voisi rakastaa vauvaa yhtä paljon kuin esikoista, mutta nyt tilanne tuntuu kääntyneen päälaelleen

Miten mä voisin paikata suhdetta poikaan? Kuulostaako tuo hänen käytöksensä normaalilta?

 

[Malviina]

Luulen että kaikkein eniten poikasi tarvitsisi kahden keskistä aikaa, josta pienempi on poissa, siis kokonaan poissa eikä viereisessä huoneessa ja ota poika yhdessä hoitamaan pikkuista, kehu miten hienosti iso poika osaa jo kaikenlaista :hug:
Poika koittelee sinun rajojasi, koita jaksaa pitää ne.

 

[MDf]

Ainoa neuvoni on se, että järjestät oikein kunnolla kahdenkeskistä aikaa ja tutustutte toisiinne uudelleen.
Tottakai esikoinen protestoi, kun hänen mielestään saamansa huomio on liian vähäistä.
Tsemppiä! :hug:

 

[Epäonnistunut äiti]

Joo, tiedän itsekin että yhteistä aikaa pitäisi olla enemmän. Ongelma on lähinnä tuo pikkusisar, joka ei nuku päiväunia kuin ½-1 h, joten siinä ajassa ei juuri keretä tehdä muuta kuin pelata pari peliä tms. Muutenkin tämä pienempi on vaativaa tapaus, joten sen kanssa menee väkisin aikaa...tämä on tosi hankalaa

 

[fdsa]

\

Joo, tiedän itsekin että yhteistä aikaa pitäisi olla enemmän. Ongelma on lähinnä tuo pikkusisar, joka ei nuku päiväunia kuin ½-1 h, joten siinä ajassa ei juuri keretä tehdä muuta kuin pelata pari peliä tms. Muutenkin tämä pienempi on vaativaa tapaus, joten sen kanssa menee väkisin aikaa...tämä on tosi hankalaa

Etkö voisi jättää hetkeksi pienempää jonkun muun kaitsettavaksi?

 

[taustalla]

joo ei ole normaalia, ei tule mitään, olet kyl täysin epäonnistunut

 

[harmaana]

Jos yhtään lohduttaa niin meillä on ihan samanlaista. Samat tunteet ja samat käytökset. Olemme käyneet perheneuvolassa juttelemassa ja sieltä sain kuulla olevani ihan hyvä äiti ja tunteeni tavallisia. Kuten yllä jo sanottiin lapsi tarvitsisi kahden keskeistä aikaa. Ja minä kyllä tiedän kuinka hankalaa sen järjestäminen on. Voimia! :hug: