ei sosiaalinen äiti:(

[äitivain]

Taas on se aika vuodesta, kun on kaiken maailman juhlat ja pitäisi seurustella ihmisten kanssa. On ihana mennä lasten joulujuhliin, ja ylpeys on suunnaton kun näkee lapsen ilon esiintyessä. Mutta sitten pitäisi rupatella muiden vanhempien kanssa, ja kotiin lähtiessä aina sama olo, en ole kaivattu eikä ketään kiinnosta nähdä minua.

Vaikka olen iloinen ja avoin en ole kovin sanavalmis, ja välillä olo on tosi tyhmä, kuin en tajuaisi muiden juttuja. Yritän saada kavereita, mutta en ilmeisesti ole kenenkään kanssa samanhenkinen PÄrjään vain lasten kanssa...

Miten tuolla sosiaalisissa tilanteissa pärjäisi, ettei aina tulisi olo, että yksin jään...???

 

[porsa]

kaikki me olemme ainutlaatuisia, ja kaikkia meitä tarvitaan. sinä olet hyvä juuri sellaisena,kun olet :hug:

 

[Senja]

Oletko sitten jotenkin erikoinen jos olet useasti kokenut vastaavaa?Vai olisiko tämä luulo vain sinulla itselläsi.Ei päiväkotijuhlien jälkeen ole pakko rupatella toisten vanhempien kanssa,ei ainakaan meillä.jos sattuu mukava ihminen niin se on eri asia.Ja ystäviä/kavereita löytyy vain jos on samanhenkinen esim.harrastusten parista..

 

[Minna]

Taas on se aika vuodesta, kun on kaiken maailman juhlat ja pitäisi seurustella ihmisten kanssa. On ihana mennä lasten joulujuhliin, ja ylpeys on suunnaton kun näkee lapsen ilon esiintyessä. Mutta sitten pitäisi rupatella muiden vanhempien kanssa, ja kotiin lähtiessä aina sama olo, en ole kaivattu eikä ketään kiinnosta nähdä minua.

Vaikka olen iloinen ja avoin en ole kovin sanavalmis, ja välillä olo on tosi tyhmä, kuin en tajuaisi muiden juttuja. Yritän saada kavereita, mutta en ilmeisesti ole kenenkään kanssa samanhenkinen PÄrjään vain lasten kanssa...

Miten tuolla sosiaalisissa tilanteissa pärjäisi, ettei aina tulisi olo, että yksin jään...???

Missäpäin asut,niin voitais olla kavereita?

 

[MorbidMama]

Mä olen epäsosiaalinen myös ja menen juhliin vain ja ainoastan katsomaan lasten esityksiä..sitten kotiin ja nopeasti. =)

 

[Mrs Nobody]

Mä oon kans ehkä. Tykkäisin kyllä puhua ja saada kavereita, mutta pidän itteäni ihan pöljänä. Koulukiusaus on jättänyt jälkensä mun itsetuntoon...

 

[fanta]

Minä olen myös näitä, jotka menevät seinänpieliä ja miettivät, että onko opettajaa käytävä kättelemässä, vai voisiko jo lähteä kotiin :ashamed: Kyllä se siitä, kun tsemppaa näihin tilanteisiin.

 

[Ärrimurri]

Minä oon myös semmoinen, etten osaa rupatella niitä näitä. Sitten vastaan jotain ihan tyhmää kun joku alkaa jutella tai sanon vaan, että "niin"... Musta saadaan AINA väärä kuva ja siksi oonkin luopunut toivosta saada kavereita jostain mammaryhmistä... Ihan sama. Mä tiedän kuka olen ja se on tärkeintä. Sinäkin tiedät olevasi mahtava tyyppi ja se on tärkeintä.

 

[PÖÖ2]

seurusteluun oppii. Minulla jos on pitkiä aikoja kotona vain lasten kanssa, koen juuri samoin, ettei ymmärrä toisten aikuisten puhetta ja jotenkin hoksottimet tulee 10 minuuttia muita aikuisia myöhemmin. Tilanteeseen auttaa se, että on enemmän ja enemmän ihmisten kanssa tekemisissä. Itse päädyin palvelualalle/hoitoalalle, jossa minun on pakko puhua ventovieraiden kanssa asiaa ja asian vierestä. SIIHEN OPPII

 

[tonttunen]

Olen samaa mieltä, ettei noissa tilanteissa todellakaan ole pakko seurustella sanallakaan muiden kanssa! Ja toisekseen, aika harva varmaan noissa tilanteissa 'etsii kaveria', joten ota vaan ihan rennosti eläkä koko ajan analysoi tilannetta

 

[cranyo]

Tääl ois kans yks epäsosiaalinen ihminen, aina jää epäpidetty ja tylsä olo koska olen hiljainen ja useimmiten ei-niin-sanavalmis.. :/