Ei tässä aborttiasiassa vaan voi olla komporimissia. Toinen haluaa, toinen ei.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suviselkä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

suviselkä

Vieras
Siis jos käy vahinko ja toinen haluaisi pitää ja toinen ei millään. Näin kävi meillekin. Itse 25-vuotias opiskelija, ei millään tavalla mahdollista tai halua ryhtyä äidiksi. Mies taas haluaisi pitää. Tämä taitaa olla yksi niistä asioista, johon ei ole kompromissia. Onneksi mies ymmärtää, mutta hankala tilanne silti.
 
Ainoo kompromissi on se että puhutte asian läpi ja kuuntelette oikeasti toisianne ja mietitte myös toisen kantaa ja yritätte päästä yhteisymmärrykseen ja ymmärtää myös toisen näkemystä.
 
Mutta onhan se vähän epäreilua, että vaikka mies haluaisi, häneltä "ei kysytä" vaan nainen saa päättää. Toki kyse on naisen kropasta, mutta aina pitäis muistaa että kyse on myös miehen lapsesta.
Vaikea tilanne ap. Mieti kuitenkin tarkkaan.. Sen asian kanssa elät loppuelämäsi.
 
Jaa-a, kaveri teki abortin kun oli opiskelemassa eikä ollut tilanteessa että olis voinut pitää lapsen. Tai niin hän silloin ajatteli. Sitten myöh tuli raskaaksi ja hän totesi lapsen hoidon yhteydessä että niin sitä luulee ettei ole hyvä aika, mutta jos olis pitänyt lapsen niin olis ollut hyvä aika ryhtyä äidiksi. Sitä kun sopeutuu tilanteisiin niin hyvin.

Mieti tarkkaan mitä teet. Sulla on kuitenkin mies rinnalla etkä ole "nuori" enää. Sulla on hyvät edellytykset huolehtia lapsesta. Ja sulla on n 9 kk aikaa sopeutua tilanteeseen. Se on yllättävää mitenkä elämä muuttuu lapsen saannin jälkeen mutta toisaalta ei se pysähdy ja edelleen olet oma itsesi. Sulle on vaan tullut yksi ulottuvuus lisää.

Ison asian edessä olet. Mieti tarkkaan.
 
Eihän se ole oikein miestä kohtaan ei :/
mutta näissä asioissa mies voi muuttaa mielensä missä vaiheessa vain ja selviää ulos maksamalla. Harvemmin mies pienen vauvan yksinhuoltajaksi alkaa joten sinun sanasi painaa nyt päätöksessä eniten, sinähän sen kannat ja synnytät ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä hoidat!
 
Alkuperäinen kirjoittaja sunflower20:
Jaa-a, kaveri teki abortin kun oli opiskelemassa eikä ollut tilanteessa että olis voinut pitää lapsen. Tai niin hän silloin ajatteli. Sitten myöh tuli raskaaksi ja hän totesi lapsen hoidon yhteydessä että niin sitä luulee ettei ole hyvä aika, mutta jos olis pitänyt lapsen niin olis ollut hyvä aika ryhtyä äidiksi. Sitä kun sopeutuu tilanteisiin niin hyvin.

Mieti tarkkaan mitä teet. Sulla on kuitenkin mies rinnalla etkä ole "nuori" enää. Sulla on hyvät edellytykset huolehtia lapsesta. Ja sulla on n 9 kk aikaa sopeutua tilanteeseen. Se on yllättävää mitenkä elämä muuttuu lapsen saannin jälkeen mutta toisaalta ei se pysähdy ja edelleen olet oma itsesi. Sulle on vaan tullut yksi ulottuvuus lisää.

Ison asian edessä olet. Mieti tarkkaan.

Kyllä tämä asia on tarkkaan mietitty, en voi ottaa elämääni nyt uusia ulottuvuuksia ja sellaista vastuuta, kyllä se lapsi niin iso asia on. Kirjoitin tästä lähinnä ihan keskustelun herättämiseksi, koska tajusin vasta nytkin itsekin sen, että tällaisessa tilanteessa ei ihan oikeasti ole olemassa kompromissia.
 
Olen vähän sitä mieltä että se on enemmän naisen päätös - kaikista huolimatta. Nainen on se, joka lasta 9 kk kantaa, kivuissa synnyttää, imettää ja ainakin alussa on siihen sidottuna. Itse olen ollut varma etten ikinä halua lapsia noin 30-v. saakka, ja siihen iski kauhea vauvakuume. Mieti tarkkaan, mutta päätösvalta on sinulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain:
Eihän se ole oikein miestä kohtaan ei :/
mutta näissä asioissa mies voi muuttaa mielensä missä vaiheessa vain ja selviää ulos maksamalla. Harvemmin mies pienen vauvan yksinhuoltajaksi alkaa joten sinun sanasi painaa nyt päätöksessä eniten, sinähän sen kannat ja synnytät ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä hoidat!

Näinpä. Homma jäisi melko varmasti suurimmaksi osaksi minun vastuulleni, sillä opiskelen ja mies käy töissä, rahan olisi tultava jostain eli miehen palkasta. Mulla taas on niin älyttömän hankala tilanne kaikkien asioiden kanssa, että mun oman elämän ja selviämisen kannalta olisi sulaa hulluutta tehdä nyt lapsi. Mun on viimeinen pakko tehdä nyt jotain asioille ja saatava omaa elämää eteen päin, tilanne on nyt sellainen, ei ole lapsen aika. Miestä kohtaanhan se on epäreilua.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain:
Eihän se ole oikein miestä kohtaan ei :/
mutta näissä asioissa mies voi muuttaa mielensä missä vaiheessa vain ja selviää ulos maksamalla. Harvemmin mies pienen vauvan yksinhuoltajaksi alkaa joten sinun sanasi painaa nyt päätöksessä eniten, sinähän sen kannat ja synnytät ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä hoidat!

Näinpä. Homma jäisi melko varmasti suurimmaksi osaksi minun vastuulleni, sillä opiskelen ja mies käy töissä, rahan olisi tultava jostain eli miehen palkasta. Mulla taas on niin älyttömän hankala tilanne kaikkien asioiden kanssa, että mun oman elämän ja selviämisen kannalta olisi sulaa hulluutta tehdä nyt lapsi. Mun on viimeinen pakko tehdä nyt jotain asioille ja saatava omaa elämää eteen päin, tilanne on nyt sellainen, ei ole lapsen aika. Miestä kohtaanhan se on epäreilua.

Kyllä sen lapsen kanssakin pystyy opiskelemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja haloo nyt:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain:
Eihän se ole oikein miestä kohtaan ei :/
mutta näissä asioissa mies voi muuttaa mielensä missä vaiheessa vain ja selviää ulos maksamalla. Harvemmin mies pienen vauvan yksinhuoltajaksi alkaa joten sinun sanasi painaa nyt päätöksessä eniten, sinähän sen kannat ja synnytät ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä hoidat!

Näinpä. Homma jäisi melko varmasti suurimmaksi osaksi minun vastuulleni, sillä opiskelen ja mies käy töissä, rahan olisi tultava jostain eli miehen palkasta. Mulla taas on niin älyttömän hankala tilanne kaikkien asioiden kanssa, että mun oman elämän ja selviämisen kannalta olisi sulaa hulluutta tehdä nyt lapsi. Mun on viimeinen pakko tehdä nyt jotain asioille ja saatava omaa elämää eteen päin, tilanne on nyt sellainen, ei ole lapsen aika. Miestä kohtaanhan se on epäreilua.

Kyllä sen lapsen kanssakin pystyy opiskelemaan.

Ei sitä oman jaksamisensa ja voimiensa perusteella voi arvottaa kaikkien muiden voimia ja jaksamista. Se mikä sinulle on itsestäänselvyys ei sitä toiselle ole.
 
Minä ja mieheni molemmat opiskelimme, kun raskaus tuli yllätyksenä. Ajattelimme, että raskaus uutinen tuli pahempaan mahdolliseen aikaan. Mielessä oli automaattisesti abortti, mutta kun aloimme tarkemmin miettimään ja abortin tekeminen alkoi tuntumaan ihan kauhealta. Päätimme, että emme tee aborttia. Lapsen synnyttyä lapsi kulki ensin minun mukana koulussa ja vähän hänen kasvettua sitten vuorotteli molempien opiskelupaikoilla. Ei ollut ainoa vauva kouluissamme. Toki tiukkaa oli opiskeluaikana ja rankkaa, mutta ajasta selvittiin ja nyt en missään nimessä luopuisi ihanasta tyttärestämme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä ja mieheni molemmat opiskelimme, kun raskaus tuli yllätyksenä. Ajattelimme, että raskaus uutinen tuli pahempaan mahdolliseen aikaan. Mielessä oli automaattisesti abortti, mutta kun aloimme tarkemmin miettimään ja abortin tekeminen alkoi tuntumaan ihan kauhealta. Päätimme, että emme tee aborttia. Lapsen synnyttyä lapsi kulki ensin minun mukana koulussa ja vähän hänen kasvettua sitten vuorotteli molempien opiskelupaikoilla. Ei ollut ainoa vauva kouluissamme. Toki tiukkaa oli opiskeluaikana ja rankkaa, mutta ajasta selvittiin ja nyt en missään nimessä luopuisi ihanasta tyttärestämme.

Mutta voimia ihan hirveästi teille, mikä nyt päätös onkin.
 
haluutko joskus lapsen? oot kuitenkin jo 25... nykyään on unohdettu se, että vaikka ravinto, lääketiede ynnä muut pitää meidät hengissä pitkään niin tietyt asiat silti biologisesti kuuluu tehdä tiettyyn aikaan... 25 vuotiaasta lähtien (JO! vaikka monet kuvittelee että myöhempään) alkaa selkeästi hedelmällisyys laskea ja riskitkin jo lisääntyy. yli kolmekymppisethän on jo jatkoajalla ihan kaiken suhteen... se on vaan helppo niin helppo unohtaa nykyään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
haluutko joskus lapsen? oot kuitenkin jo 25... nykyään on unohdettu se, että vaikka ravinto, lääketiede ynnä muut pitää meidät hengissä pitkään niin tietyt asiat silti biologisesti kuuluu tehdä tiettyyn aikaan... 25 vuotiaasta lähtien (JO! vaikka monet kuvittelee että myöhempään) alkaa selkeästi hedelmällisyys laskea ja riskitkin jo lisääntyy. yli kolmekymppisethän on jo jatkoajalla ihan kaiken suhteen... se on vaan helppo niin helppo unohtaa nykyään..

En tiedä, ehkä, ehkä en. Kyllä mä tiedostan tuon asian, mutta toisaalta, iso osa tekee ensimmäisensä yli kolmekymppisenä... Kyllä mä tuoltakin kantilta olen asiaa miettinyt juu, mutta ei se oikein voi olla syy tehdä lasta, kun muuten tilanne ja oma mieli on ihan kesken ja sekaisin. Siinä olisi katastrofin ainekset kasassa. Mun on pakko saada tätä mun elämää ja opintoja eteen päin, jotta kokonaisuus menisi eteen päin.

 

Yhteistyössä